Mainos
Mainos

Titta ja Thomas lopettivat työnsä ja lähtivät kiertämään maailmaa – käsitys työnteosta muuttui kokonaan: "Halusimme, että jokainen päivä olisi kuin lomalla"

Titta ja Thomas Halloran päättivät kesällä 2015 lähteä ikilomalle, jolla ei ollut paluupäivää. Reilun vuoden kestävä reissu kuitenkin lopulta päättyi, mutta pariskunta ei enää palannut päivätöihinsä. Matka oli muuttanut täysin käsityksen työnteosta.

Titta, nyt 29, ja Thomas Halloran, 32, olivat seurustelleet useamman vuoden ja matkustelleet paljon yhdessä. Vaikka parhaimmillaan oli tehty monen kuukauden reissuja esimerkiksi Australiassa ja Meksikossa, jokainen reissu tuntui jääneen liian lyhyeksi.

– Aina mietimme reissujen jälkeen, että olisipa ollut vielä aikaa, olisimme voineet vielä jäädä. Siitä alkoi muodostua sellainen haave, että joku päivä me mennään niin pitkälle matkalle, jolla ei ole päivämäärää, milloin tulemme takaisin. Aloimme silloin jo kutsua sitä ikilomaksi, Titta kertoo.

"Vaihtoehtona oli joko ostaa talo, hankkia lapsia ja mennä naimisiin tai lähteä maailmalle"

Elettiin vuotta 2015. Titta ja Thomas olivat molemmat valmistuneet Haaga-Heliasta liiketalouden linjalta. Titalla oli vakituinen työpaikka palvelupäällikkönä, Thomas taas oli juuri valmistunut ja vakkaripaikka oli tiedossa mainosyhtiössä.

– Se oli juuri sellainen vaihe elämässä, että jos me ei nyt lähdetä pois, niin sitten jäädään tähän mukavaan grooviin, kaikki oli niin hyvin. Vaihtoehtona oli joko ostaa talo, hankkia lapsia ja mennä naimisiin tai lähteä maailmalle. Se oli joko tai, kaikkea ei voi saada. Halusimme enemmän maailmalle, joten päätimme lähteä, Thomas kertoo.

– Niin moni sanoi, että älkää tehkö sitä, ei se tule onnistumaan ja jäätte vain hanttihommiin. Keskittykää mieluummin bisnekseen. Sitä enemmän sitä vain halusi näyttää itselleen, että kyllä me pystymme tähän.

Matkan tarkoituksena oli myös oppia uusia taitoja

Titta oli aina rakastanut kirjoittamista ja Thomas oli jo pidempään ollut kiinnostunut videokuvaamisesta. He ajattelivatkin, että reissu olisi mitä parhain paikka opetella uusia taitoja. Siitä syntyi ajatus Ikilomalla-nimisestä blogista ja videoblogista. Kuvaamisesta ja editoinnista pariskunnalla ei ollut mitään kokemusta, mutta hyvästä bisnes-pohjasta oli lopulta paljon etua.

– Meillä ei ollut mitään sosiaalisen median taustaa ja YouTube-tilillämmekin taisi olla kaksi tilaajaa, minun äitini ja Titta. Meillä ei ollut mitään näyttöä, mutta osasimme luoda sponsoreille illuusion ja meillä oli sellainen tunne, että tästä tulee iso ja onnistumme. Oli helppoa saada muutkin innostumaan. Kun on asia, mitä rakastaa ja palava intohimo, niin sen pystyy kyllä helposti myymään, Thomas selittää.

– Saimme mukaan paljon sponsoreita, jotka kustansivat meille kameran, läppärit, vaatteet ja teltan ja muut varusteet. Säästimme brändien ansiostaan toista tuhatta euroa kustannuksissa, hän jatkaa.

"Ajatuksena oli, että voimme olla niin pitkään kuin haluamme"

Matkaa varten Titta ja Thomas säästivät kunnon matkakassan. Pariskunta osti menoliput Trans-Siperian-junaan, irtisanoi omistusasuntonsa, pakkasi tärkeimmät tavarat pahvilaatikkoihin ja myi loput. Syyskuussa 2015 alkoi Ikiloma, jolla ei ollut paluupäivää.

– Ajatuksena oli, että voimme olla niin pitkään kuin haluamme ja niin pitkään kuin matkailusta nauttii. Ajattelimme, että tulemme kotiin, jos rahat loppuu tai ei ole enää kivaa, Titta kertoo.

– Suunnittelimme vain matkan ensimmäiset kuukaudet. Oli pakko suunnitella kuitenkin jotain, että sai tarvittavat viisumit, Thomas sanoo.

Tarkkana rahasta

461 päivän aikana matka kulki halki Siperian, Mongolian, Kiinan, Intian, Uuden-Seelannin, Australian ja Afrikan. Matkustuskilometrejä kertyi yhteensä yli 70 000. Rahaa säästääkseen pariskunta matkusti pääasiassa lentämisen sijaan paikallisilla julkisilla kulkuvälineillä. Matkojen lisäksi majoitus oli toinen suuri rahareikä, ja useita öitä vietettiin myös teltassa.

– Uudessa-Seelannissa yövyimme joka kolmas päivä teltassa. Hyödynsimme myös aika paljon yöjunia ja -busseja, sillä sillä säästi majoituksessa aina yhden yön, Titta kertoo.

– Meillä oli myös mukana retkikeitin, jolla kokkasimme niin paljon kuin pystyimme omia ruokia missä tahansa. Parhaimmillaan kokkasimme Kiinassakin jonkun pilvenpiirtäjän ikkunalaudalla jotkut suomalaiset sienikeitot, Thomas naurahtaa.

"Erilainen tapa matkustaa"

Ilmaiseksi majoittumisen mahdollisuuksia kartoitettiin myös, ja esimerkiksi Australiassa Titta ja Thomas toimivat talo- ja eläinvahteina paikallisten lomaillessa. Sillä tavalla pariskunta pääsi myös hulppeisiin kohteisiin yöpymään, mutta myös entistä lähemmäs paikallista elämää.

– Olimme miettineet, että parhaimmat matkakokemukset olivat niitä, jossa pääsimme lähemmäs paikallista kulttuuria ja nähtiin, miten ihmiset maassa oikeasti elävät. Haimmekin itseämme lähemmäs sellaisia tilanteita, Thomas kertoo.

– Se oli vähän erilainen tapa meille matkustaa. Kutsuimme sitä ”matkusta niin kuin paikalliset elävät”-tavaksi. Tällainen tapa oli todella hauskaa ja todella mielenkiintoista ja se onnistui hyvin joka paikassa, Titta toteaa.

"Yksi elämäni siisteimpiä kokemuksia"

Ajatus toteutui erityisesti pariskunnan matkaillessa Afrikassa, jossa he viettivät aikaa kyläyhteisöissä Sandibarissa, paikallisten perheiden vieraina. Yhdessä kylässä elettiin aina viikko kerrallaan. Sinne sijoittuvatkin yhdet Titan ja Thomaksen parhaimmista matkustuskokemuksista.

– Ensimmäinen perhe, johon törmäsimme ja jonka luokse menimme asumaan, ei puhunut yhtään englantia, mutta he viittilöivät, että tulkaa mukaan. Ihan kuin mentäisiin tanssimaan. Siellä sitten soi kauhea teknobasso ja häät olivat menossa, Thomas kertoo.

– Ne olivat muslimihäät, kaikki olivat värikkäissä vaatteissa, huivit päässä ja kaikkialla oli lehmiä ja kukkia. Ihmiset olivat ihan kreisin iloisia, kirkuivat ja nauroivat kun hiekka pöllysi. Se on yksi elämäni siisteimpiä kokemuksia. Olimme aivan ventovieraassa maassa ventovieraiden ihmisten kanssa juhlimassa häitä. Sellaista en ole mistään lukenut, tai kuullut mitään sellaista.

Toinen kaunis mieleen jäänyt hetki oli Kiinassa, kun Titta ja Thomas yöpyivät teltassa Kiinan muurilla. Autiolla muurilla oli upeaa olla usvan, täyden pimeyden ja hiljaisuuden keskellä. Sumun ja usvan keskeltä nousi aurinko, eikä muurilla ollut ketään muita kaksikon lisäksi.

Intiassa koettiin haasteita

Tosin haasteitakin matkalla oli: Intiassa matkailijoita odotti isoin kulttuurishokki. Intiassa he vierailivat Kalkutassa.

– Se oli kuin tälli päin kasvoja. Sitä ei ollut tullut missään muualla. Vieroittuminen vei ainakin päiviä tai viikkoja, Thomas kertoo.

– Tiesimme, että Intiassa on ruuhkaista ja todella köyhää, mutta todellisuus tuli silti ihan yllätyksenä. Kuinka paljon siellä oli todellisuudessa ihmisiä, makuja ja hajuja, Titta sanoo.

– En uskaltanut edes lähteä hotellihuoneesta hakemaan korttelin päästä kahvia. Titta vaan oli, että ’haluatko olla niin kuin ne luuserit TripAdvisorissa, että tilasin pizzat Dominosilta enkä poistunut hotellihuoneesta ollenkaan’. Sanoin, että en halua ja sitten me mentiin, Thomas kertoo ja molemmat nauravat.

– Omat ennakkoluulot ne vain olivat omassa päässä, että täällä on hullua ja vaarallista. Ei se sitten todellisuudessa ollut. Joka ikinen ihminen, oli sitten kuinka köyhissä oloissa tahansa, oli niin iloinen, kiltti ja ystävällinen, Thomas jatkaa.

"Intia vahvisti"

Intiassa molemmat myös sairastuivat pahasti. Titta oli kuusi päivää sairaalassa korkeassa kuumeessa ja tiputuksessa. Sairauksista onneksi selvittiin ja matkavakuutus esti rahojen hupenemisen.

– Intia ehdottomasti vahvisti meitä. Kun poistuin Intiasta, olin aikuinen mies, sitä ennen olin vielä niin lapsi, kun menin sinne. Se oli sellainen tälli, että ”grow up man”, mitä sä valitat. Maailmassa on oikeasti ihmisiä, joilla on asiat huonosti. Tajusin, että lopetan valittamisen ja keskityn kaikkeen positiiviseen, Thomas kertoo.

– Sen kyllä opimme tuolla matkalla, että ei tule enää turhaan valitettua asioista. Siellä oppi kärsivällisyyttä ja odottamaan. Kerran Intiassa jopa jouduimme jonottamaan kuusi tuntia matkalippuja.

Ajatus kotiinpaluusta alkoi syntyä

Matkan etenemistä ja Titan ja Thomaksen upeita kokemuksia seurasivat myös ihmiset sosiaalisen median puolella.

Pariskunta opetteli uutta ja treenasi kuvaus-, editointi- ja sometaitoja tunteja. Koko matkan ajan he miettivät, miten voivat kehittyä. Facebookia, Instagramia, Twitteriä, YouTubea ja blogia päiviteltiin säännöllisesti.

– Innostuimme todella paljon videoiden tekemisestä. Minä tykkäsin käsikirjoittaa ja suunnitella, kuvasimme yhdessä ja Thomas pääasiassa editoi. Sitten seuraajamme ja yritykset alkoivat kiinnostua videoistamme. Aloimme miettiä, että voisimmeko saada rahaa tästä jutusta, jonka tekemistä rakastamme yli kaiken, Titta selittää.

IKILOMALLA (78)_preview

Thomas ja Titta alkoivat suunnitella oman yrityksen perustamista, he halusivat tehdä videoita työkseen. Sen he halusivat kuitenkin tehdä sen Suomessa. Kotiinpaluuseen vaikutti myös Thomaksen yllätyskosinta elokuussa 2016 Australian rannikolla auringonnousun aikaan: Drone sormuksineen laskeutui Titan käsiin.

Harkinnassa oli häiden pitäminen ulkomailla, mutta se tarkoittaisi, ettei koko perhe pääsisi paikalle. Niin Titta ja Thomas päättivät palata Suomeen juuri ennen joulua 2016. Kaverit ja perhe epäilivät, että olisiko palaaminen todella lopullista. Thomas ja Titta olivat kuitenkin alkaneet arvostaa kotimaataan yhä enemmän – Afrikassa ajatukset joulukinkusta siinsivät jo mielessä.

– Me ei olla ikinä puhuttu niin paljon ruoasta kuin afrikkalaisessa kyläyhteisössä. Minulla ei ole ikinä ollut niin nälkä kuin siellä. Jos seitsemän päivän aikana syö joka päivä just ja just yhden aterian, niin se on todellista nälkää. He söivät siellä niin vähän, Thomas kertoo.

Työputki vaihtui omaan yritykseen

Palattuaan Thomas ja Titta laittoivat saman tien oman mediayrityksen, Ikimedian, pystyyn. He alkoivat tuottamaan erilaisia videoprojekteja yrityksille.

– Halusimme tuoda sen ikiloman filosofian Suomeen ja arkipäivään. Halusimme, että jokainen päivä olisi kuin olisi lomalla, Titta kertoo.

– Ettei joutuisi tekemään mitään pakkopullaa, vaan nauttisit joka hetkestä, ihan niin kuin lomalla, Thomas sanoo.

Nyt töitä on riittänyt täysipäiväisesti viime syyskuusta lähtien. Kaksikon työhuone löytyy kotoa Kotkasta, mutta työ ei ole sidottua yhteen paikkaan. Viimeisen vuoden aikana Titta ja Thomas ovat matkustelleet paljon Suomessa, esimerkiksi Lapissa, ja puhelinten nopeat nettiyhteydet ja matkalla ollut sama kannettava tietokone kovalevyineen kulkee helposti mukana.

– Kuva työteosta oli ennen niin yksiulotteinen. Työnteosta on tullut yrityksen myötä niin erilaista. Enää ei olisi takaisin menemistä siihen 8 tuntia päivässä -putkeen, jossa tehdään jotain jollekin toiselle. Tämä ei tunnu työltä. Voidaan tehdä hommia iltayhdeksään tai jopa kahteentoista asti, ja sitten havahtua, että koneet kiinni, nyt täytyy tehdä jotain muuta, Thomas kertoo.

Matkanaikainen harrastus muuttui työksi ja elämäntyyliksi

Aikaisemmin pariskunta ei olisi voinut kuvitellakaan työskentelevänsä yhdessä, mutta pitkä matka nivoi heidät yhteen. Nykyisin työnteon ja kotielämän välille voi olla joskus hankala vetää rajaa, mutta Titta ja Thomas kuvailevat yrityksen pyörittämistä pikemminkin elämäntyyliksi.

– Olemme niin innostuneita töistä, että niistä on oikeastaan kiva jutella. Saatamme käydä aamulla lenkillä ja jutella uusista ideoista tai projekteista, Titta kertoo.

– Tai hampaita harjatessa saattaa tulla juuri joku idea ja sitten se pitää saada kirjoitettua paperille, Thomas jatkaa.

Yrityksen käyntiin saattamisessa on auttanut YouTube-harrastus. Monet asiakkaat ovat jo usein nähneet videot pariskunnan häistä ja kokemuksista afrikkalaisissa kyläyhteisöissä, joka tuo Titan ja Thomaksen tutummiksi ja helposti lähestyttäviksi. Nyt suomalaiset yritykset ovat tarjonneet työmahdollisuuksia videoprojekteista myös ulkomailla, kuten Teksasissa, Balilla ja Turkissa.

Pidempiä matkoja tulevaisuudessakaan ei olla suljettu pois, mutta ainakin kesän lähestyessä se tulee rajoittumaan. Thomakselle ja Titalle syntyy kesällä vauva. Jos vauva on kuitenkin terve, ei se varmasti ole esteenä. Lapsi voisi kulkea vaikka mukana repussa.

– Kun olimme yhdeksän päivän vaelluksella Australiassa Great Ocean Roadilla, siellä meni yksi isä, jolla oli skidi repussa. Sanoin vain, että katso Titta, noilla ei muksu rajoita mitään. Se vaan ehkä painaa tuolla repussa aika paljon, Thomas naurahtaa.

Titan ja Thomaksen käänteitä voi seurata esimerkiksi Facebookissa Ikilomalla-sivulla.

***


Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme