Mainos
Mainos

Tampereen ravintolaskene laajeni tänä kesänä myös vetten päälle. Perinteinen Pyhäjärven risteilijä M/S Tampere muovattiin konseptiltaan ja osittain tiloiltaan uuteen uskoon Gastrolaivaksi ja tarjoilee nyttemmin ruokaa ja juomaa myös maakravuille. Laiturissa makoilun lisäksi paatti heittää toki edelleen lenkkiä Pyhäjärven saaria täynnä olevissa maisemissa.  

Purkin ruokapuoli laitettiin kerralla kuntoon Chef Santerin toimesta. Listalle kerättiin mm. parhaita paloja kokin keittokirjoista, joista kaksi ilmestyi kuluneen puolen vuoden sisään. Raaka-aineita ja lähituottajia kunnioittavaa, makupareja löytävää ja maanläheistä kokkausta maltilliseen hintaan. Santeri kutsui meidät maistelemaan laivalle Gastrolaivan herkkuja (firman piikkiin). Lista koostuu suomalaishenkisistä tapaksista (á 4,50) sekä muutamasta pääruoasta (14-16 eur). Jälkkäreitä on kolme ja juustoannos päälle (4,50-7 eur).

LAIVA ON LASTATTU TAPAKSILLA. Pöytä täyttyy mitä erilaisimmista mauista. Yksinkertaisia annoksia, joissa kaikissa yllättää hauskasti yksi tai useampi sävy. Jokaisessa on mukana paikallisten toimijoiden raaka-aineita kuten Ravintola 4 vuodenajan makkaraa, Penttilän tilan bratwurstia, Poppamiehen Hiidenhilloa mustamakkaran kanssa ja Lähiruokapuoti Lempin (ehkä parasta lajissaan) ruisleipää. Mainio sinappi selviää talon omaksi tekeleeksi. Itsenikin yllättäen valitsen lempparitapakseksi savusärki-parfait’n punajuuren, kirsikan ja ruisleivän kera. Lähtökohtaisesti melko tylsä rievän päälle kasatut marinoidut Välimeren kasvikset fetan kera olivat myös iso positiivinen yllätys. Mustamakkaran kammoajien kannattaa aloittaa maistelunsa juurikin Poppamiehen hillon tukemana.Annokset toimivat parhaiten jaettuna, 2-3/syöjä. Pääsee makuiloittelemaan. Vastaavanlaisia herkkupaloja ei Tampereella muualta saa. Lista elää sesonkien mukaan. 

BURGERIA KESKELLÄ PYHÄJÄRVEÄ. Neljästä pääruoasta kaksi on burgereita. Haukipihvin taistelupariksi on napattu Pernod-paprikastiketta ja fetaa. Pernod’ta ei oikein huomaa ja kastike kaipaa lisää makua. Santeri briiffaa kokkeja hetken ja kokkausmetodi hioutuu. Ainekset loistavaan kalaherkkuun ovat kasassa, kunhan makuja vahvistetaan. Santeri naureskelee tunnustaen, miten vaikeaa on päästää "lapsistaan" eroon ja jättää tarkoin hiotut annokset kokonaan toisten kokkien käsiin. Samalla hän lisää, miten tyytyväinen on siitä, että tietää niiden jäävän hyviin käsiin. Kokkipojat tekivät nyt koko listan ensimmäistä kertaa yksin.

Savuoluessa haudutettu possunniskaburgeri on maultaan todella tuhti ja kunnon äijäburgeri. Huutaa kylkeen stydiä olutta tai punkkua. Pienen neuvonpidon jälkeen saamme eteemme parannetun, varsin mainion version, jollaisena burgeri jatkossa tarjottaneen. Tyrnisinapilla terästetty ja karpalomarinoidun punasipulin ja jogurtin tasoittama kasslerhamppis korjaantui kertaheitolla. Tällaistakaan ei Tampereella ole aiemmin saanut. Lämmin fetasalaatti paikkaa sitä järkälemäistä aukkoa, jota olen manaillut salaateissa jo vuosia. En syty lainkaan tavallisiin salaatteihin. Ne ovat järjestään tylsiä. Ne ovat ainoa sinänsä ok ruoka, jossa kyllästyn fyysisesti syömiseen puolenvälin jälkeen. Haluan ruokaisia salaatteja, joissa mauilla pääsee leikittelemään moninverroin enemmän kuin salaattipohjaisissa. Vaimoni on onneksi mestari sellaisten tekemisessä. Niin on näemmä Santerikin. Tällaista salaattia syö varmasti mielellään moni äijänköriläskin. Täynnä makua, makuvivahteita ja tulee kylläiseksi. Lihaa ei tarvita. 

LAUKONTORIN MAKEIN. Jälkkäritarjonnan kaltaisiin makuihin en ole tässä hintaluokassa törmännyt. Sitruunainen punajuuri-mantelikakku laittoi välittömästi hakemaan sen reseptin Santerin Rakkaat juurekset -kirjasta. Sitruuna-tyrni-posset paahdetun valkosuklaan kanssa on selkeästi kaupungin paras jälkkäri fine dining -tason ulkopuolelta. 4,50 euron hintaan kannattaa poiketa nauttimassa se ihan vain ohimennen kahvin kera. Mouhijärven juustot hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa on itselleni tuttu, mutta aina yhtä upea kokemus. Kun tarjoilukippari Miikka Murtoniemen miehistön intoa puhkuen tarjoilema ateria pyyhkäistään alas limoncellon, spelttilakun ja laivan oman, Tampereen Paahtimon kahvipaahdon voimin, pystyn onnittelemaan Santeria ja Koskiravintoloita varauksetta onnistuneesta yhtälöstä. Mukana on rouheaa meininkiä sekä varsin fiinejäkin makuja, jollaisia Tampere on kaikesta tarjonnastaan huolimatta kaivannut. Unohdin muuten mainita luontaisista järvinäkymistä, satamatunnelmasta ja vuodesta 1957 seilanneen laivan historianhavinasta. Järvimaisema keskellä ulappaa auringon laskiessa, lähitilan grillattu bratwursti kourassa ja kylmä olut toisessa, Olavi Virran tai Sam Cooken kuuluessa kaiuttimista ei mainoslauseita kaipaa.

Gastrolaiva M/S Tampere

Laukontori, Tampere

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme