Mainos
Mainos

Eka kertani

Ensirakkautta ei aika himmennä. Ensisuudelmaa suloisempaa ei ole. ”Eka kerta silleen” on puolestaan odotettu, pelätty ja unohtumaton. Tilastollisesti joka viides alle 16-vuotias on ollut sukupuoliyhdynnässä, alle 18-vuotiaista yhdynnässä on ollut noin puolet.

Pojat ja tytöt aloittavat sukupuolielämän suunnilleen samassa iässä, ja alueelliset erotkin ovat vuosikymmenten mittaan kadonneet. Aloitusikä on aikaistunut, sillä esimerkiksi 1930-luvulla joka toinen nuori koki ensimmäisen yhdyntänsä vasta yli 20-vuotiaana.

Tosin 1990-luvulla seurustelusuhteet alkoivat taas muuttua, ja seksi tulee kuvaan mukaan noin neljä tapaamiskertaa myöhemmin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Aids, kondylooma ja herpes panivat pisteen hippien aloittamalle ”vapaalle rakkaudelle”. Tautikysymystä ei saa nykypäivänä vähätellä, varsinkin kun erään kalifornialaisen tutkimuksen mukaan 20 prosenttia miehistä ja 4 prosenttia naisista myönsi valehdelleensa, että hiv-testi oli negatiivinen.

Mieheen ei jää mitään fyysisiä merkkejä ensimmäisestä sukupuoliyhdynnästä, mutta naisen immenkalvo menee siinä melkein aina rikki. Tunnepuolella tapahtuu paljon; ensimmäistä kertaa on mietitty, pelätty ja odotettu, ja jälkeenpäin pintaan voi nousta järkytys, häpeä, epävarmuus ja pettymys. Miehistä kaksi kolmasosaa ja naisista vain neljännes piti ensimmäistä yhdyntää miellyttävänä kokemuksena.

Nainen saattaa kokea olevansa sitoutunut kumppaniinsa seksuaalisen kanssakäymisen alettua. Miehet eivät välttämättä liitä seksiin sitoutumisen tunteita.

Vessassa kaverin luona

Eipä ekassa kerrassani ole paljon muistelemista. Olin tietysti miettinyt niitä asioita itsekseni, ja yläasteella aloimme jutella siitä likkaporukassa. Suuret puheet, mutta pienet teot – tajusin sen vasta myöhemmin, joten uskoin olevani luokkani ainoita neitsyitä. Tunsin itseni ihan kakaraksi, eikä kavereitten asenne tilannetta helpottanut.

Rippikoulukesänä päätin, että korkkaamisen aika oli tullut. Tuumasta oli vaikeampi päästä toimeen kuin olin uskonut, sillä ainakin siihen aikaan aloitteellinen tyttö sai helposti ikävän leiman. Kotikaupunkini kaltaisessa pikkupaikassa se olisi ollut ihan oikea ongelma 1970-luvun alussa. Niinpä kesä meni ja ahdistukseni kasvoi.

Katselin luokan poikia vähän sillä silmällä, mutten tuntenut mitään värähdyksiä. Kaverini alkoi järjestää syksyn ensimmäisiä kotihippoja, joista päätin tulla kotiin naisena. Sen verran ajatus pelotti, että ennen kaverille lähtöä kähvelsin vanhempieni viinakaapista avatun Cinzano-pullon. Kokemattomaan päähän juoma kihahti heti, enkä muista illan tapahtumia selvästi. Olin kuitenkin onnistunut lukitsemaan itseni yhden lukiolaispojan kanssa alakerran vessaan. Siellä, sinisellä nukkamatolla ja räikeässä valossa kähmimme. Kaikki oli oikeastaan ohi ennen kuin alkoikaan, poika veti vetskarinsa kiinni ja häipyi. Minä jäin asettelemaan vaatteitani ja korjaamaan suttuista meikkiäni.

Kotiin kävellessäni tunsin oloni helpottuneeksi ja ehkä pettyneeksi. Vähän ihmettelin, mikä siinä touhussa nyt niin erikoista muka on. En mitenkään peitellyt koulussa ekaa kertaani kavereiltani, jotka hämmästyksekseni olivat siitä hyvin kiinnostuneita. Paljon myöhemmin ymmärsin, että muut olivat vain esittäneet jo tehneensä sitä, mutta minä olinkin jo oikeasti toteuttanut sen. Sain vähän koviksen maineen, mikä ei minua sinänsä haitannut, en ainakaan tuntenut enää olevani nynny. Lisäksi arvelen, että kaverini puolestaan luulivat minun aloittaneen säännöllisen sukupuolielämän, vaikka se eka kerta jäikin pitkäksi aikaa ainoaksi.

Teksti: Helmi/MTV3

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme