Mainos
Mainos

"Helposti sitä jämähtää omiin lähipuistoihin" – miten viettää kesälomaa lasten kanssa ilman suurta budjettia?

Mitä vähävaraiset perheet voisivat puuhailla kesäloman aikana?

Viime aikoina on paljon puhuttanut juuri alkanut koululaisten kesäloma, joka ei valitettavasti kaikille lapsille tarkoita mukavaa puuhastelua mökki- ja huvipuistoreissujen merkeissä. Kaikille lapsille se ei tarkoita edes retkeä rannalle tai mummolaan. Kesä voi ajaa vähävaraiset perheet ahdinkoon jo siksi, ettei päivittäin ole tarjolla lämmintä ateriaa kouluruoan puuttuessa – saati sitten, että pitäisi jotain mukavaa tekemistä keksiä.

Myös luokanopettaja Maarit Korhonen kertoi MTV Lifestylen haastattelussa lapsista, joilla ei ole varaa juuri mihinkään kesäpuuhiin, mutta joiden vanhemmat eivät lisäksi omilta ongelmiltaan edes pystyisi järjestämään lapsilleen minkäänlaista puuhaa.

Jos kuitenkin intoa ja jaksamista riittää, kesäinen Suomi kyllä tarjoaisi puuhaa myös vähävaraisille perheille. Esimerkiksi Annantalolla syntyneessä Tehdään taidejuttuja -kirjassa on useita eri ehdotuksia kesäisen Helsingin hyödyntämiseen.

– Taideneuvolan idea on se, että se on maksutonta taidekasvatusta lapsiperheille ja sinne voi tulla ilmoittautumatta vain yhdeksi kerraksi tai sitten käydä milloin itselle sopii, kertoo Annantalon Taideneuvolan vetäjä Anne Rossi-Horto MTV Lifestylelle.

Kuvataideopettaja Erja Mehdon ideasta syntynyt Taideneuvola pyörii vain syyskuusta toukokuun alkuun, joten ainakaan vielä tänä kesänä se ei palvele lapsiperheitä. Tehdään taidejuttuja -kirjan retkiehdotuksia voi kuitenkin hyödyntää myös kesälomalla.

– Kirja syntyi Taideneuvolan maailmasta ja siitä, että itse elän kolmen lapsen äitinä lapsiperhearkea ja kesäisin freelancer-taideopettajana olen joutunut miettimään, miten viettää hyviä kesäpäiviä ilman, että jokaiselle päivälle olisi rajoittamatonta budjettia käytettäväksi, Rossi-Horto selittää.

– Ajatus on myös ottaa oma kaupunki haltuun lasten kanssa ja tehdä maailma tutuksi tarjoten samalla kokemuksia muun muassa taiteesta ja kulttuurista. Meidän perhe tekee kirjassa olevat retket melkein kokonaisuudessaan joka kesä. On hauska palata myös kerran nähtyihin paikkoihin ja muistella niitä!

Helsingissä voi myös suunnitella omia retkiä esimerkiksi julkisten veistosten tietokannan kautta, se löytyy sivuilta hamhelsinki.fi.

– Kotona voi katsoa etukäteen teosten paikat ja merkitä ne vanhanaikaisesti Helsingin ulkoilukarttaan, joita saa esimerkiksi turisti-infosta. Lapset tykkäävät kartoista ja siitä, että on konkreettinen paperi, josta tutkitaan reittejä ja etsitään paikkoja, Rossi-Horto vinkkaa.

"Kesä voi olla seikkailu"

Vaikka itse kirja on hyvin Helsinki-keskeinen, Rossi-Horto vinkkaa, että samantapaista retkielämää voi itsenäisesti suunnitella muissakin paikoissa.

Linnanmäelle? Linnanmäellä on monta veistosta ja taideteosta, joita voi käydä ihailemassa ilmaiseksi (sisäänpääsy Linnamäelle on maksuton). Pyörivään maisematorniin ja joihinkin lastenlaitteisiin pääsee ilmaiseksi.

 – Vaatii pokkaa vanhemmalta kuljettaa lapsia Linnanmäellä, jos ei päästä ylihinnoiteltuihin laitteisin, mutta tämäkin onnistuu, kun asiaa valmistelee lasten mielessä etukäteen, Anne Rossi-Horto sanoo.

– Hyvä lähtökohta retken suunnittelulle ovat julkiset taideteokset. Voi vaikka ottaa selvää, mitä patsaita ja muita teoksia sijoittuisi hyvän matkan päähän toisistaan ja liittää siihen paikallisia maksuttomia museoita tai muita kulttuurinähtävyyksiä ja luontopaikkoja, joihin ei ennen tullut mentyä. Piipahdus vieraaseen metsään piknikille retken lomassa toimii hyvin.

– Itse ajattelen myös, että helposti sitä jämähtää omiin lähipuistoihin kesällä lasten kanssa ja ne tulevat enemmän kuin tutuiksi. On myös aikuiselle virkistävää nähdä vähän vaivaa ja itsekin nähdä uusia paikkoja ja taidejuttuja ja iloita siitä, miten lapset ne näkevät. Kesä voi olla seikkailu koko perheelle ilman ulkomaanmatkojakin!

Ottakaa kartta avuksi ja testatkaa vaikka nämä retket Helsingissä:

Hassuja pikkumökkejä

Kivinokka, Kulosaari, Mustikkamaa

Retki alkaa Kivinokan ulkoilualueen alkupäästä,
Kulosaaren kartanon alueelta. Retken kesto noin 3,5 tuntia.

1. Kulosaaren Kartano: Kulosaaren kartanon pitkä historia ulottuu 1500-luvulle asti. Kartanon päärakennus on oletettavasti rakennettu noin vuonna 1810. Kartanoon ei pääse sisälle, mutta sitä voi ihailla ulkoa ja miettiä, minkälaisia ihmisiä siellä on vuosien saatossa asustanut. Kartanon mailta pääsee kahta eri reittiä Kivinokan ulkoilualueelle. Toinen tie koukkaa rannan läheltä kartanon takaa. Toiselle tielle päästäkseen täytyy palata vähän matkaa takaisinpäin Kulosaaren puistotietä pitkin. Tie lähtee aukion ja oikealle jäävän siirtolapuutarha-alueen välistä nousemaan kohti pikkumökkien aluetta.

2. Kivinokka:  Kivinokasta löytyy kaksi uimarantaa ja hauska rantakahvila, josta voi saada herkullisia munkkeja ja jäätelöä. Kahvilan pihalla on yleensä joka kesä eläimiä, kuten lampaita ja kukkoja ja kanoja, joita on mielenkiintoista seurata eväitä syödessä. Kivinokassa risteilee muutama pääpolku, joita seuraamalla pääsee näkemään miten monenlaisia pieniä mökkejä alueelta löytyy.

3. Polku: Alueen sisääntuloaukiolla olevalta parkkipaikalta lähdetään seuraamaan Rajatie-nimistä polkua, jota pitkin päästään Puumerkkipolulle. Polku kiemurtelee metsässä, ja matkan varrella voi opetella puiden nimiä ja tutkia niiden ominaispiirteitä. Polulta löytyvät raita, mänty, haapa, koivu ja kuusi. Puumerkkipolku päättyy Saunalahden rantaan ja lintulavalle. Täällä ihaillaan maisemia korkeammalta! Tuuli humisee puissa ja kaislikossa, ja kaupunki siintää kaukana. Ehkä joutsenpari liitää kaislikon yli siivet vettä hipoen. Vaikka kaupunkiin on vain muutama kilometri, tulee metsässä tunne, että on syvällä luonnon keskellä. 

Huom! Kivinokan alueella on puuvessoja yleiseen käyttöön, mutta vessapaperia pitää olla itsellä mukana. Myös vesipisteitä, joissa on juotavaksi kelpaavaa vesijohtovettä, löytyy ympäri aluetta. Alueella on melko paljon punkkeja, joten retken jälkeen kannattaa tutkia iho tarkkaan. Kivinokan alueella on ollut perinteisesti kesäaikaan ympäristötaidenäyttely, joka levittäytyy koko alueelle. 

4. Kulosaari: Seuraavaksi mennään katsomaan Kulosaarta. Palataan Kivinokasta
Kulosaaren puistotielle ja jatketaan metroasemaa kohti. Kuljetaan alikulkutunnelin kautta Kulosaaren toiselle puolelle. Täällä ei ole
monta julkista veistosta, mutta Kulosaarentieltä Kramerinlehdosta löytyy hauska pikkupoikia esittävä veistos (Viktor Jansson, Leikkiviä poikia, 1942). Suihkulähteen keskeltä nousee pallo, jonka päällä kaksi poikaa kisailee keskenään. Palloon on kirjoitettu ruotsiksi 'Älä sure ennalta huomista päivää'. Miksi pojat ovat ihan toistensa näköisiä? Tippuuko jompikumpi veteen? 

Kulosaaressa kannattaa kierrellä katsomassa toinen toistaan erilaisempia rakennuksia. Samalla pienehköllä alueella voi nähdä Peppi Pitkätossun Huvikumpua muistuttavia taloja ja pelkistettyjä betoniasuinrakennuksia. Kulosaaressa on myös monta suurlähetystöä, ja niiden rakennukset voivat olla jopa itämaisen linnan näköisiä.

5. Mustikkamaa: Matkaa jatketaan Mustikkamaalle, joka on saari Kulosaaren ja Korkeasaaren välissä. Mustikkamaalla on hyvä uimaranta ja mukavia nurmikenttiä ja puun katveita eväiden syömiseen ja lepäilyyn. Mustikkamaalta pääsee siltaa pitkin Korkeasaareen.

Koira keskellä kaupunkia

Bulevardi, Kaivopuisto, Esplanadi

Retki alkaa osoitteesta Bulevardi 40. Retken kesto noin 4 tuntia.

1. Sinebrychoffin puisto: Sinebrychoffin taidemuseo on vanhassa, hienossa rakennuksessa Bulevardin varrella. Alakerrassa on vaihtuvia näyttelyitä, mutta yläkerrassa pääsemme kurkistamaan, miten varakas helsinkiläisporvaristo eli noin sata vuotta sitten. Talossa asui viimeisenä pariskunta Paul ja Fanny Sinebrychoff, Fanny aina 1920-luvulle saakka. He keräsivät erityisesti vanhaa eurooppalaista taidetta ja lahjoittivat taidekokoelmansa Suomen valtiolle. Sinebrychoffin taidemuseon yläkerta on palautettu mahdollisimman lähelle alkuperäistä 1900-luvun alun asuaan, vaikka talo on välillä ollut muussa kuin museokäytössä. Lapsille vanha, arvokas interiööri on jännittävä paikka. Voi miettiä, mitä näissä komeissa huoneissa on tehty ja minkälaista elämää vietetty. Onko perheellä ollut palvelijoita? Pariskunnalla ei ollut lapsia, joten sen ajan lastenhuonetta ei tiloissa nähdä. Yläkerrassa on myös miniatyyrimaalauskokoelma. Vitriineistä löytyvistä pikkuruisista maalauksista voi käydä ihmettelemässä vanhanaikaisia kampauksia ja pukuja.

2. Pekka-Koira: Bulevardilta käännytään Albertinkadulle, ohitetaan Tehtaanpuisto ja jatketaan matkaan Vuorimiehenkatua pitkin. Kävellään pieni
pätkä Ullankatua ja jatketaan Kaivopuiston suuntaan Itäistä Puistotietä. Kaarevasti kulkevan Kalliolinnantien toisesta päästä löytyy suurikokoinen Pekka-koira. Koiraveistos pystytettiin vuonna 1934 vahtimaan paikalla aikoinaan sijainnutta Salus-sairaalaa. Veistoksen tekijä, Emil Cedercreutz, on kuuluisa muistakin eläinaiheisista töistään, kuten Äidinrakkaus-veistoksesta Varsapuistikossa Kaisaniemessä. Pekka-koiran mallina on toiminut taiteilijan oma koira. Tätä koiraa voisi vähän silittää, vaikka se onkin niin suuri!

3. Tähtitorninmäki: Palataan Vuorimiehenkadulle ja sieltä lähdetään Ullanpuiston kautta nousemaan Tähtitorninmäelle. Tähtitornin kauniilla mäellä on loistava paikka pitää lepäily- ja ruokailuhetki. Mistä Tähtitorninmäki on saanut mielenkiintoisen nimensä? Toisella puolen mäkeä Unioninkatu laskee alas keskustaan Esplanadia kohden. Jos katseella seuraa pitkää Unioninkatua, voi nähdä Kallionkirkon tornin.

Huom! Kansalliskirjasto löytyy osoitteesta Unioninkatu 36.

4. Kauppatori: Esplanadin kauppatorin puoleisessa päässä on kolme veistosta. Kahden vesialtaan reunoilla Viktor Janssonin veistokset (Leikki2/Aallottaria, 1940 ja Hei vaan/Ilmaiskyyti, 1940) suihkuttavat vettä altaisiin. Leikkiveistoksessa kaksi merenneitoa, äiti ja lapsi, leikkivät kalan kanssa. Merenneitonaisen mallina on ollut taiteilijan tytär Tove Jansson, kuvataiteilija ja muumihahmojen luoja. Toisessa altaassa pikkupoika matkustaa suuren kalan pyrstöllä. Mikä kala voisi olla niin suuri ja vahva, että sen pyrstön päällä voisi leikitellä? 

Kauppatorin kupeessa on yksi Helsingin kuuluisimmista veistoksista, Havis Amanda. Sen on tehnyt Ville Vallgren 1908. Veistos on kuuluisa muun muassa siitä, että opiskelijoilla on ollut tapa lakittaa se vappuna ylioppilaslakilla. Koskettamaan houkuttelevia ovat suihkulähteen reunoilla köllöttävät merileijonat. Muualla Suomessa ei merileijoniin voikaan törmätä.

Leijonia ja lampaita


Arabianranta, Lammassaari,
Vanhankaupunginkoski, Annalan kartano

– Syksymmällä Arabianrannan retki Leijonia ja lampaita on ihana tehdä. Retket ovat aika pitkiä ja tarkoitus on hyvillä eväillä varustettuna olla liikkeellä koko päivä. Meillä retkiin liittyykin aina edellisenä päivänä eväiden valmistelu sämpylänleipomisineen, Rossi-Horto kertoo.

Retki alkaa Hämeentien ja Hermannin rantatien
risteyksestä. Retken kesto noin 5 tuntia.

TESTAA RESEPTI:  Vekkulit sämpylät

1. Suuret Leijonat: Ensimmäisenä etsitään Arabianrannan suuret leijonat. Ne löytyvät Arcada-koulurakennuksen luota, Jan Magnus Janssonin aukiolta. Ne makailevat rentoina maassa ja ehkä odottavat pienten käsien rapsutusta. Taideteoksen nimi on Keidas ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Ann Sundholm vuonna 2006. Leijonat on valettu betonista. Ovatko ne oikean leijonan kokoisia? Paleleekohan niitä talvella?

Annetaanko hevosille nimet? Mihin ne lähtisivät laukkaamaan koulun pihalta, jos ne yhtäkkiä muuttuisivat eläviksi?

2. Arabian Hevoset: Retki jatkuu pitkin Toukolankatua Arabianrannan ala-asteen pihalle (Mertakatu 18). Täällä seisovat ylväinä suuret hevoset. Hevosten pinta tuntuu erilaiselta kuin leijonien, sillä materiaalina on pronssi. Arabian hevoset -teoksen on tehnyt kuvanveistäjä Kaija Kontulainen vuonna 2003. Nämä eläimet ovatkin hyvin lähellä luonnollista kokoa. Taiteilija on tarkoituksella tehnyt hevoset kestämään pienten käsien kosketusta. 

3. Lintuparatiisi: Suuri lintuparvi odottaa käyntiämme Arabiankadulla. Teoksen nimi on Lintuparatiisi ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Jukka Vikberg vuonna 2002. Lintuparatiisi muodostuu 82 erilaisesta alumiinipronssiin valetusta linnusta. Kaikki nämä 82 eri lajia pesivät oikeasti Vanhankaupunginlahden alueella.

4. Silta: Lintujen luota mennään rantaan ja seurataan rantaviivaa kohti Lammassaarta. Lahden toisella puolella siintää Kivinokan mökkialue. Päädymme pieneen metsikköön ja näemme pian edessä suuren sillan. Sillalla pysähdytään ihastelemaan molemmin puolin näkyviä maisemia. Lammassaareen vievä metsän läpi kulkeva polku muuttuu kohta pitkospuiksi, jotka halkovat korkeaa kaislikkoa. Kauan sitten saareen ei päässyt muutoin kuin veneellä. Pitkospuut on tehty vasta 1993.

Kaikki retket on kehitelty Annantalon Taideneuvolassa. Kartat ja lisää retkiä ja muuta puuhaa löydät Tehdään taidejuttuja -kirjasta!

5. Lammassaari: Lammassaaressa on yli sata pientä lomamökkiä, mutta pääkohteena on lintutorni (käännytään pitkospuiden loputtua vasemmalle). Ylhäältä tornista näkee valtaisan kaislikon ja joskus alhaalla laiduntavia
lehmiäkin. Lampaita Lammassaaressa ei oikeasti ole. Vanhankaupunginkoski aukeaa Lammassaaren ulostuloalueen edessä. Kosken kupeessa on kahvila-ravintola, jonka terassilla on hauska seurata veden kuohuntaa koskessa ja mahdollisia kalastajia, jotka pitkine kalastussaappaineen saattavat seistä vedessä. Koskea voi käydä katsomassa useammastakin suunnasta, kun kiertää siltoja pitkin kosken toiselle puolelle.
Näkyykö yhtään kaloja?

6. Muistokivi ja kartano: Matka jatkuu Hämeentien toiselle puolelle Vanhankaupungintielle. Se johtaa Kustaa Vaasan puistoon, jossa on Helsingin ensimmäisen hautausmaan ja kirkon (1550–1639) muistokivi. Kustaa Vaasan puistolta ylöspäin lähtevä polku vie 1616 pidettyjen maapäivien muistoksi pystytetylle obeliskille. Nyt palataan Vanhankaupungintietä ja käännytään Annalantielle. Noustaan kauniille Annalan kartanon alueelle. Sen poikki voi kulkea, vaikka osa taloista on yksityiskäytössä. Aikoinaan Annalan kartanolta näki merenrantaan saakka. Kartano oli kuuluisa upeastapuutarhasta ja orangeriasta (lasikatteinen kasvihuone), joka on rakennettu 1844. Kasvihuonetta tarvittiin, kun haluttiin kokeilla Suomen oloissa vaativien kasvien, kuten viinirypäleiden, kasvattamista.


Lähde: Tehdään taidejuttuja –Taidekasvatusta kaikeinlasiin koteihin, Annantalon taidekeskus-Helsingin kulttuurikeskus 2012, toim. Anne Rossi-Horto, Erja Mehto ja Leila Heimonen

Kuvat: Anne Rossi-Horto

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme