Mainos
Mainos

Ravintola-arvostelu: La Degustation Boheme Bourgeoise, Praha

Praha on kuulunut muutamiin must-paikkoihin, joissa olen halunnut poiketa. Keskellä pimeän kylmää talvea oli loistava hetki pieneen irtiottoon aherruksen keskellä. Yhtä kylmä Tsekeissäkin oli, mutta terhakka marssi ympäri sanoinkuvaamattoman kaunista kaupunkia piti raajat lämpiminä. Ja kun ne alkoivat väsyä, oli lähin pilsneri horjahduksen päässä. Askelmittarin näyttäessä 25000 askeleen päivätahtia ehti kolmessa päivässä nähdä loppumattoman annin arkkitehtuurin eri vaiheita ja tyylejä mitä mielikuvituksellisimmissa väreissä. Turistisesongin ulkopuolella väkimassat eivät päässeet yllättämään tai ärsyttämään. 

Värikylläisyyden lisäksi esiin nousivat olut ja tupakka. Olut oli kaikista nesteistä edullisinta. Halvempaa kuin kahvi, vesi tai viini. Puolen litran tuopillisesta sai pulittaa 1-2,5 euroa. Olutkulttuurista voisi turista pitempäänkin, mutta siirryn röökiin. Liki kaikissa ravintoloissa ja pubeissa sai polttaa sisällä. Kuin 90-luvulla poikenneen aikakoneen kautta kauhistelimme hotellilla järkyttävältä haisevia villapaitoja ja mietimme, miltä täyteen ahdetulla paluulennolla porukka voisikaan lemuta. Kielto-Suomen parhaat säädökset ovat kohdennettu tupakkaan.

VARASIN ensitöikseni pöydän Prahan parhaana pidetystä, yhdellä Michelin-tähdellä varustetusta La Degustation Boheme Bourgeoisesta (en muista vieläkään nimeä ulkoa). Tsekkiläisen ruoan pohjalta ponnistava, ranskalaisella vivahteella palveleva keittiö saa inspiraationsa ikivanhasta paikallisesta ruokakirjasta, jonka annokset päivitetään tähän päivään hifisteltynä.

Sunnuntai-iltana illalliselle täyttyy vain neljä pöytää. Meidät saatetaan mielestäni paikan parhaaseen pöytään heti täysin avonaisen keittiön viereen. En tiedä, voisinko tehdä edes omaa työtäni asiakkaiden tuijottaessa koko ajan vieressä. Keittiöpäällikkö Oldřich Sahajdák toimii kuitenkin rennosti neljän muun kokin tukemana. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten homma pyörii ravintolan ollessa täynnä. Ilmapiiri on varmaan hiljaisen illankin takia erittäin viihtyisä sopivaa hienostuneisuutta unohtamatta. 

Valitsemme 6 ja 11 ruokalajin menuvaihtoehdoista lyhyemmän viinipaketilla höystettynä (yht. 125 eur/hlö). Alkuun lasilliset tsekkiläistä kuohuvaa. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki viinit ovat paikallisia - ja erinomaisia. Persoonaa ei ainakaan uupunut. Meidän monopolista on tsekkiläistä turha etsiä, mikä nosti illallisen mielenkiintoisuutta entisestään.

ANNOKSET esitellään melko lyhyesti. Muistiinpanojen tekeminen olisi noussut salissa liikaa esiin, joten jätin tekemättä. Ensimmäiseksi saamme pyyhkeitä. Kuuma pyyhe puhdistamaan kädet sormin syötäviä keittiöntervehdyksiä varten. Sitten fermentoitua retiisiä. Toimii suun herättelijänä. Seuraavaksi lautasellinen pikkuherkkuja, joista muistan perunakeksin, friteeratun perunahässäkän sekä crackerin välissä olevan ankanmaksan. Kolmanneksi amuse boucheksi keksin välissä tarjoiltu mehukas, loistava tartar.

Varsinaisen menun aloittaa pallotuolia muistuttavassa kipossa tarjoillut etanat valkosipuliliemen, moussen ja vaahdon välimaastossa liikkuvan purjon sekä saksanpähkinöiden kera. Mökin etanainvaasion myötä pienen trauman saanut vaimo söi etanat muitta mutkitta, koska ne olivat pieniä ja koostumukseltaan jopa lihamaisia. Onnistunut kombo. Josko etanapannuille vielä olisi joskus kotona käyttöä? Lasiin Jaromir Galan Chardonnay Pinot 2013. 

SEURAAVAKSI KURPITSAKEITTOA. Ylivoimaisesti parasta syömääni. Mm. Prahan kinkku -pyreellä maustettuna ja vaahdotetulla kermalla pehmennettynä. Itse tekemäni kurpitsakeitto maistuu kurpitsalle ja niin tämäkin, mutta aivan eri tavalla. Syvempi sävy, pumpulinpehmeä rakenne. Huuhtomiseen Jaroslav Springerin Blanc de Pinot Noir 2013.

Kasvisruoaksi yksinkertaisuudessaan erinomainen annos kokonaisesta maa-artisokasta, rapsakasta sellerimurusta ja heinällä maustetusta kastikkeesta. Artisokan rakenne oli kuin lihaa olisi syönyt. Maku puhtaimmillaan, mutta voimalla. Heinä jatkoi maanläheistä makua, selleriä antoi sävyä ja rakennetta. Kyytipojaksi Dobrá Vinice Cuvée VDB 2011. 

KOHTI LIHAA. Aluksi eteen dramaattinen lautasellinen katajanmarjalla maustettua, metsämarjoista makeutta hakenutta kastiketta ja paahdettua punajuurta. Viereen lämpimän kiven päällä lepäävää kuusipeuran fileetä, jonka päälle oli sulatettu peuran laardia mehevyyttä antamaan. Metsäisiä, selkeälinjaisia, mutta vivahteikkaita makuja, jotka sulautuivat kauniisti yhteen. Tueksi lasiin Strekov Svatovavřinecké 2008.

Jos aiemmat veivät kielen mielessään, tarjoillaan sitä seuraavaksi lautaselta. Kaunis, talviaikaan varsin raikkaalta näyttävä ja maistuva annos häränkielestä, omenapyreestä ja kikherneistä. Kieli on loistava liha, jota tulee syötyä liian harvoin. Viimeistään tämä annos sen todistaa. Onneksi yksi hirvenkieli löytyy pakkasesta. Kielenkantoja kostuttamaan hienosti kehittynyttä Pavel Springerin Cuvée Skale 2006. 

ENNEN JÄLKKÄREITÄ sillaksi suupala maa-artisokankuoresta ja juustosta (muita osia en muista).

Tähän asti oltiin menty melko sisäsiistillä linjalla. Yhdistelty makupareja puhtaista raaka-aineista. Jälkiruoat värittivät viivojen yli. Juustoannos ilmeni juustojäätelöksi, jota komppaamaan oli kutsuttu murusina paikalle valkosipulia, rapeaa keksiä ja sinapinsiemeniä. Voisi mennä sormi suuhun, jos pitäisi itse kokata näistä jälkiruokaa. Kumppaniksi oli valittu pienpanimo-Black IPA, Matuška Černá Raketa, joka kuitenkin tarjoiltiin käsittämättömästi neliasteisena. Erinomainen olut, jonka nautin ruoan jälkeen lämmitettyäni lasia kämmenillä. 

Toinen jälkkäri jatkoi erikoisemmilla aineksilla. Perunamoussea, defrutumia (kokookeitettyä rypälemehua), saksanpähkinää ja vadelmia. Ihan jees, mutta ajatus raaka-aineista nousi maun hienouksia enemmän esiin. Menun heikoin lenkki.

Päätteeksi hifistelty suodatinkahvi, joka oli trendikkäästi hyvin vaaleapaahtoista, mutta oma suu ei näin laihaa ja kepeää kahvia innolla hörppinyt. Sokkona olisin sanonut teeksi. Kimppaan vielä varsin mauttomia ja oudon sitkeitä macaroneja sekä paikallista luumubrandya. 

Palvelu pelasi läpi aterian täydellisesti ja huipentui loistavaan raflavinkkiin kysyttyämme suosituksia lounaalle. Čestr oli kova, mutta siitä sitten myöhemmin…

La Degustation Boheme Bourgeoisen hintataso on Tsekkeihin nähden todella kallis, mutta suomalaiseen verotukseen tottuneille maltillinen. Lasku olisi ollut vastaavilla herkuilla suomalaisessa Michelin-ravintolassa ainakin satasen kalliimpi. Ikimuistoinen illallinen ei ollut, mutta tsekkiläisen keittiön ja viinimaailman fiinimpään puoleen se antoi erinomaisen katsauksen.

La Degustation Bohême Bourgeoise

Haštalská 18, Praha

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme