Mainos
Mainos

Näitä saatat syödä tietämättäsi – tunnetko yleiset makeutusaineet?

Elintarviketeollisuus käyttää lukemattomia määriä erilaisia makeuttajia, joiden nimet saattavat hämmentää kuluttajaa. Tiedätkö mitä erikoisten nimien taakse kätkeytyy? 

Ravitsemussuositusten mukaan sokeria mukaan suositeltava ruokavalio sisältää vain vähän sokeria. Sokerin korvaajana käytetään sokerialkoholeja, makeutusaineita ja tärkkelysmakeuttajia. Nämä makeuttajat kilpailevat keskenään sekä energiasisällöllään että makeudellaan. 

Sokerit

Sokeria esiintyy luonnostaan monissa elintarvikkeissa, kuten hedelmissä, vihanneksissa ja maidossa. Sokerit luokitellaan elintarviketeollisuudessa valmistusaineiksi. 

Tavallista sokeria eli sakkaroosia valmistetaan sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta uuttamalla. 

Rypälesokeri eli glukoosi on luonnon yleisin sokeri, jota syntyy kasvien yhteyttämisen tuloksena. Glukoosia valmistetaan teollisesti hajottamalla eri viljalajien ja perunan tärkkelystä. 

Fruktoosia eli hedelmäsokeria löytyy luonnostaan hedelmistä ja marjoista. Se on luonnosta peräisin olevista sokereista makein. Ihminen maistaa fruktoosin noin kaksi kertaa tavallista sokeria makeampana, jolloin ruokiin ja juomiin saadaan makeutta vähemmillä kaloreilla. Fruktoosi nostaa veren sokeriarvoja hitaammin kuin tavallinen sokeri.

Laktoosia eli maitosokeria löytyy maitotuotteista. Maltoosi eli mallassokeri on puolestaan oluen valmistuksessa alkoholiksi käyvä sokeri.

Monet makeutusaineena käytetyt tuotteet, kuten hunaja ja siirappi, ovat tavallisen sokerin, fruktoosin ja glukoosin sekoituksia. Agave-kaktuksen nektarista valmistettu luonnollinen makeuttaja agavesiirappi koostuu lähes kokonaan fruktoosista. Vaahterasiirappi puolestaan valmistetaan vaahterapuiden mahlasta.

Sokerialkoholit

Luontaisia makeutusaineita kutsutaan myös polyoleiksi, eli sokerialkoholeiksi. Sokerialkoholit eivät imeydy kehossa täydellisesti, minkä vuoksi ne eivät nosta verensokeria yhtä paljoa kuin tavallinen sokeri. Sokerialkoholeja käytetään elintarviketeollisuudessa lähinnä diabeetikoille tarkoitettuihin elintarvikkeisiin ja makeutusaineisiin.

Makeutusaineena sokerialkoholia käytetään sokerittomiin ja vähäkalorisiin ruokiin. Juomien valmistukseen sokerialkoholia ei saa käyttää. Aineiden laksatiivisista vaikutuksista ilmoitetaan elintarvikkeissa silloin, kun ainetta on tuotteessa yli 10 prosenttia.

Ksylitoli (E967) eli koivusokeri valmistetaan koivuhakkeesta. Sitä käytetään makeisten makeuttajana ja purukumien valmistuksessa.

Sorbitolia (E420) esiintyy luonnostaan muun muassa omenoissa. Sorbitolia valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä ja glukoosista.

Mannitoli (E421) on sokeria vähemmän makeampi sokerialkoholi, jota esiintyy luontaisesti muun muassa sienissä. Sitä käytetään sekä makeuttamis- että sakeuttamisaineena. Mannitolia valmistetaan luontaisesta mannoosista, fruktoosista tai glukoosista.

Isomalti (E953) on sokerialkoholiseos, jota valmistetaan luontaisesta sokerista. Sen makeus on noin puolet tavallisen sokerin makeudesta.

Energiattomat makeutusaineet

Energiattomat makeutusaineet eivät oikeasti ole kalorittomia, mutta niitä käytetään niin pieniä määriä, että energiapitoisuudella ei ole merkitystä. Keinotekoiset makeutusaineet ovat virallisesti hyväksyttyjä, kemiallisesti valmistettuja yhdisteitä. Täysin keinotekoisille makeutusaineille ei löydy vastinetta luonnosta.

Osalle makeutusaineista on määritelty päivittäinen saantisuositus, eli ADI-arvo, joka kertoo kuinka paljon makeutusainetta on turvallista syödä. 

Aspartaami (E951) on keinotekoinen, kahdesta aminohaposta koostuva makeutusaine. Aspartaami on lähes 200 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Aspartaami hajoaa happamissa liuoksissa ja kuumennettaessa se kadottaa makeutustehonsa. Se ei siksi sovellu käytettäväksi esimerkiksi leivonnaisiin. Aspartaamin päivittäinen saantisuositus on 40 milligrammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. 

Sukraloosi (E955) valmistetaan tavallisesta sokerista liittämällä siihen klooria. Lopputuloksena saadaan 600 kertaa sokeria makeampi makeutusaine. Sukraloosi kestää hyvin korkeitakin lämpötiloja, ja sitä käytetäänkin makeuttajana monentyyppisissä vähäenergisissä tai lisättyä sokeria sisältämättömissä elintarvikkeissa. Sukraloosin käyttö on pääosin turvallista, mutta sen käytön on joissain tapauksissa havaittu laukaisevan migreeniä.

Taumatiini (E957) on thaumatococcus daniellii -kasvista saatavaa proteiinia, jota käytetään makeutusaineena ja arominvahvinteena- Se on noin 2000 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Taumatiiniä käytetään muun muassa makeisiin ja ravintolisiin. Päivittäistä saantisuositusta ei ole määritelty. 

Steviaa (E960) saadaan Steviarebaudiana Bertoni -kasvin lehdistä kuumalla vedellä uuttamalla. Stevian päivittäinen saantisuositus on neljä milligrammaa kehon painokiloa kohden. Stevian erikoisen maun vuoksi monien elintarvikkeiden valmistuksessa joudutaan käyttämään myös muita makeuttajia.

Asesulfaami K (E950) on noin 100–200 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Asesulfaamia käytetään usein keinotekoisesti makeutetuissa virvoitusjuomissa. Asesulfaami K:n päivittäinen saantisuositus on 9 milligrammaa painokiloa kohden. 

Sakariini (E954) on keinotekoinen makeutusaine, joka on noin 500 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Päivittäinen saantisuositus on viisi milligrammaa painokiloa kohden.

Syklamaatti (E952) on 30 kertaa tavallista sokeria makeampi keinotekoinen makeutusaine. Sitä saa käyttää moniin elintarvikkeisiin, kuten juomiin ja makeisiin. Päivittäinen saantisuositus on 7 milligrammaa painokiloa kohden. 

Tärkkelysmakeuttajat

Tärkkelysmakeuttajat valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä, kuten maissista tai viljasta.  

Glukoosisiirappi eli tärkkelyssiirappi on teollisesti tärkkelyksestä valmistettu siirappimainen sokeriliuos. Se koostuu pääasiassa glukoosista ja maltoosista. Glukoosisiirappi lisää elintarvikkeiden vedensitomiskykyä, ja sitä käytetäänkin esimerkiksi jäätelöiden valmistuksessa.

Glukoosi-fruktoosisiirappi on makeuttaja, joka valmistetaan teollisesti maissitärkkelyksestä. Se on tavallista sokeria halvempaa ja nestemäisen koostumuksensa vuoksi helppoa kuljettaa. Glukoosi-fruktoosisiirappia löytyy monista makeisista, kekseistä ja hilloista. Tämä siirappi sisältää 45 prosenttia glukoosia ja 55 prosenttia fruktoosia. Glukoosi-fruktoosisiirapista voidaan käyttää myös nimiä maissisiirappi ja isoglukoosi. 

Lähteet: Evira, Terve, Diabetesliitto

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme