Mainos
Mainos

Kouluruoka herättää vahvoja tunteita – lue suomalaisten muistot vuosikymmenten takaa

Puolukkakeittoa, maitokaalia ja kammottavaa velliä – lue kolmen suomalaisen muistot kouluruoasta vuosikymmenten takaa!

Opetushallituksen kokoamista kouluruokaa koskevista tarinoista ja muistoista selviää, että kouluruoka on monille vahva muisto – vaikka koulua olisi käyty kymmeniä vuosia sitten.

Eväänä pelkät leipäpalat

Mirja Hämäläinen kertoo kouluruokaan liittyvistä muistoistaan, jotka sijoittuvat 1950-luvun alkupuolen Pohjois-Karjalaan.

"Ruokailuvälineinä olivat syvä posliinilautanen ja alumiinilusikka. Ruokalajeja olivat muistini mukaan: kaurapuuro, ruis-puolukkapuuro, ohraryynivelli, makaronivelli, perunavelli, kaalikeitto (syksyllä usein lammaskaali), maitoperunat (keitto), liha-perunakeitto, hernekeitto (torstaisin) ja puolukkakeitto (lauantaisin). Siihen aikaan käytiin koulua myös lauantaina. Se oli viikon lyhin koulupäivä. Eväinä minulla (ja useimmilla muilla) oli joka päivä voipaperiin käärityt, kaksi “ylileivän” leikattua ruisleipäviipaletta voilla voideltuna ja puolen litran pullo maitoa (lasipullo). Maito ryypättiin suoraan pullon suusta. (Muistan joillakin oppilailla olleen pelkät leivänpalat sanomalehden suikaleeseen käärittyinä, eikä maitoa ollenkaan.) Syksyisin oli kouluissa viikon mittainen ns. perunannostoloma. Lomalta palattua tuli jokaisen oppilaan tuoda koululle kolme litraa puhdistettua puolukkaa."

Traumoja maitokaalista

Päivi Suorsa-Jäppinen kertoo kouluruokamuistojaan vuosilta 1951–1955. Suorsa-Jäppinen kävi tuolloin Tuiran kansakoulua Oulussa.

"Muistoni kouluruokailusta ovat ankeat. Ateriat nautittiin erillisessä koulukeittolassa, joka sinällään oli viehättävä puurakennus. Valtaosa ruokalajeista ei kuitenkaan ollut mieleeni. Listalla oli mm. maitokaalia, rössypottua, makaronivelliä ja klimppistä ruismarjapuuroa, joita ei meillä kotona tehty. Jostain kumman syystä minulla ei ole mielikuvaa mistään maistuvista ruuista. Kyllä kai niitäkin on ollut tarjolla. Yksi inhokeistani oli maitokaali. Kerran keittolassa järjestettiin kisa siitä, kuka syö eniten maitokaalia. Voittaja oli Sulo-niminen poika, joka sai alas peräti 11 lautasellista. Minä sain hädin tuskin lusikoitua sen yhden lautasellisen. Voittajan nimi ja lautasmäärä on jäänyt kuitenkin ikuisesti mieleeni. Sitä en muista, pakotettiinko meidät tyhjentämään lautanen – ehkä, mutta siitä ei ole minulle traumoja jäänyt."

Koulun vellistä tuli kammo

Sari Huotari kertoo kouluruokamuistojaan vuodelta 1947 Paltamon kunnan Melalahden koulusta, Sotkamosta. 

"Ruoka valmistettiin yläkoulun saunassa muuripadassa. Ruoat olivat lihakeittoa, hernekeittoa, kauravelliä, mannavelliä, ohrapuuroa jauhoista sekä imellusvelliä. Imellusvelli on kainuulainen perinneruoka. Siihen laitetaan perunoita, ruisjauhoa ja puolukkasurvosta ja se on kuin löysää puuroa. Yläluokan pojat kantoivat ruoan alakoululle korennossa roikkuvassa maitotonkassa. Yläkoulu oli korkean mäen päällä. Pojat juoksivat mäkeä alas ja mannavelli juoksettui inhottavaksi heiluvassa tonkassa. Vieläkään en voi syödä mannavelliä. Koulun vellistä tuli sellainen kammo. Kaikki ruoat jäähtyivät tuontimatkalla. Parasta ruokaa minusta oli imellusvelli. Se ei haitannut, vaikka jäähtyi. Maku vain parani. Voileivät ja maito tuotiin kotoa. Maitopullossa saattoi joskus ollamelkein voita. Pullo hölskyi repussa tuon pitkän matkan sitten se oli lämpimässä luokassa ruokailuun asti."

Lähde: Opetushallitus: Kouluruokailu Suomessa 60 vuotta, Tarinoita ja muistoja kouluruokailusta vuonna 2008

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme