Mainos
Mainos

Blogimaaottelu Köpiksessä: Elämysillallinen

Sain joulukuussa mielenkiintoisen kutsun blogimaaotteluun. Bosch halusi esitellä uusia älyuunejaan, joilla pohjoismaalaiset bloggaajat pääsisivät mittelemään paremmuudesta. Ja mikä parasta, kisapaikkana toimi Kööpenhamina ja reissu firman piikkiin. Sormi meni suuhun, kun loppumetreillä meille ilmoitettiin tehtävän olevan kakun leipominen.

Olen tehnyt elämässäni yhden kakun ja senkin vaimon seistessä vieressä ohjeistamassa. En ole niin jälkkäreiden perään enkä varsinkaan niiden tekemisen. Se on ruoanlaitossa aivan oma maailmansa, jonne en ole kokenut tarvetta tutustua lihapatojeni äärestä. Mutta eikun koekakkua leipomaan. Ihan ok siitä tuli ja hahmotin hivenen perusteita samalla toivoen, että joku Suomen tiimistä hallitsee nämä hommat paremmin. Voin sitten tiputella nonparelleja päälle ja maustaa kermavaahtoa.

SAAVUIMME KÖPIKSEEN kisapäivän aattona. Kiertelimme bloggariporukan kanssa kaupunkia ja poikkesimme Motherissa pizzalla. Siitä myöhemmin lisää. Illalla Bosch oli järjestänyt meille elämyksellisen illallisen. Teurastamoalueen ravintolakeskittymässä, aivan Motheria vastapäätä sijaitsevaan keittokirjakauppaan oli loihdittu tervetuliaistilaisuus. Shampanjan ja pop cornien päälle saimme alkuun keiton cateringpalvelu I am Kombon itsetekemistä liemikuutioista. Olisipa mielenkiintoista kokeilla joskus niiden tekoa! Olisi upea tuliainen. 

MALJOJEN JÄLKEEN siirryimme takaoven kautta sisäpihalle ja toiseen rakennukseen, joka näytti lähinnä varastolta. Hämmentävää kyllä, illallinen oli katettu juurikin varastohuoneeseen. Porukka sekoitettiin ja sain pöytäseuraksi Boschin saksalaisen viestintäpäällikön, heidän viestintäfirman edustajan, norjalaisen tv-kokkinaisen sekä Herneetkin rokkaa -blogin ”neiti Papun”. Keskustelua kuunnellessani hahmotin, että muiden maiden kisaajat ovat melkoisen suosittua porukkaa ”isoilla” blogeilla, useilla keittokirjoilla, tv-ohjelmilla ja jopa yli miljoonalla Instagram-tykkääjällä (josta ko. henkilö jaksoi muistuttaa joka välissä). No, suomalaiset pärjäävät aina paremmin altavastaajina.

Ruoka oli jaettavaa comfort-foodia. Haarukat ja veitset oli katettu varastohyllyn pohjaan, suoraan ruokailijoiden yläpuolelle. Pöytään laitettiin pata täynnä lihapullia, vasikkaa ja maa-artisokkaa. Makujen puolesta ihan ok, oivaltavan tunnelman osalta erittäin onnistunutta. 

SEURAAVAKSI SIIRRYTTIIN KÖÖKIN PUOLELLE. Rouheassa keittiöhuoneessa odotteli hauskasti kurkkukorkilla suljetut, Mikkellerillä teetetyt vehnäolutpullot. Kurkun päällä mätiä. Oheen sormin syötäviä tartar-paloja. Erinomaista idean ja makujen komboa. Tämän jälkeen jatkettiin tölkkiruoalla. Avattavista alumiinitölkeistä paljastui kylmä nuudeliannos. Ruokana unohdettavaa, muistijälkenä säilyvää. Muovituubien salaisuus selvisi, kun uunista otettiin esiin pienet briossit, joiden päälle puristettiin tuubista ankanmaksamoussea. Tässä olisi suomalaisilla paljon opittavaa. Miten keskitasoisesta ruoasta saadaan unohtumattomia, elämyksiä herättäviä kokemuksia. Ajatellaan asiat uusiksi. Uniikki idea ei maksa mitään eikä välttämättä sen toteutuskaan. 

SITTEN LÄMMINTÄ PÄÄLLE ja sisäpihalle tynnyreiden ääreen. Keppi kouraan ja tynnyrin hiillokselle tikkupullantapaista paahtamaan. Kun leipänen oli valmis, lorautettiin sen sisään kastiketta ja iskettiin juustoa kepinreikään. Kyytipojaksi kuumaa inkiväärijuomaa. Aivan loistavaa! Päälle vielä jälkkärit kahveineen sisällä lämpimässä ja ilta oli taputeltu. Tai no, melkein. Poikkesimme yksil… kaksille loistavaan cocktail-baariin, josta lisää myöhemmin.

Aamulla kisabussi starttasi klo 8.30 ja Team Finland oli valmiina taistoon. Mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme