Mainos
Mainos

Vety, posso, lörtsy – näitä herkkuja sinun täytyy maistaa Suomen eri kaupungeissa!

Mikä olisikaan parempi tapa tutustua Suomen kaupunkeihin kuin perinneruokien maistelu. Nämä herkut nautitaan perinteisesti toreilla kiireettömästä tunnelmasta nauttien. 

Suomen maakunnista löytyy lukuisia perinneherkkuja, mutta myös monet kaupungit ja paikkakunnat ovat nimeneet itselleen omia nimikkoruokiaan.

Näiden kaupunkien kuuluisia annoksia kannattaa pysähtyä maistelemaan kesäisen lomareissun varrella. 

Kokeile ainakin näitä:

Tampere: Mustamakkara

Tampereen matkailija nauttii torilla tai kauppahallissa välipalaksi verimakkaraa, eli kuuluisaa mustaamakkaraa. Mustaamakkaraa valmistettiin aikoinaan syksyisin teurastuksen aikaan lihasta, verestä ja ryyneistä, mutta nykyisin sitä on saatavilla ympäri vuoden. Mustamakkara tarjoillaan perinteisesti puolukkahillon kera ja se nautitaan suoraan voipaperikääreestä.

Makkaran ystävän kannattaa opetella termi menopaluu ennen torille suuntaamista. Tämä termi kuvastaa makkaran U:n mallista muotoa, jolloin sen tilaaja saakin tätä herkkua reilunkokoisen annoksen. Tamperelaisten mukaan mustamakkara on maailman ainoo kurmettiruaka, jota saa syärä pipa päässä.

Kotka: Posso 

Itään päin suuntaavan kannattaa suunnata Kotkan torille. Kotkalaiset nimittäin uskovat heidän nimikkoruokansa posson olevan Suomen paras perinneherkku. Posso on munkkia muistuttava sokerinen herkku, jota on valmistettu kaupungissa ainakin 1960-luvulta lähtien. Toisin kuin munkki, posso valmistetaan ohueksi kaulitusta löysästä taikinasta. Tuloksena on hyvin ohut ja rapea herkku, joka kätkee sisäänsä omenahillotäytteen.

Nimitys posso juontaa todennäköisesti juurensa sen possumaisesta ulkomuodosta. Nykyisin posso on posso, olipa sillä possumaisia jalkoja tai korvia lainkaan. 

Kuopio: Kalakukko

Kuopion kesässä satamatorin ehdoton herkku on kalakukko. Kalakukko on rekisteröity Suomen aidoksi perinnetuotteeksi. Tässä herkussa ruiskuori kätkee sisälleen kalaa ja siankylkeä, ja sitä paistetaan perinteisesti leivinuunissa vähintään viiden tunnin ajan. Kukko nimitys ei viittaa lainkaan lintuun, vaan nimitys viittaa herkun pakettimaiseen muotoon.

Nimisuojan vuoksi kalakukkoja myydään enää harvoin tällä nimellä, vaan matkailija voi ostaa tätä perinneherkkua ahven- tai muikkukukon nimellä. 

Lappeenranta: Vety ja atomi

Lappeenrannan sataman hulinassa on hyvä pysähtyä hetkeksi ja nauttia Saimaan liplattavasta vedestä kaupungin kuuluisia lihapiirakoita maistellen. Atomi sisältää valinnan mukaan joko kinkkua tai kananmunaa, kun taas vety sisältää nämä molemmat täytteet. Jotta annosta ei pääsisi kutsumaan liian kevyeksi, piirakan sisään lisätään nokare voita ennen täyttämistä. 

Nämä tuhdit torieväät syntyivät 1960-luvulla asiakkaiden toiveesta. Piirakoiden takana on legendaarinen kahvion pitäjä, Laakon mamma. Nimet näille lihapiirakoille syntyivät pitkän pohdiskelun tuloksena. Tarina kertoo, että atomi- ja vetypommit kuvastivat asiakkaiden mielestä näitä täyttäviä piirakoita parhaiten.

Lemi: Särä

Lemin särää, eli perinteistä lammasherkkua on valmistettu Etelä-Karjalan alueella jo tuhat vuotta, mutta vain Lemillä perinne on säilynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Lemin särää tituleerataan Suomen vanhimmaksi ruoaksi, ja se onkin valittu yhdeksi suomen seitsemästä ihmeestä. Lemin särän raaka-aineet ovat karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus leivinuunin lämmityksineen kestää vähintään 9 tuntia, ja se tarjoillaan paistinliemessä kypsyneiden perunoiden kera.

Särän nimitys tulee sen koivuisesta paistoastiasta, eli säräkaukalosta. Lemin särää voi nauttia ravintola Säräpirtissä tai Lappeenrannan kauppahallissa.

Lörtsy: Savonlinna

Lörtsy juontaa juurensa Savonlinnaan, jonka torilla tätä lihapiirakkaa muistuttavaa herkkua myydään useilla eri täytteillä. Tämä herkku on muodoltaan litteä puoliympyrä, ja se täytetään perinteisesti omenahillolla. Torille kannattaa suunnata heti aamusta, sillä lörtsy on parhaimmillaan aivan tuoreena, ja se säilyykin kauppiaiden mukaan enintään kahdeksan tunnin ajan.

Nimitys lörtsy juontaa tarinan mukaan juurensa höyrytyksestä, joka muutti piirakan rakenteen löysäksi. Viime vuonna lörtsy pääsi otsikoihin, kun Evira kielsi tämän nimen käytön. Kiistojen päätteeksi virasto taipui, ja Savonlinnan torilla voi nauttia lörtsyjä tänäkin kesänä.

Rössypottu: Oulu

Oulu tunnetaan ennen kaikkea toripoliisistaja leppoisasta tunnelmastaan. Tässä kaupungissa matkailijoille tarjoillaan lihaisaa keittoa. Oulun perinneruoka, eli rössypottu sisältää veripalttua, sianlihaa ja perunaa. Mausteena käytetään ainoastaan suolaa, ja nestettäkin keittoon klisätään niukasti. Rössypottu tarjoillaan puolukkahillon kera, mutta myös leivän päältä kylmänä.

Rössypotun nimi tulee keiton pääraaka-aineena toimivasta veripaltusta, eli tuttavallisemmin rössystä. Oululaiseen tunnelmaan pääsee nauttimalla tätä perinneherkkua Oulun sydämessä, eli kauppahallissa. Rössypottua voi nauttia myös useissa kaupungin ravintoloissa. 

Lapskoussi: Rauma

Aikoinaan merimiesten suosima herkku Lapskoussi on noussut perinneruoan asemaan Rauman merenrantakaupungissa. Lapskoussi-niminen muhennos valmistetaan naudan- ja porsaanlihasta, sekä perunoista ja juureksista. Tämän ruoan mehevän maun salaisuus on pitkässä haudutusajassa. Annoksen kruunaavat voisula, sekä punajuuri- ja suolakurkkuviipaleet. Raumalla tätä ruokaa nautitaan yhtä lailla arkena kuin juhlissakin, ja sitä tarjoillaan useimmissa ravintoloissa ja toreilla.

Tämän ruoan ovat erään tarinan mukaan keksineet norjalaiset, jotka antoivat ruoalle nimen englantilaisen haukkumasanan mukaan.

Lähteet: Ruokatieto.fi, GoSaimaa, Rantapallo, Maajakotitalousnaiset.fi

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme