Mainos
Mainos

Tutkija lataa: Pakottamalla lapsesta ei varmasti tule huippu-urheilijaa

Lapsen täytyy saada itse luoda suhde omaan lajiinsa esimerkiksi liikunnallisten pelien ja leikkien kautta. Vain oman innostuksen kautta harrastus kantaa pitkälle.

Liian varhain alkanut, tavoitteellinen kisaaminen ei ole hyvä asia. Näin kertoo Huippu-urheilijan elämänkulku – tutkimus urheilijoista -tutkimuksesta vastannut tutkija, dosentti Mikko Salasuo.

– Joukkuelajien urheilijat näyttävät aloittavan 7-vuotiaana omalla tai jollakin toisella joukkuelajilla. Ne, jotka huipun saavuttavat, ovat harrastaneet vähintään yhtä toista lajia ja vähintään leikeissä ja pihapeleissä pelanneet lukemattomia muita lajeja. Yksilölajeissa on voitu aloittaa hyvin monella lajilla. Keskimäärin huipun saavuttaneet olivat harrastaneet vähintään kolmea lajia ohjatusti, ja heillä oli kattava liikunnallisten leikkien määrä tässä rinnalla, Salasuo kuvaa.

Kotimainen tutkimus selvitti, mitkä asiat tekevät ihmisestä huippu-urheilijan. Tutkimusta varten haastateltiin 96 45 eri lajin urheilijaa, joista 78 oli Suomen oman lajinsa huippuja. 18 oli sellaisia, jotka jostakin syystä lopettaneet lupaavan uran aivan huipun kynnyksellä.

Aineiston analyysin tukena hyödynnettiin kansainvälistä urheilijan uratutkimusta, jota Suomessa ei ole vielä tehty.

Laji täytyy itse löytää

Sekä kotimaisessa että kansainvälisissä tutkimuksissa havaittiin, että vasta noin 12 ikävuoden kohdalla tekeminen oli ensimmäistä kertaa vakavoitunut – siis muuttunut sellaiseksi, että treeneissä käydään kolmisen kertaa viikossa.

– Haluaisin lainata Kari Uusikylää, joka oli kommentaattorina meidän tutkimustilaisuudessamme. Hän tiivisti asian oivasti: omaan lajiin täytyy rakastua. Se täytyy itse löytää. Sen täytyy olla oma juttu. Siihen täytyy tulla niin vahva psykologinen kytkös, että sitä jaksaa tehdä mahdollisesti 20 vuotta eteenpäin kahdeksasta ikävuodesta laskettuna, Salasuo kuvailee.

– Jos sinut johonkin pakotetaan, et ole siellä kuin niin kauan kuin sinut on pakotettu. Eli tavallaan aivan olennaisinta on, että itse löydät lajin kokeilujen tai kaveripiirin kautta, tai mitä kautta se vain löytyykin. Ei siis niin, että vanhemmat kuskaavat johonkin ja siinä lajissa sitten ollaan aikuisuuteen saakka.

Lapsen täytyy saada itse luoda suhde omaan lajiinsa esimerkiksi liikunnallisten pelien ja leikkien kautta. Vain sitä kautta harrastus kantaa pitkälle.

– Asiaan liittyy myös vakavia ongelmia, jos mennään suoraan yhteen lajiin ja ollaan liian "yksilajisia". Siihen liittyy fyysisiä ja kasvuun liittyviä haittoja, kyllästymistä, stressiä, jopa ahdistusta, kun ruvetaan kilpailemaan hirvittävän kovaa, hirvittävän kovalla intensiteetillä harjoitellen ja kovin varhain.

Jokaisesta lapsesta ei tule urheilijaa

No, jos lasta ei saa kuskata treeneihin, mikä vanhemman rooli sitten on? Salasuon mukaan aihetta on tutkittu runsaasti. Myöhemmän iän liikunnan harrastamiseen ei vaikuta eniten se, mitä liikuntaa harrastettiin, vaan se, että lapsi liikkuu yhdessä vanhempien kanssa.

– Vanhemmat kannustavat liikunnallisiin leikkeihin, tarjoavat mahdollisuuksia, käyvät lapsen kanssa liikkumassa ja toki vievät myös harrastuksiin, Salasuo sanoo.

– Ikävä kyllä tänä päivänä urheilujärjestelmämme on kasvanut tavalla kieroon: urheilusta on tullut niin kallista, ettei enää voida kovin monia lajeja harrastaa rinnakkain. Kehityssuunta on valitettava, koska se haittaa sekä lapsen liikunnan harrastamista ja sitä kautta kansanterveyttä, ja se on ennen kaikkea merkittävä jarru huippu-urheilumenestykselle.

Lisäksi isien ja äitien täytyy hyväksyä, ettei jokaisesta lapsesta tule urheilijaa. Kaikkia uinti, hiihto tai jääkiekko eivät kiinnosta.

– Ei lapsia voi pakottaa, eikä pidäkään pakottaa tekemään. Jotkut tykkäävät soittaa pianoa. Yhdet ovat musiikin parissa, toiset tykkäävät urheilla ja kolmannet tykkäävät jostakin muusta. Pakottamalla ei varmasti synny huippuja, Salasuo toteaa.

Ihmisessä ei myöskään ole urheilugeeniä, joka varmistaisi hänen uransa synnytyslaitokselta palkintopystin pitelijäksi.

– Ihmisessä ei ole sellaista geeniä, joka laittaisi pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Jos lapsi ei niistä itse pidä, on aivan varmaa, että viimeistään15 vuoden iässä lyödään pallo tai maila isän tai äidin käteen ja sanotaan, että mene itse harrastamaan, minä en ole tykännyt tästä koskaan.

 

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme