Mainos
Mainos

Budvarin pannuilla

Nykypäivää ymmärtää paremmin historiaa lukemalla. Kukoistavaa olutbuumia hahmottaa syvemmin tutustumalla olutklassikoihin. Kolmen päivän pressimatka Budějovický Budvar -oluen alkulähteille Tšekkeihin opetti ymmärtämään ja kunnioittamaan oluentekoa uudella tavalla.

KANSAN OMA OLUT. Siinä missä Suomessa lageria nautitaan sen kummemmin keissikeppanan sielua miettimättä, huokuu tšekeistä kansallisylpeyden tasoinen arvostus jalojuomaansa kohtaan. Kansallisaarteen statusta lisää toki sekin, että Budweiser Budvar -panimon omistaa Tšekin valtio. Kansallistunne on vahva nuoren ja kovia kokeneen maan asukkaissa. Kommunismin raunioilta luotu globaali olutbrändi kertoo suurempaa tarinaa kuin tuoppia katsoessa uskoisi. Ja tarina vain suurenee. Kuluneen vuosikymmenen aikana Budvarin myynti on kolminkertaistunut.

PIETEETTI. Mutta ei Budvar mielikuviin nojaa. Sen runko on valettu intohimoisen olutkulttuurin pieteetillä tekemiseen ja raaka-aineiden huipputasoon. 300 metrin syvyydestä omalla paineellaan nousevasta pohjavedestä suodatetaan vain hiekka. Hiiva tehdään itse. Olennaisimman silauksen tuo paikallisesti tuotettu Saaz-humala. Liki kaikki maailman lager tehdään murskatusta humalasta puristetuilla pelleteillä. Budvar käyttää panemiseen kokonaisia humalakäpyjä ja antaa oluen kypsyä tankeissa keskivertoa reilusti kauemmin, 90 päivää. Tuloksena on kirkas, selkeäpiirteisen raikas lager. Maukas, mutta helposti juotava - harvinainen yhtälö.

MAAILMAN OLUTTA JUOVIN KANSA. Selittääkö oluen dokabiliteetti tšekkien suuren kulutuksen? Maassa juodaan olutta vuosittain 142 litraa per henkilö. Se on 0,4 l tuoppi päivässä jokaista kansalaista kohden. Oluen suosio on tosin hitaasti laskemassa. Suomi on listalla vasta sijalla 14. Meillä juodaan olutta liki puolet vähemmän, 78 litraa vuodessa per capita. Onkohan siinä mukana Viron-tuliaiset? Btw, yllättäen Tšekkien promilleraja liikenteessä on tiukka nolla.

TANKKITUORETTA. Koin reissussa muutaman yllätyksen. Suoraan tankista nautittu olut oli yksi suurimmista. Lager on parhaimmillaan tuoreena ja suoraan tankista kaadettuna se ei voisi olla tuoreempaa. Eikä parempaa. Yllättävän suuri ero tavalliseen. Porukka viihtyi mukisematta kylmissä panimotiloissa litraisen kolpakon kiertäessä. Hämmentävän hyvää ja laittaa miettimään, miten paljon usein kuukausia vanha olut marketeissa on ehtinyt kärsiä.

YLPEYS HUMALASTA. Palataan humalaan, siis käpyihin ja teollisuuteen niiden takana. Se oli suurin yllätys, suurin ero suomalaiseen olutkulttuuriin ja suurin selittävä tekijä läpihuokuvassa ylpeydessä omasta oluesta. Budvarin Saaz-humala kasvatetaan 14 maantieteellisesti valitussa kylässä. Kutsuvat sitä humalien Rolls Royceksi.

Humalan kasvatus vaikutti yllättävän paljon viinin viljelyltä. En ollut ajatellut konkretiaa kasvin tuotannossa. Kukin satokausi ilmentää vallinneita olosuhteita. Humalan suhteen kriittisin vaihe koetaan kesä-heinäkuun taitteessa, jolloin sadekuurot ovat kultaakin kalliimpia. Kuuntelin elokuussa saksalaisten viinintuottajien manausta poikkeuksellisen hirveästä vuodesta 2015. Sama nousi esiin useaan kertaan myös tällä reissulla. Kesällä 2015 oli peräti 40 kuuman ja sateettoman päivän putki. Viime vuoden sato oli sen sijaan runsas ja sen rippeitä pelletettiin yhä maan toiseksi suurimmalla Arixin humalatehtaalla Žatecissa. Humalan merkityksestä kansan identiteettiin kuvaa myös vierailemamme humalamuseon olemassaolo.

TUOREEN HUMALAN JALOUS. Humalan merkitys ja hienous nousivat esiin myös upeassa, tuoreen humalan kanssa pannussa Budvar B:Strong Limited Editionissa. Ja kun puhutaan tuoreesta, tarkoitetaan keräämispäivänä käytettyjä humalakäpyjä. Metodia on käytetty yllättäen vasta vuodesta 2012. Olutta kypsytetään peräti 200 päivää, mikä teki reissun ajankohdasta täydellisen. Kerrankin pääsi maistamaan satokauden luonteenpiirteitä puhtaimmillaan. 7,5 % alkoholipitoisuutta ei meinannut uskoa. Se toimi paitsi hifistelynauttimiseen, myös janon sammuttamiseen.

TAITO KAATAA. Kolmannen yllätyksen koin Budweiser Budvarin panimolla. Oluen panemisesta väitellyt laboratoriopäällikkö, tohtori Petr Košin, teki meille pienen olut-tastingin. Omat pasmat menivät sekaisin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin oluen erilaisen lasiinkaatamisen vaikutuksesta makuun. Ero on käsittämättömän suuri, kuin joisi eri oluita. Jos kaadat oluen vauhdilla tuoppiin, se menettää sävyistään paljon. Siitä tulee lattea. Tšekkiläinen kaatotapa on kolmiosainen. Alkuun olut ”rikotaan” pohjalle, jolloin saadaan pohjavaahto suojaamaan oluen aromeja keskivaiheen kaadon aikana. Lopuksi vielä vaahto pinnalle samasta syystä. Kantsii testata kotona eroa!

NIMIKIISTA. Mielenkiintoinen nyanssi Budweiser Budvar -panimon historiassa on sen eeppinen oikeustaisto sen toisen Budweiser-oluen kanssa. Vuosikymmeniä jatkunut kiista elää tällä hetkellä jossain määrin tulitaukoa ja maapallon markkinat on jaettu ainakin toistaiseksi etupiireihin tšekki-Budweiserin ja jenkkikaiman välillä. Suomi joutuu siksi ostamaan Budvaria. Riidan luonteesta sai hämmentävän kuvan panimon tiloissa sijaitsevassa museossa. Kierroksen päättää absurdi, 20-minuuttinen puhdas propagandaelokuva, jossa köyhän miehen Cruise lähetetään jenkkien toimesta vakoilemaan Tšekkeihin Budweiser-nimen oikeutusta. Agentti saapuu tietenkin päämiestensä luokse mukanaan tuhti nippu todisteita, joiden pohjalta se oikea Budweiser pannaan České Budějovicen kaupungissa. (Tähän sellainen tonninseteli-ilme.)


REISSUVINKIT. Olen vieraillut Tšekeissä aiemmin vain Prahassa (raflavinkit). Upea kaupunki, mutta kuten yleensä, pääkaupunki antaa varsin suppeaa kuvaa maasta. České Budějovice oli viihtyisä ja kaunis, 93 000 asukkaan kaupunki, jonka keskustaa hallitsee upea keskusaukio. Kaupungissa on yli 10 000 opiskelijaa, mutta illan hämärtyessä se hiljeni täysin. Nautimme aperitiivi-Budvarit panimon juuri lanseeraamassa tyylikkäässä olutbaarissa, joka toimii pilottina maan valloitukseen. Illallispaikaksi suosittelen Masné krámy -ravintolaa, jossa saimme nauttia paitsi lukuisista Budvareista, myös mm. panimon legendaarisen, jo eläkkeelle siirtyneen panimomestarin, Josef Tolarin (kuvassa alhaalla), seurasta.
Prahan hintataso vaikutti edulliselta, mutta totuus tšekkien halpuudesta nousi esiin sen ulkopuolella. Puolen litran oluttuopin saa perusbaarissa 0,75 eurolla. Tyyrein bongaamani hinta oli tuplat. Cocktailit maksavat n. 3 euroa ja kympillä syö ravintolassa itselleen maittavan ähkyn.
Reissun upein kohde oli Unescon maailmanperintökohteeksikin valittu, keskiaikainen Český Krumlov. Kirjoitin siitä erikseen.

Na zdraví! [kippis]

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme