Mainos
Mainos

Tonttipula kasvukeskuksissa – aukeaako umpisolmu?

Suomi on Euroopan harvaanasutuimpia maita. Tätä taustaa vasten tuntuu suorastaan järjettömältä, että asuntomarkkinoiden ydinongelmia on asuntorakentamiseen käytettävissä olevien tonttien vähäisyys. Tonttipulassa kärvistelevät erityisesti pääkaupunkiseutu ja muut kasvukeskukset. Niissä on pulaa erityisesti omakotitonteista, mutta rivitalo- ja kerrostalotonttienkin kysyntä ylittää reippaasti tarjonnan.

Espoon kaupungin Teknisen toimen johtajaOlavi Loukokuvaa tilannetta kädestä-suuhun -elämiseksi, jossa tuntuu kuin olisi aina viimeinen tontti menossa. Hänen mukaansa olisi syytä kaavoittaa yli 30 %: "Matkan varrella tulee aina viivytyksiä ja suhdannevaihtelut saavat aikaan sen, että kaikki kaavat eivät lopuksi olekaan niin kurantteja kuin on kuviteltu muutama vuosi aiemmin."

Tonttipula nostaa tonttien ja sitä kautta asuntojen hintoja. Myös kaupunkirakenne jatkaa hajoamistaan, mikä nostaa asumiskustannuksia entisestään. Varsinkin pääkaupunkiseutua vaivaavaan ongelmakierteeseen kiinnitti huomiota myös eduskunnan puhemies Paavo Lipponen puhuessaan Suomen Kiinteistöliiton satavuotisjuhlassa:

"Keski-Euroopan metropoleissa asukastiheys on kolminkertainen Helsinkiin verrattuna. EU:n metropolitutkimuksen mukaan Helsingin seutu on Euroopan hajanaisin. Taitaa olla niin, että Tampere on maaseutua."

Lipponen viittasi vuoden 2005 lukuihin, joiden mukaan Helsingissä oli 3009 asukasta neliökilometrillä, kun vastaava luku oli Nurmijärvellä 103 ja Sipoossa 51: "Sanon ei nurmijärveläisideologialle. Pääkaupunkiseudun rakennetta on pyrittävä entisestään tiivistämään. Asutuksen leviäminen haja-asutusalueille on osoittautunut kestämättömäksi ratkaisuksi niin holtittomasti kasvavien kuntien talouden kuin ympäristönkin näkökulmasta. Sipoosta, Nurmijärveltä ja Tuusulasta noin 50% töissä käyvistä sukkuloi päivittäin töihin pk-seudun kolmeen suureen kaupunkiin. On määrätietoisesti jatkettava raideliikenteeseen perustuvaa yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Ja kaupungeissa on säilytettävä tiiviys, joka on juuri kaupungille ominaista – se on juuri sitä urbaania kulttuuria."

Valtio patistaa kuntia nykyiset kuntarajat ylittävään ja muuttavaan yhteistyöhön, mutta kaupunkirakenteen tiivistämisen ja kaavoituksen tehostamisen tiellä on monia muitakin esteitä. Puhuessaan Asuntomarkkinat -huippuseminaarissa tammikuussa Louko listasi joukon parannusehdotuksia kaavoituksen tehostamiseksi: seudullinen sopimus kaavoitusmääristä, riittävä rahoitus liikennejärjestelmille, maankäyttösopimukset, kaavoitusbyrokratian vähentäminen sekä valitusprosessin lyhentäminen.

"Joka vaiheesta käsittelykertoja pois, niin kaavoitusprosessin saisi lyhennettyä puoleen. Nythän on käynnissä hankkeita moniportaisuuden ja jatkovalittamisen vähentämiseksi, mutta myös oikeuskäsittelyn nopeuttaminen olisi tärkeää. Valituksista on kuitenkin 95 % tavallaan aiheettomia kiusantekovalituksia", Louko tietää.

Tonttituotantoa tulee jonkin verran vauhdittamaan maaliskuun alussa voimaan tuleva maankäyttö- ja rakennuslain muutos, jolla esimerkiksi rajoitetaan kaksinkertaisia valitusmahdollisuuksia. Mutta riittääkö sekään? Olavi Loukon mielestä avainasemassa ovat kunnallispoliitikot ja ydinkysymys se, keiden etuja he viime kädessä ajavat: "Kunnallispoliitikot laidasta laitaan edustavat olevia asukkaita ja olevia oloja. Tulevia asukkaita ei tässä prosessissa edusta kukaan."

Samansuuntaisesti vaikuttaa monien mielestä myös maankäyttöä ohjaava lainsäädäntö. Uudenlainen ajattelu on kuitenkin orastamassa. Näin ennakoi muun muassa YIT-yhtymä Oyj:n kehitysjohtajaJuha Kostiainen:

"Uusi rakennuslaki ei sinänsä tunnista tulevia asukkaita osallisiksi, joten heidät täytyy huomioida muuten - ottamalla virallisen osallistumisen rinnalle toisenlaisia prosesseja. Kun kehitetään suuria alueita, jolloin voidaan lähteä jopa yleiskaavatasoisesta suunnittelusta, tulevia asukkaita pyritään ottamaan mukaan eri tavoin."

YIT on kehittänyt tähän uusia työkaluja ja -tapoja, joilla päästään keskustelemaan heidän toiveistaan, tarpeistaan ja ajatuksistaan. Kostiainen huomauttaakin, että muussa teollisuudessa tästä puhuttaisiin tuotekehityksenä. Hän mainitsee esimerkkinä Nupurin kartanon alueen Espoossa:

"Meillä on kehitteillä sinne noin 500 hengen asuinalue. Löysimme 200 ihmistä, joilla on kiinnostusta aluetta kohtaan ja halua käyttää aikaa ideointiin. Osa ilmoittautui verkkosivujemme kautta, osa löytyi asiakasrekistereistämme ja osa saatiin koottua paikallisten yhdistysten avulla – kauimmainen oli muistaakseni Inarista!"

Yhä laajemmalle on levinnyt vaatimus siitä, että valtion, kuntien ja yritysten tulisi päästä tiiviimpään yhteistyöhön kaavoituksessa ja kaavojen toteuttamisessa. Louko pitää vähintään yhtä tärkeänä yksityisten markkinoiden hyödyntämistä kaavoituksessa:

"Arkkitehtitoimistot pitäisi saada siitä paremmin kiinnostuneeksi ja innostuneemmaksi. Niillä pitäisi olla taito ja välineet tehdä meille kaavoja valmiiksi. Tietysti kaupunki tekee lopuksi päätökset toimenpiteistä, mutta työn siirtäminen suurimmalta osin ulos, pois omalta byrokratialtamme on aivan välttämätöntä."

Käyttökelpoisen työkalun kunnan ja yritysten kaavoitusyhteistyölle tarjoavat maankäyttösopimukset, joista on hyviä kokemuksia esimerkiksi Espoon Suurpellon kaavoituksessa. Kostiainen kehottaakin pyrkimään tiiviiseen yhteistyöhön kaavoitusmonopolia käyttävän kunnan kanssa:

"Kaupungeilla ja kunnilla on yhä suurempi halu kyetä synnyttämään kiinnostavia ja vetovoimaisia asuinalueita. Ne ovat selvästi avautumassa tähän keskusteluun. Hyvällä keskustelulla saadaan siihen se yhteinen intressi ja pystytään hakemaan aidosti uusia näkökulmia."

(JKA 9.2.2007)

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme