Mainos
Mainos

Ravintola-arvostelu: Osteria Ovo, Turku

Puoli vuotta sitten Turkuun avattu Osteria Ovo on kutkutellut mieltäni alusta alkaen. Pidänhän samaisen pariskunnan jo melkeinpä ketjuksi kasvanutta Pizzariumia Suomen parhaiden pizzojen kotina. Jos edes hivenen sama meno jatkuu muidenkin italialaisten ruokien kohdalla, olen löytänyt suosikkipaikkani. Kävin paikalla. En löytänyt. 

Lauantai-illalla paikka alkaa olla täynnä. Sali on tyylikkäämpi kuin olin varautunut. Oikein viihtyisä ja hienompi kuin useimmat osteriat Italiassa oman kokemukseni pohjalta. Salin perällä leivotaan avokeittiössä pizzat ja muu safka varsinaisessa keittiössä. Meidät ohjataan sivuhuoneeseen, jonka keltaiset seinät tuovat Italia-muistot mieleen. Mikä ihme keltaisessa italialaisia viehättääkään seinävärinä? 

MENU JA JUOMAT. Otamme alkuun proseccot. Palvelu vaikuttaa alusta asti ystävälliseltä, mutta kokonaisuutena pintapuoliselta ja enemmän ja vähemmän hapuilevalta. Ovossa on kolme menua: lihallinen, merellinen ja pizzamenu. Merellinen kiehtoo aina eniten ja tuoreet makumuistot Amalfin rannikolta pyörivät yhä henkisillä makunystyröilläni. Menu (64,90 eur) käsittäisi listan mukaan simpukat saviruukussa, frittikokoelman meren elävistä, pastaa ja/tai risottoa kahdella tapaa sekä pääruoan lisukkeineen, jälkiruoan ja kahvin. Ruokajuomaksi ehdotetaan rapsakan mineraalista ja erittäin toimivaa Marchen maakunnan Collestefano Verdicchio di Matelicaa (40 eur/plo). Hitto, kun Alkosta ei liiemmin marchelaisia viinejä heru.

SIMPUKOITA JA MUSTEKALAA. Saamme ensimmäiseksi eteemme pienen kulhon sinisimpukoita tomaattisessa yrttiliemessä. Viereen tuodaan pieni kippo kikhernetahnaa ja mustekalaa. Simpukoiden liemi on yksi parhaista ellei paras maistamani. Kokemus laskee huomatessamme, että molempien annoksissa on neljä avautumatonta simpukkaa, joita ei parane pistää suuhunsa. Valitettavan helppo, mutta iso moka. Kikherne ja mustekala ovat yksinkertaisuudessaan loistava yhdistelmä. Kikherne on tuotu täysillä esiin, mutta yllättävän raikkaalla tavalla. Murea mustekala sointuu kauniisti yhteen. Hivenen haaleaa tosin. 

PASTA JA RISOTTO. Tässä vaiheessa odotamme menun pohjalta frittejä. Saammekin pastaa ja risottoa. Annokset esitellään otsikkotasolla. Ohut, itsetehty ja kasvituhkalla mustaksi värjätty pasta (sen verran kuvailtiin) on höystetty tateilla ja jättikatkaravulla. Hyvin merellisen makuinen risotto on saanut kruunukseen pari sinisimpukkaa. Ohut pasta on liimaantunut könteiksi ja sen syömiseksi joutuu leikkaamaan palasia eikä pyörittelemään haarukan ympärille. Kypsyys on suomalaisen al dente eli turhan pehmeä. Tattisoosi toimii, mutta huutaa suolaa. Katkarapu tuntuu kylkiäisenä pakkoavioliitolta enkä ymmärrä sen virkaa.

Risotto on melko kiinteää, ei lainkaan valuvan mehevää. Vahva merellisyys ei ole sitä kaikkein herkullisimmalla tavalla. Alkuruoan jälkeen olisi voinut olla tauko sinisimpukassa. 

FRITTI JA "PÄÄRUOKA". Mutta no, tulkoon fritit sitten seuraavaksi. Lautasella italialaiseen tyyliin paperituutti. Sisällä fritattu kalapala. Kysyn tarjoilijalta, mitä kalaa se on ja hän kipaisi kysymässä keittiöstä. Turskaa. Lautasella vierellä (taas) jättikatkarapu ja sen päällä peittona ilmakuivatun kinkun siivu. Turskan kuori on lötkö ja maku ja suutuntuma tylsä. Listalla luki ”selection”. Katkista ei ole fritattu. Ihmettelen esillepanoa, koska kinkun joutui ensin siirtämään syrjään ja sen jälkeen kuorimaan ravun sormin ja asettelemaan siivu takaisin. Suolta ei oltu poistettu ja katkis oli haalea. Lisukkeeksi pieni kulho porkkanaraastetta ja salaattia, joita sai itse halutessaan höystää oliiviöljyllä ja balsamicolla. 

Alkoi mennä fiilikset. Pääruoalle kasaantui paljon paineita pelastaa setti. Tarjoilija ilmoittaakin seuraavaksi tulevan jälkiruoan, jonka sai valita. Pannacotta ja tiramisu. Kahvi tulee näemmä suomalaisittain samaan aikaan ja nappaan ehdotuksesta kyytiin limoncellon. Mieli ja makunystyrät huutavat pääruokaa. Oliko se se yksi katkarapu? Mietin, että onneksi mulla ei ollut nälkä tullessani syömään. Lähtisin normitilassa snägärin kautta kotiin, mitä en ole tehnyt vuosikymmeneen. Eikä siinä pahaa edes ole, jos on nauttinut täysillä ruoasta.

JÄLKIRUOAT. Pannacotta on tavanomainen ja tiramisu korkeintaan keskitasoa. Tykkään sellaisesta mehevästä. Tässä oli keksiosa vielä rouhea ja kastike oli kuin liisteriä. Listahinta molemmille kympin, joka on aivan liikaa. Alan olla kiukkuinen. 65 euroa tästä? Listalta tilatessa samalla hintaa saisi esim. pastan, entrecoten ja jälkkärin ja jäisi vielä 15 euroa, mutta ei taatusti nälkä. Paras henkinen yhteenveto tulee aina laskun saapuessa. Maksan pari sataa mieluusti, jos lähden tyytyväisenä pois. Nyt 187 euroa raastaa mentaalilompakkoa tunnuslukua näppäillessäni.

Mietin pitkään, olivatko odotukseni liian korkealla. Ehkäpä, mutta olisin varmasti pettynyt nollatasolta lähtiessäkin. Aivan liian monta asiaa oli tällä kertaa pielessä ja aterian alusta loppuun laskeva taso vahvistaa pettymystä. Olen kuullut ja lukenut Ovosta todella ristiriitaisia arvioita, mikä osoittaa, että paketti ei ole vielä kasassa ja roikkuu liikaa hyvän ja huonon päivän varassa. Halusin todella pitää tästä. Saatankin palata Ovoon, mutta silloin otan pizzaa, jonka uskon maistamattakin olevan maan parasta. Nyt haukattiin liian isoa palaa.

EDIT 27.9.15:Ovon Luca ja Salla-Maria vastasivat arvosteluun välittömästi ja pahoittelivat tilannetta. Kuultuani, että uusi keittiömestari aloitti Ovossa vasta viikko sitten, ymmärrän hässäkän täysin. Harmi, kun osuin paikalle todella huonoon saumaan. Lokakuun alussa tulee uusi lista ja siellä pitäisi olla uusi meininkikin hintoja myöten. Epäonnisesta kokemuksestani huolimatta uskon, että saavat homman kunnolla käyntiin. Käykäähän testaamassa ja kertokaa!

Osteria Ovo, Turku

Linnankatu 1

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme