Mainos
Mainos

Saanko esitellä, mangalitza-possu!

Syksyllä suomalaisia on hätkähdyttänyt moni asia. Yhtenä niistä tehotuotannon pahimmat puolet paljastaneet videot teurastamoilta. Onneksi löytyy vaihtoehtoja vastuuttomalle lihatuotannolle. Ja vieläpä uskomattoman maukkaita. 

Minuun otti yhteyttä Palviaisen tilaa isännöivä Jari Palviainen, joka tarjosi testattavaksi kasvattamansa mangalitza- eli villapossun ulkofileetä. En tiennyt eläimestä etukäteen mitään ja pidän lähtökohtaisesti porsaan ulkofileetä kenties tylsimpänä raaka-aineena lihoista. Opin nopeasti, että Mangalitza ei olekaan mikä tahansa possu. Copy-pastetan taustat tilan sivuilta. Lisää voi lukea Wikipediasta, jossa myös karvaisen possun kuva. Samoin Ylen artikkelissa.

”Mangalitza on yksi Euroopan vanhimpia sikarotuja. Sen jalostus aloitettiin jo 1830-luvulla Itävalta-Unkarin alueella Joseph Anton Johannin risteyttäessä Serbialaista Sumadija-sikaa, Unkarilaisia Bakonyi- ja Szalontai-sikoja sekä eurooppalaista villisikaa.

Tämä karvainen sikarotu oli aluksi varattu Habsburgien hoviherkuksi, mutta erityisen herkullisen makunsa vuoksi sen kasvatus yleistyi niin, että 1800-luvun lopussa se oli Euroopan suosituin sikarotu. Siat lihotettiin 250-300 kilon painoisiksi ennen kuin ne kuljetettiin teuraaksi. Erityisen suosittu mangalitzasika oli rasvansa vuoksi.”

Tuo rasva. En haluaisi kirjoittaa tässä blogissa, että OMG, mutta juuri se kuvaa parhaiten tunnetta lihaa käsiteltäessä ja maistaessa. Rasvaa oli ulkofileessäkin hämmentävän paksu kerros. Tiesin toisaalta heti, että se mahdollistaa lihan hitaan ja pitkän kypsentämisen, mikä ei tavallisen possun ulkofileellä olisi mahdollista. Suussa rasva käyttäytyy myös eri tavoin. Lainaan taas tuottajaa.

”Mangalitzan liha on rasvaista, mutta rasva on aivan omaa luokkaansa, se sulaa suuhun eikä maistu pahalle. Liha sisältää enemmän tyydyttymätöntä kuin tyydyttynyttä rasvaa. Rasva tekee lihasta mehevää ja maukasta. Mangalitzan ruhopainosta voi olla jopa 30 % rasvaa. Jos koet, että sitä on liikaa, voi ylimääräisestä tehdä laardia, jota voit käyttää kaikkeen paistamiseen. Onpa siitä tehty myös saippuaa ja käsirasvaa.” 

Halusin valmistaa possun yksinkertaisesti, mutta kuitenkin tuoda siihen hiukan lisämakua. Hieroin kuivarubin pintaan ja iskin vuoassa yöksi uuniin lämpömittari hälyttämään 60 asteessa. Unien ajan 80 asteessa osoittautui ehkä turhankin miedoksi lämmöksi ja kypsensin vielä muutaman tunnin 100 asteessa. Ennen tarjoilua paistoin possupihvejä vielä pannulla ja välissä olevan rasvan hiukan sulamaan ja sitten lautaselle.

Otan harvakseltaan tuotenäytteitä vastaan, mutta aina kun on erityisen hyvää tarjolla, testaan mielelläni. Luojan kiitos myös tällä kertaa. Iso suositus! Kantsii tsekata Palviaisen tilan tarjonta!

Hitaasti paahdettu mangalitzapossun ulkofilee

4-6 hlölle

2,5 kg ulkofilee

2 valkosipulinkynttä, murskattuna

0,5 sitruunan raastettu kuori ja mehu

1 rkl chilihiutaleita

2 tl savustettua paprikajauhetta

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

Sekoita keskenään valkosipulimurska, chilihiutaleet, paprikajauhe, sitruunankuoriraaste ja mehu sekä oliiviöljy. Hiero seos lihan pintaan kauttaaltaan. Nosta liha uunivuokaan (tarpeeksi korkeareunainen, rasva sulaa aika paljon).

Laita lihaan kiinni paistomittari niin, että se on varsinaisen lihan paksussa kohdassa, ei rasvassa.

Paahda 90-asteisessa uunissa, kunnes sisälämpö on 60 astetta. Anna lihan jäähtyä. Ennen tarjoilua leikkaa liha pihveiksi, mausta suolalla ja paista pannulla pinnalta kauniin väriseksi, mutta varo, ettei pääse kuivaksi.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme