Mainos
Mainos

Syömiseen otetaan nyt mallia isovanhemmilta – fleksauksesta tuli hitti Suomessa ja maailmalla

Kasvissyönti kasvattaa suosiotaan, ja moni sekasyöjäkin pitää säännöllisesti kasvisruokapäiviä. 

Fleksaus eli osa-aikainen kasvissyönti on yksi tämän hetken nousevimmista ruokatrendeistä. Kokki Pipsa Hurmerinta on tottunut fleksaaja, joka harjoitti osa-aikaista kasvissyöntiä jo ennen kuin oli kuullut koko fleksaus-termiä. 

– Eihän tämä oikeastaan ole mikään trendi. Jos mietitään vanhempiamme ja isovanhempiamme, ei heidän lautasillaan ollut valtavia määriä lihaa. Lautasella oli paljon kasviksia ja viljaa, ja liha näytteli annoksessa vain pientä osaa. Liha oli usein säilöttyä tai suolattua, eli ei sitä voinutkaan syödä 200 grammaa per lautanen. Se on fleksaamisen idea. Liha on pienenä mausteena tai sitä ei syödä joka päivä, vaan silloin tällöin, Hurmerinta kertoi Valion järjestämässä Mifun lanseeraustilaisuudessa.  

Hurmerinta näkee fleksauksen lempeänä ja sallivana tapana syödä. Fleksatessa mistään ei tarvitse kieltäytyä.

– Rakastan juustoa ja maitotuotteita. Jos sanoisin, etten enää syö niitä, näkisin unta valuvasta briestä ja rapeasta pekonista. En halua maalata itseäni nurkkaan ja lakata syömästä tiettyjä asioita. Syömisen pitäisi olla asia, josta tulee hyvä mieli, ei niin, että hampurilaisen syömisestä tulee loppupäiväksi huono omatunto.

– Sanotaan, että kasvissyöjät ovat terveempiä kuin lihaa syövät, mutta sanotaan myös, että fleksaajat ovat yhtä terveitä kuin kasvissyöjät. Tämä tukee väitettä, että molemmat hyvät voi saada: voi noudattaa kasvisruokavaliota, lisätä sinne lihaa ja olla yhtä terve kuin kasvissyöjät.

Hurmerinnan mukaan oman kehon kuunteleminen on asia, jota aikuisten pitäisi tehdä enemmän ja tarkemmalla korvalla. Hän uskoo, että keho yrittää kertoa tarpeistaan säännöllisesti, mutta ristiriitaisen ruokauutisoinnin sekoittamana moni hiljentää elimistön antamat signaalit. 

– Joskus minulle tulee valtavia mielitekoja syödä esimerkiksi paljon kananmunia. Se kertoo siitä, että elimistöstäni puuttuu jotain. Esimerkiksi kananmunat sisältävät runsaasti B12-vitamiinia.

– Kehomme yrittää kertoa meille monta kertaa päivässä, mitä se haluaa, mutta me emme kuuntele sitä, vaan otamme närästyslääkettä, kun alkoi närästää tai juomme espresson lounaan jälkeen, kun alkoi väsyttää. Sen sijaan voisimme miettiä, oliko syömässämme ruoassa jotain, mikä sai meidät voimaan näin, Hurmerinta kehottaa. 

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme