Mainos
Mainos

Rypistetty kiitospuhe - teille kaikille

Facebook-sivun seuraajilleni ei varmaankaan jäänyt epäselväksi, että olimme viime perjantaina Gloria Blog Awards -gaalassa juhlimassa Suomen parhaita ruoka- ja sisustusblogeja. Itse olin ehdolla lukijoiden suosikkiblogiksi, mutta voittoon asti äänestysinto ei silti riittänyt. Pystit menivät oikeisiin osoitteisiin, jotka ovat uurtaneet blogiuraa jo pitkään ennen Sivumakua. Onnittelut ja kunnia heille. Päätin jo aiemmin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa blogiin kiitospuhe. Sellainen, joita löytyy Oscar-juhlien roskakoreista kymmeniä voittajan julkistuksen jälkeen. Kukin ehdokas on kuitenkin käynyt läpi mielessään, kelle on kaikesta kiitollisuudenvelassa. Tämä on velkakirjani teille. On hyvä, että en päässyt lavalla ääneen, koska kiitettävää oli niin paljon. Ja hienoa, että pääsen jakamaan sen täällä:

KIITOS, KIITOS, KIITOS! Kun muutin parikymppisenä kotoa omilleni ja soitin pikkusiskolle kysyen pastankeitto-ohjetta, en olisi voinut kuvitellakaan kisaavani vielä jonain päivänä blogistina Suomen parhaiden ruokablogien rinnalla. Tuntuu uskomattomalta, että tunnen olevani ruoan saralla vasta alkutekijöissä, mutta täällä vain skoolailen gaalaillassa alan huipputekijöiden kanssa. Alkuun kiitos heille. Kisa käytiin pelkästään toisia kannustaen. Oli huippua tavata teitä vihdoin ihan livenä. Alkuinnostusta te ette kuitenkaan synnyttäneet. En lukenut 2,5 vuotta sitten ruokablogeja lainkaan. Sivumaku syntyi kavereiden vaatimuksesta. Osa oli lopen kyllästynyt postaamiini ruokakuviin Facebookissa ja pyysi lopettamaan. Osa taas vaati reseptiä näytille. Haluan kiittää molempia osapuolia. Ja pyydän samalla anteeksi niiltä Facebook-kavereilta, jotka eivät ole blogin faneja, mutta joiden uutisvirtaan syljen yhä blogiuutisia tilaamatta. Kiitos myös niille kavereille, jotka jaksavat muistuttaa tätä pikaruokakriitikkoa niistä poikamiesaikojen sunnuntaipäivistä, jolloin toivuttiin mäkkisäkkien keskellä ja ainoa sivumaku oli suussa.

Suurin kiitos kuuluu luonnollisesti blogini lukijoille. Teille, jotka jaksatte kannustaa. Teille, jotka jaksatte kinata. Teille, jotka jaksatte haastaa, vaatia enemmän ja parempaa. Kiitos Teille minua fiksummille, jotka korjaatte erheitäni ja vajaita tietojani. Olen oppinut huikeasti teiltä. Ja jokaiselta kommentoijalta. Te avarratte maailmankuvaani ja varmasti monen muunkin. Te pidätte minut skarppina ja jalat maassa. Samalla saan sytykkeen etsiä lisää tietoa ja suhtautua varauksella väärään. Kiitokset Facebookille, joka tarjosi blogiakin tiiviimmän kontaktipinnan lukijoihin. Blogi on kankea kanava alati hektisemmän maailman kommentointiin. Facebookin keskustelut toimivat loistavana polttoaineena blogikirjoituksille, joissa esiintulleita ajatuksia voi pohtia laajemmin. Kiitos vielä teille yli 1200:lle tykkääjälle, jotka jaksatte pysyä mukana, vaikka toisinaan FB-postausmääräni alkaa hirvittää itseänikin.

Koska en seurannut blogeja, en tiennyt, miltä ruokablogin olisi kenties kuulunut näyttää ja kuulostaa. Sivumausta muotoutui siten täysin erilainen blogiympäristö. Yritän käsitellä koko ruokakäsitettä, jonka laajuus on yllättänyt matkan varrella minutkin. Se on eittämättä Suomen monipuolisin ja aktiivisin ruokablogi. Tieto on lisännyt tietynlaista tuskaa, mutta samalla vielä enemmän intoa muuttaa asioita. Kiitokset siis teille, että olette säilyttäneet malttinne ja pitäneet asialinjan kiihkeissäkin keskusteluissa. Suurimpia saamiani palkintoja on ollut kuulla parin lukijan kertovan, kuinka he lopettivat kevytlimsojen käytön aspartaamia käsittelevien postauksieni jälkeen. Parasta kiitosta on kuulla ihmisten kokeilevan yrttien ja muiden kasvien kasvattamista meidän perheen esimerkin rohkaisemana. Se kannustaa ja muistuttaa jokaisen ruokabloggaajan vastuusta. Olo tuntuu nöyrältä joka kerta, kun joku kertoo kokeilleensa reseptiäni ja aikoo tehdä herkkua toistamiseenkin. Kiitos vanhemmilleni ja erityisesti äidille, joka patisti perheen aina yhteiselle aterialle saman pöydän ääreen. Pidin sitä lapsena itsestäänselvyytenä, mutta se ei sitä todellakaan ole. Kiitos myös MTV3:n Makuja-osiolle, kun uskoitte tähän erilaiseen blogiin ja annoitte mahdollisuuden tuoda tekstini hyvään seuraan ja helpommin isomman yleisön löydettäväksi.

Lopuksi valtava kiitos ja rutistus vaimolle, kun veit minut entistä syvemmälle ruoanlaiton saloihin. Aloitit oman blogisi hiukan aikaisemmin ja näytit, kuinka se onnistuu. Näytät yhä keittiössä oikeat tekniikat, kun minä vain sählään. Puhuit mökistä ja ruoan kasvattamisesta silloin, kun minä vain naureskelin idealle. Näpäytät, kun alan jeesustella teksteissä liikaa. Jaksat kannustaa ja vaatia parempaa. Kiitos.

Tämä on teille kaikille, jotka uskotte, että maailma muuttuu, kun vaaditaan. Kiitos!

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme