Mainos
Mainos

Ryijy tuo arvokkuutta sisustukseen

Ryijystä tulee helposti mieleen isoäidin perua oleva pölyinen seinätekstiili. Ryijy on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä seinävaate. Sillä on maineikas menneisyys ja loistava nykyisyys. Ryijy voidaan yksinkertaisesti määritellä kudonnaiseksi, joka muodostuu loimesta, pohjakuteista ja loimilankoihin sidottavista nukista. Tämän päivän ryijy on monikäyttöinen sisustustekstiili.

Kansanomainen ryijy

Sana ryijy tulee suomen kieleen muinaisskandinavialaisesta sanasta 'ry', mikä merkitsee karkeaa ja takkuista. Ryijytekniikka onkin luultavasti tullut Suomeen viikinkien mukana Skandinaviasta noin 800 jKr. Ryijyn tekemisen taito omaksuttiin aluksi läntisellä rannikkoalueella, mistä se vähitellen siirtyi koko Suomeen.

Tähän päivään ryijyllä on ollut pitkä matka. Alun alkaen ryijy on ollut käyttötekstiili, jonka tehtävänä on ollut lämmittää asukkaita kylmissä kodeissa nurkista puhaltavalta viimalta tai suojata pakkasella matkaavia rekikyytiläisiä. Näissä peiteryijyissä nukitus oli monesti pelkästään ryijyn alapuolella, joskus molemmilla puolilla. Kuviointiin ei vielä tuossa vaiheessa kiinnitetty huomiota, ja lanka, josta ryijyt kudottiin, oli usein värjäämätöntä. Koristeena saattoi olla vain ryijyn reunaan ommeltu värikäs kanttaus.

Suomalaisista ryijyistä kehittyi kuitenkin ajan mittaan hyvin koristeellisia ja värikkäitä. Ryijylankoja alettiin värjätä kasveilla, jolloin ryijyjen värikartat muodostuivat pehmeistä, harmonisista väreistä. 1500-luvulla suomalaiset ryijyt olivat näyttävyytensä vuoksi haluttuja Ruotsin hovia myöten. Linnoista kuvioitujen ryijyjen kudonta levisi kansan pariin. 1700-luvulla kehittyivät varsinaiset koriste- eli kuvaryijyt. Tällöin kansainvälisen kaupan lisääntyessä suomalaiset ryijyntekijät saivat käsiinsä uusia, kirkkaita tekstiilivärejä. Nyt ryijyistä saatiin entistä värikkäämpiä ja loisteliaampia. Ryijyn nukka lyheni sitä mukaa, kun koristelu rikastui. Ryijyn merkitys peitteenä väheni ja siitä tuli koristetekstiili. 1800-luvulla teollisen vallankumouksen myötä ryijyn suosio hiipui.

Tyypillisiä kansanomaisia ryijyjä ovat mm. elämänpuuryijyt, tulppaaniryijyt, kannuksenpyörä- ja sydänryijyt sekä geometrisaiheiset ryijyt. 1700- ja 1800-lukujen tyylisuunnat toivat oman lisänsä koristeryijyihin. Näistä puhutaan säätyläis- ja tyyliryijyinä. Niiden sommittelussa käytettiin yksinkertaisia geometrisia kuvioita ja tyyliteltyjä kasvien, eläimien ja ihmisten kuvia. Vaikutteita saatiin etenkin renessanssista, rokokoosta ja uusklassismista.


Moderni ryijy
Kansallisromantiikan myötä ryijyn arvostus elpyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Nyt ryijyistä tuli kulttuurihistoriallisesti arvokkaita keräilykohteita. Ryijyjen suunnittelu oli taiteilijoiden sarkaa. Näin syntyi moderni ryijy, jonka suunnittelija on aina tiedossa, kansanomaisten ryijyjen tekijät ovat lähes aina jääneet tuntemattomiksi. Eräitä kuuluisimpia 1900-luvun alun ryijyjä ovat Akseli Gallen-Kallelan ja Eliel Saarisen suunnittelemat jugend-ryijyt.

Sota-aikana ryijyjen kutominen keskeytyi materiaalipulan vuoksi. Kaikki saatavilla oleva tekstiilimateriaali piti käyttää hyötytarkoitukseen, lähinnä vaatteisiin. 1950-luvulla tuotanto elpyi jälleen.

1900-luvun alun ryijyt yhdistettiin vahvasti kuvataiteeseen. 1950- ja 1960-luvuilta lähtien taideryijyjä on alettu pitää design-tuotteina. Tärkeitä ryijysuunnitteluun vaikuttaneita tekstiilitaiteilijoita ovat mm. Impi Sotavalta, jonka luomiskauden (1917-1939) ryijyissä näkyy uusklassisia ja funktionalistisia piirteitä, Eva Brummer, joka elävöitti 1930-luvulla ryijysuunnittelua erivärisistä langoista koostuvilla nukkasekoituksilla ja ajatuksella ryijyn vapaasta hahmottelusta, sekä Uhra Simberg-Ehrström, joka loi värien leikkiin perustuvan valööriryijyn.

Suomalaisten taideryijyjen maine levisi maailmalle lähinnä 1950- ja 1960-lukujen kansainvälisten näyttelyiden myötä. Eva Brummer, Uhra Simberg-Ehrström, Kirsti Ilvessalo ja Ritva Puotila ovat ryijyillään saaneet kukin vuorollaan runsaasti maailmanlaajuista huomiota voittamalla Milanon triannaaleissa suurimman julkisen kunnianosoituksen, Grand Prix'n. Yksi maailmanmaineeseen päässyt suomalaisryijy on myös Simberg-Ehrströmin Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967 tekemä "Metsä".

Uudet visiot

Ryijyllä on vahva sija myös nykyisessä taideteollisuudessa. Kyse voi olla nykyihmisen tarpeesta palata juurille, saada kiinni pysyvistä arvoista ja perinteistä kiihtyvän elämänmenon ja urbanisoitumisen keskellä. Tästä merkkinä voidaan nähdä kirkolliseen perinteeseen liittyvien vihkiryijyjen suunnitteluun kohdistuva lisääntynyt kiinnostus. Kirkkohäissä hääparin alla nähdään yhä useammin sekä vanhoja vihkiryijyjä että uuden suunnittelijasukupolven toteuttamia ryijyjä. Myös suvulta perittyjen ryijyjen arvostus on nuorten keskuudessa lisääntynyt.

Tänä päivänä tekstiilisuunnittelijoiden ryijyaiheet koskettelevat kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Perinteiset ja modernit vaikutteet kulkevat ryijyissä rintarinnan. Värien käyttö ja sommittelu muistuttavat maalaustaidetta. Myös ryijyn muoto vaihtelee. Perinteinen suorakaide on saanut rinnalleen pyöreitä ja pehmeämuotoisia ryijyjä, matalia ja korkeita ryijyjä, miniatyyriryijyjä sekä erilaisia ryijy kokonaisuuksia, kuten ryijytriptyykit ja erilaiset ryijysarjat.

Ryijytekniikkaa on käytetty luovasti myös muissa taidetekstiileissä kuin varsinaisissa seinäryijyissä. Nykysuunnittelijat ovat yhdistelleet ryijynukkaa kokeilevasti erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kanssa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Lopputuloksena on niin taideteoksia kuin käyttötekstiileitäkin. Ryijytekniikalla on toteutettu esimerkiksi pörröisiä tuolinpäällisiä, pöytäliinoja, erilaisia koristeita ja muita sisustustekstiilejä sekä käyttövaatteita. Ryijymäiset takit, hatut, kaulaliinat ja kaikenlaiset turkista muistuttavat ryijynukkareunukset ovat nyt muodikkaita.

Ryijy omaan kotiin

Ryijyn voi ostaa, teettää tai tehdä itse kangaspuilla tai ommellen. Valmiita ryijymalleja voi kysellä ryijyjä toimittavista liikkeistä ja käsityökeskuksista. Hankittaessa seinäryijyä omaan kotiin pitää sen sijoittamista, väritystä, tyyliä ja kokoa harkita huolella, sillä ryijy on jo yksin rahallisesti niin arvokas hankinta, ettei sitä kannata ostaa ullakolle vietäväksi. Lisäksi ryijyyn liittyy aina käsityön tekemisen ainutkertaisuuden tuomaa arvokkuutta, mitä ei voida millään ulkoisella mitata.

Ryijy on edukseen, kun sen ympärille jää paljon tilaa. Kookasta seinäryijyä ei kannata ripustaa matalaan ja ahtaaseen huoneeseen. Suuren ryijyn värit ja kokonaisilme vaikuttavat hallitsevasti tilan koko ilmapiiriin. Esimerkiksi voimakkaat lämpimät värit ja selkeät kuviot luovat intensiivisen tunnelman. Maalauksellinen, viileillä sinisen ja vihreän sävyillä toteutettu ryijy puolestaan tekee huoneesta rauhallisen. Ryijyn on kuitenkin ennen kaikkea sovittava väritykseltään ympäristöönsä. Jos ryijyn ja ympäristön välille syntyy ristiriita, voi kaunis ryijy näyttää suorastaan rumalta.

Pienillä ryijytekstiileillä ei ole niin suurta vaikutusta koko huoneeseen kuin suurella seinätekstiilillä. Pienet ryijytekstiilit toimivat sisustuksessa tehosteina. Ne ovat ihastuttavia, taiteellisia yksityiskohtia, jotka tuovat persoonallista ilmettä sisustukseen, kuten esimerkiksi pari ryijytyynyä olohuoneen sohvalla tai pannumyssy keittiössä. Ryijy on myös - alkuperäistä käyttötarkoitusta jäljitellen - upea sängynpeite.

Teksti: Hanna Helimaa
Kuvat: Ryijypalvelu, Taina Otsamo ja Ryijykutomo Koskinen
Lähteet: T. Hänninen: Ryijykirja, A. Louhio: Taideryijyjä - Modern Finnish Rugs ja U. T. Sirelius: Suomen ryijyt

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme