Mainos
Mainos

Eroottinen novelli: Sytytit sisäisen tuleni

Se oli pitkä kuuma kesä. Ihmiset puhuivat vuosisadan kuumimmasta ja sitä se totisesti oli. Tämä yltäkylläisesti mahdollisti touhun mieliharrastukseni parisa. Olin kova uimaan. Nautin suunnattomasti voidessani pulahtaa kesäiseen lämpimään pehmeään veteen. Sukeltelin pitkiä matkoja veden alla tarkkaillen sameasti erottuvia pohjan muotoja ja kasveja. Joskus näin vilaukselta myös kaloja. Ainoaa oikeaa uimista mielestäni oli järven, joen tai meren "elävässä" vedessä tapahtuva polskuttelu. Se oli aina tuntunut lataavan minua. Uimahallissa käyn yleensä harvoin, koska sen "kuolleella" vedellä en ole huomannut samanlaista vaikutusta.

Tämä kaunis ja erikoinen tarinani alkoi heinäkuun lopulla, kun olin jälleen uimassa työpäivän jälkeen. Oli lähes 30-asteinen hellepäivä ja vesikin oli 25-asteista. Olin juuri noussut vedestä rannalle aurinkoon kuivattelemaan. Katselin omaa varttani ja olin tyytyväinen itseeni. Solakka olemukseni oli auringon ansiosta saanut kauniin ruskean värin. Sen huomasitvat myös muut rannalla olijat. Sen saatoin huomata pitkistä katseista kävellessäni pois laiturilta. Tietysti olin oiva kiinnostuksen kohde miehille valkoisissa bikineissäni. Täällä minun vakiorannallani oli nimittäin harvinaista, että naiset kulkivat niin paljastavissa bikineissä, kuin mitä minulla oli. Ne olivat nimittäin stringit ja paljastivat takapuoleni lähes paljaaksi. Usein kun lähdin liikkelle huomasin kuinka miehet kohottautuivat ylös ja laittoivat aurinkolasit päähänsä. Niiden takaa oli ilmeisesti turvallista katsella varttani. Katsastin rannalla olevia miehiä. Ei ollut ketään oikein minun makuuni. Ruskeimmat ja lihaksikkaimmat olivat liian nuoria ja sopivan ikäiset olivat taasen vähän rupsahtaneita, ilmeisesti kaljan ansiosta ja ne olivat vaaleita kuin lakanat. Nämä köriläät eivät paljon olleet rannalla käyneet. Taisi olla uraputki edellä omaa hyvinvointia.

Aurinko oli todella polttavimmillan. Oli nimittäin iltapäivä, koska pieni matkustajalaiva kulki rannan ohitse. Se ohitti rannan joka päivä samaan aikaan. Ihoani alkoi kuumottaa ja sen vuoksi päätin pulahtaa jälleen veteen. Kävellessäni laiturille tunsin kuinka kymmenet silmäparit seurasivat liikkeitäni. Yritin kävellä arvokkaasti, mutta samalla vähän keimailevasti. Koskaan en ollut pelännyt katseita, vaan nautin niistä. Sukelsin syvälle veteen ja ajattelin kokeilla kuinka pitkälle happi keuhkoissani oikein riittäisi. Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat hetkessä. Olin edennyt veden alla muutamia metrejä kun pelästyin melkoisesti. Olin törmätä toiseen sukeltajaan. Se oli mies, joka tuli minua täysin vastaan. Katseemme kohtasivat. Jo pienen hetken aikana huomasin kuinka miehen katsen oli erikoinen. Se oli läpitunkeva, mutta samalla hyvin lempeä. Häntä alkoi hymyilyttää kun yritimme molemmat väistää samalle puolelle ja taas olimme vastakkain. Kolmen vastakkain tulon jälkeen kumpikin sitten löysi oman reittinsä ja jatkoi menoaan. Minun oli kuitenkin noustava välittömästi pintaan, sillä ajatukseni olivat aivan muualla kuin sukeltamisessa. Veden pinnalla yritin heti katsoa, josko kohtaamani mies nousisi pintaan, mutta minuutinkaan odottelun jälkeen häntä ei näkynyt. Hänen oli täytynyt sukeltaa niin pitkälle muiden uimareiden taakse, että en pystynyt enää havaitsemaan häntä. Vähän harmissani nousin rannalla ja yritin edelleen tähyillä häntä. Se oli tosin vaikeaa, koska en veden alla ehtinyt kiinnittää huomiota mihinkään muuhun kuin silmiin. En muistanut edes uikkareiden väriä. Tuurilla yritin tähyillä miehiä, joilla oli märät hiukset. Sopivaa ei näkynyt: En sentään kehdannut mennä tarkistamaan heidän silmiään. Ei löytynyt katseeni vangitsijaa sillä kertaa, ei sitten millään.

Uusi kohtaaminen

Kesä kääntyi jo syksyyn, mutta kesäiset säät jatkuivat. Intiaanikesä helli kaikkia, mutta tuskaisiakin ääniä kuului. Kuivuus haittasi monen elämää. Ihmisellä on aina hassu tapa kaivata jotain muuta kuin mitä sillä hetkellä on. Ihmisten on vaikea nauttia sen hetkisestä olemisesta. Olin jo unohtanut heinäkuiset tapahtumat rannalla. Äkillinen muutos tähän kuitenkin tuli eräänä perjantai-iltapäivänä kaupungin ruuhkassa. Sokkarissa oli syysale. Päätin mennä etsimään itselleni jotain kivaa. Koskaan en ostanut mitään suunnitellusti, vaan kaikki vaatteeni ostin heräteostoksilla. Heräteostos reissut olivat ihania! Nyt oli vuorossa yksi näistä ihanista iltapäivistä.

Liikennevaloissa oli minun lisäkseni iso joukko ihmisiä odottamassa kadun ylitystä. Suojatie oli täynnä koko leveydeltään. Näin näytti olevan tilanne myös kadun toisella puolella. Liikennevaloissa seurasin aina kiinnostuneena miten kaksi suurta ihmismassaa onnistuu ohittamaan toisensa törmäämättä. Aina kun valot vaihtuivat näytti siltä, että rysäykseltä ei voi välttyä. Aina kaikesta huolimatta kaikki sujui hyvin. Sitten valot vaihtuivat vihreiksi. Lähdin reippain askelin liikkeelle ja yritin löytää hyvää rakoa vastaantulevasta ihmismassasta. Ihmisiä oli todella paljon ja väylää ohittamiseen ei meinannut löytyä. Vastassani oli pitkään mustaan takkiin pukeutunut mies. Väistin oikealle, mies väisti samaan suuntaa. Väistin toiselle puolelle ja niin teki mieskin. Olin hiukan nolo, mutta miestä alkoi naurattaa. Katsoin häntä silmiin. Nuo silmät.......... hetkinen............. tutut.............lempeä läpitunkeva katse. Mies oli hän! Hän oli sieltä heinäkuiselta uimareissulta. Noita silmiä en voinut unohtaa. Mies tarttui minua olkapäistä pehmeästi kiinni ja sanoi: "Pidetään toisistamme kiinni niin ehkäpä niin pääsemme toistemme ohi." Miehen ote oli määrätietoinen, mutta sen hetken kosketuksen aikanakin tunsin kuinka käsistä siirtyi minuun voimakasta lämpöä. "Hei tunnetaanko me toisemme", sanoi mies. En saanut suutani heti auki ja seisoimme kahden suojatiellä keskellä katua. Muut jalankulkijat olivat menneet menojaan. Hän edelleen piti kiinni olkapäistäni. "Rannalla...., uimassa...., sukelluksissa varmaankin", änkytin vaikeasti. Olin todella hämilläni. " Niin, joo nyt muistan. Sinä olet se tyttö sieltä veden alta. Silloinkin meillä oli vaikeuksia ohittaa toisemme." Hän irroitti otteensa ja lähti kulkemaan kanssani kadun toiselle puolelle. "Pitäisiköhän meidän ottaa selvää siitä, miksi meidän on niin vaikeaa ohittaa toisemme", sanoi mies naurahtaen. Ihmettelin hänen suoraa puhettaan. Yleensä puhuminen aloitetaan säästä puhumisella tai kaikella muulla typerällä, mutta hän eteni heti asian ytimeen. "Niin miksiköhän törmäämme näin jo toistamiseen", sanoin helpottuneena. Pysähdyimme Sokkarin eteen ja mies jatkoi: "Ehkä meidän pitäisi tutustua paremmin, koska kohtalo tuntui niin tahtovan." "Mitäh!", ajattelin. "Mies puhuu kohtalosta. Ei kukaan tuntemani mies ole ennen puhunut kohtalosta. Siitä puhuessa ihminen avaa tunteensa ja sitä miehet eivät yleensä tee."

Näin Sokkarin heräteostos reissuun tuli muutoksia. Lähdimme yhdessä ottamaan selvää toisistamme konditoria-kahvilaan ja siellä aika vierähtikin sulkemisaikaan asti. Tämä eriskummallisen aivan kuin maagisen katseen omaava kaveri oli nimeltään Jerry. Näin alkoi tämä rakkaustarina. Se, että alku oli eriskummallinen ei vielä riittänyt, sillä mitä enemmän opin Jerryä tuntemaan, sen kummallisempia asioita koin.

Ensimmäiset treffit

Jerry oli mielenkiintoisin ihminen, jonka olin koskaan tavannut. Miten hänen katseensa saattoikin olla yhtäaikaa niin läpitunkeva, mutta kuitenkin lempeä. Hänen olemuksensa oli solakka ja suhteellisen lihaksikas. Erityisesti takapuoli oli minun makuuni. Hän ei ollut mikään jäykkä muhkealihaksinen bodari, vaan sulavaliikkeinen uimarivartaloinen mies. Alusta lähtien keskustelut kahvilassa sujuivat kuin itsestään. Hän tuntui aina aavistavan ajatuksiani ja hän osasi aina jatkaa juttua juuri sellaisesta kohdasta kuin halusinkin. Yhteys oli niin täydellinen, että keskustelun aikana aika ja paikka menettivät merkityksensä.

Yhteyttä tuntui olevan riittävästi, koska Jerry ehdotti tapaamista uudelleen, ensimmäisiä treffejä. Ennenkuin päätimme treffipaikasta aavistin, ettei niistä tulleetkaan mitkään tavalliset treffit, koska yhteytemme ei ollut tavanomaista intohimoa saada yhteys ja omistaa toisen keho, vaan se oli syvempää yhteyttä kehon sisälle. Syvälle .... jonnekin, ehkäpä sieluun asti.

Jerry sanoi tietävänsä hyvän paikan, missä voisimme tutustua paremmin. Sovimme, että hän tulisi hakemaan minut kotoa. Hän neuvoi ottamaan mukaan kevyttä vaatetusta, koska meidän oli tarkoitus mennä ulos. Ovikellon summeri soi 10 minuuttia yli sovitun ajan. Hyppäsin ylös sohvaltani ja ryntäsin rappuset alas. Jerry oli noussut ulos mustasta autostaan ja hymyili lämpöisesti. "Anteeksi, että oon vähän myöhässä. Mitään hyvää syytä mulla ei oo, mutta kun oon vähän huolimaton ajan suhteen." Minua ei myöhästyminen haitannut tippaakaan. Suuntasimme suoraan autolle ja lähdimme liikkeelle. Matkalla mietin kummastuneena, että vaikka istuin lähes tuntemattoman miehen vieressä, niin tunsin oloni rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Jerrystä ikään kuin huokui levollisuutta ja lämpöä. "Tiedän tosi heinon paikan, jossa voimme olla rauhassa aivan kahdestaan. Varmaan pidät paikasta." Ajoimme noin parikymmentä kilometriä kaupungista ulos ja käännyimme pienelle soratielle, joka eteni loivasti ylöspäin nousten. Muutaman kilometrin jälkeen pysähdyimme. "Auto pitää jättää tähän. Matkaa on jäljellä kävellen noin kilometrin verran", opasti Jerry. En kysellyt sen enempää, koska tuntui siltä, että Jerry halusi yllättää minut.

Matka jatkui polkua pitkin mäkeä ylöspäin. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen syksystä huolimatta. Polku oli välillä melkoisen kivikkoista ja välillä oli melkein pimeää, kun kuljimme kuusimetsän halki. Minulla oli jalassani tukevat lenkkikengät, mutta Jerry kulki paljain jaloin. Ihmettelin hiukan, mutta en kommentoinut asiaa sen enempää. Matka tuntui pitkältä, mutta sitten.... "Tervetuloa Susivuorelle", sanoi Jerry ja otti kädestäni kiinni. Pysähdyimme katselemaan ympärillemme. Näin, että olimme puiden yläpuolella. Oikealla puolella siinsi tyyni järven pinta. Maisemat olivat todella upeat ja kaiken lisäksi aurinkokin lämmitti. "Mitä mieltä olet", kysyi Jerry? Siemailin ympäristön kauneutta ja auringon lämpöä itseeni ja tunsin olevani kuin lennossa. "Mahtavaa, en tiennytkään, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa." Jerry hymyili tyytyväisen iloisesti vastaukseeni.

Istuiduimme kivien päälle melkoisen lähelle alapuolella olevaa kymmenen metrin syvyistä jyrkännettä. Minulle tuli huimaava olo. "Tämä vuori on vanha voimapaikka. Ihmiset ovat jo vuosisatoja käyneet täällä istuskelemassa, kun ovat halunneet rauhoittua tai heillä on ollut ongelmia", Jerry kertoi. Voimapaikka ? En ollut koskaan kuullut sellaista sanaa, siksi olin hämmästynyt ja kysyin: "Voimapaikka, mitä se oikein tarkoittaa." Jerry naurahti ja sitten vakavoitui: "Sitä on yhtäkkiä vähän vaikea selittää, mutta sä huomaat tämän paikan voiman täällä ollessasi hyvin pian. Pitää vain hiljentyä kuuntelemaan ja aistimaan ympäristöä. Voimapaikka on eräänlainen lataamo. Samalla lailla kun kännykän akku tarvitse latausta, on meidän ihmisten myös ladattava itseämme. Tapoja siihen on monia, mutta voimapaikkojen käyttö on yksi tehokkaimista keinoista, koska niissä paikoissa virtaavat energiat ovat voimakkaat. Usein ihmiset hakeutuvat tietämättään näihin paikkoihin. He tuntevat piristyvänsä niiden luona, mutta he eivät tiedä miksi." Katselin Jerryä hämmästyneenä ja ajattelin, että tämä kaverihan taisi olla täysi huuhaa. Eipä olisi uskonut. Aika rohkeaa puhua tällaisia ensimmäisillä treffeillä. Oliko kaveri sittenkin aivan seko, kivasta ulkonäöstä ja käyttäytymisestä huolimatta.

"Opit kyllä tuntemaan tämän paikan voiman kun keskityt siihen. Laita silmäsi kiinni ja kuuntele hiljaisuutta ja aisti." Jerry sanopi. Se tuntui vähän hassulta, mutta epäilyksestäni huolimatta päätin yrittää. Suljin silmäni ja hiljennyin. Tuuli humisi puissa. Se kuulosti hyvin erilaiselta kuin mihin kaupungissa oli tottunut. Humina oli paljon syvempää ja ikään kuin tuuli olisi puhunut. Ilma tuntui samettisen pehmeältä ja se tuntui ottavan koko kehoni syleilyynsä. Ilmaa tunnustellessani huomasin kuinka lävitseni kulki aivan kuin pieniä värinöitä. Samanlaisia kuin joskus rakastellessani olin kokenut. Aivan kuin olisi saanut pieniä sähköiskuja monta peräkkäin. "No miltä tuntui. Huomasitko mitään erikoista?" Kerroin Jerrylle kokemukseni ja lisäsin:"Täällä luonto tuntuu ottavan syleilyynsä, aivan kuin olisin osa sitä." Jerry ponkaisi pystyyn ja melkein tanssi: "Hienoa sulla on kykyjä. Sä tunnistit näin nopeasti paikan voiman. Harva löytää sitä näin nopeasti ja useimmat eivät löydä sitä koskaan. Se, että tunsit pieniä sähköiskuja kehossasi, oli juuri sitä että sun energiat lähti virtaamaan ja sait ladattua itseäsi." Olin suu auki hämmästyksestä. Tällaista en ollut koskaan edes kuvitellut. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja sen vuoksi olin vielä vähän epäilevä Jerryn suhteen. Oliko hän aivan sekoboltsi, vaiko mies isolla ämmällä, huimasti muita miehiä erilaisempi?

Ensimmäiset treffit Susivuorella olivat hauskaa ja lämminhenkistä keskustelua. Keskustelu ei edennyt tavallisen kaavan mukaan, "mitä teet", "mitä harrastat", "miten vanhempasi..." Kaikki oli paljon syvempää. Jerry kysyi minulta paljon hyvinkin henkilökohtaisia tunnemaailmaani liittyviä asioita. En kuitenkaan kokenut sitä tunkeilevaksi, vaan jotenkin aina vastasin totuuden mukaisesti sen enempää miettimättä. Uskomatonta, mutta totta! Kerroin hänelle paljon sellaisia asioita, joita en ollut kertonut kenellekään. Kaiken lisäksi eka treffeillä. Vaikka pidin hänen juttujaan vähän outoina, niin jokin sisälläni luotti häneen.

Minun oli pakko udella mitä hän teki työkseen. Vastaus tuli hyvin erikoisella tavalla: "Olen niin onnellisessa asemassa, että toimeentulon takia minun ei tarvitse tehdä mitään. Vanhempani ovat sen aikoinaan hoitaneet niin. Tykkään kuitenkin olla ihmisten parissa ja autan heitä." Uteliaana kysyin lisää ja hän jatkoi: "Herätän ihmisiä elämään, autan heitä löytämään oman elämän virtansa. Kerron tästä lisää kun aika on vamis." Vastaus oli vielä oudompi kuin ensimmäinen. Koskaan eivät treffini olleet mennet näin. Nämä olivat aivan erilaiset kuin mitä olin kokenut muiden miesten kanssa. Kaikki aikaisemmat treffit olivat olleet sähköisiä ja tulisiakin kohtaamisia, joissa miehillä oli tavoitteena päästä sänkyyn mahdollisimman pian. Tämä hehku oli aina sitten lopulta hiipunut ja olin saanut elää pitkiä jaksoja nuorekkaasti sinkkuna. Nämä treffit eivät olleet voimakasta fyysistä vetovoimaa ja hänen yrityksiä päästä lähelle. Hän oli enemmänkin viileä ja tuntui kuin hän ei olisi välittänyt ulkonäöstäni, vaikka olin yrittänyt esittää parastani ja tiesin itseni kauniiksi. Tämä ei tuntunut Jerryä hätkähdyttävän. Itse olin hiukan hämilläni kun hän ei sanallakaan sanonut mitään ulkonäöstäni. Tuntui kuin hän ei olisi välittänyt kehostani, vaan siitä mitä oli sen sisällä. Hänellä oli erikoinen tapa keskustella, koska sen aikana hän koko ajan ikään kuin opiskeli minua. Koko treffitapahtuma oli harmonista yhdessä oloa, jossa ei ollut painetta olla jokin muu kuin oma itse. Ei tarvinnut esiintyä tai ottaa jotain roolia. Tämä oli ensimmäinen kerta kaikkien niiden parin tusinan treffien joukossa, mitä minulla oli ollut.

Tuli syttyy

Kului viikkoja. Yhdessä olo Jerryn kanssa ei ollut säännöllistä, mutta aina kun tavattiin hänellä oli taipumus tuoda minusta parhaat puolet esiin. Hän oli kuin laturi. Hänen olemuksensa ja seuransa latasivat minut täyteen energiaa. Olin pitkään tapaamisten jälkeen hyvin elinvoimainen ja sain paljon kaikkea aikaan.

Istuimme jälleen kerran virran äärellä hiljaa luontoa ja sen elämää katsellen. Meillä oli paljon tapana olla hiljaa ja vain nauttia toistemme läheisyydestä. Tällä kertaa Jerryn sanominen rikkoi hiljaisuuden ja se mitä hän sanoi, rikkoi kaiken hiljaisuuden myös sisälläni. Oli kuin tuhansia perhosia olisi lennellyt alavatsassani. "Nyt me ollaan valmiit siihen.", hän sanoi. En heti ymmärtänyt ja kysyin: "Mihin me ollaan valmiit?" Jerry jatkoi: "Etkö tunne kuinka kehojemme vetovoima kasvaa koko ajan ja nytkin me ollaan kuin liimauduttu yhteen. Sun feminiinisyys ja mun maskuliinisuus vetävät toisiaan puoleensa niin paljon, että me ollaan valmiit rakastelemaan. Eikö sulla ole koskaan käynyt mielessä?" Olin vaiti ja menin punaiseksi, sillä olinhan kuvitellut tekeväni Jerryn kanssa vaikka mitä. Olin ollut jo pitkään valmis, mutta naisellinen pidättyväisyyteni esti aloitteen tekemisen. Usein suudellessani hänen kanssaan ajattelin, että eikö tämä mies tiedä, että suuteluakin parempaa voisi olla. Suutelumme olivat ihanan herkkiä, mutta koskaan Jerry ei antanut tunteen nousta astetta tulisemmaksi. Tekikö hän sen tahallaan vai vahingossa, sitä en osaa sanoa. Vihdoin vastasin: "On käynyt mielessä ja arvaa kuinka usein....... Voi ihanaa.." Käperryin voimakkaasti hänen kainaloonsa. "Luulin jo ettet sä pidä koko asiasta, ja en uskaltanut kysyä mitään." Jerry naurahti leveästi ja vastasi: "Älä sä höpsi. Päinvastoin, se on elämän kauneimpia asioita. Ja siksi, että se on sitä, niin sitä ei pidä pilata hätiköidyllä räpellyksellä ennen aikojaan. Energioiden meidän sisällä pitää antaa nousta ja vasta sitten ne vetävät meidät yhteen harmonisesti ja oikeaoppisesti tavalla, joka sopii vain meille. Ilman tätä energoiden nostamista meidän rakastelu voisi olla väkisin puurtamista ja voimakkaan fyysisen mielihyvän hakemista. Vasta kun henkinen puoli on mukana, on rakastelu täydellistä." Siltä istumalta emme lähteneet rakastelemaan, vaan sovimme tapaamisesta Jerryn luona seuraavana perjantaina.

Ja se tunne mikä alavatsassani oli tämän jälkeen..... Sitä on vaikea kuvailla. Juttelimme ennen perjantaita puhelimessa ja Jerry sanoi rakastelun olevan hienon rituaalin. Kun utelin enemmän siitä, mitä hän tarkoitti, niin hän vain sanoi, että sittenpä näet.

Perjantai koitti. Olin ihanasti hermostunut koko päivän ja se vain kasvoi kohden iltaa. Ajaessani Jerryn luoksi olin kuin muissa maailmoissa ja varmaakin jopa vaaraksi liikenteelle. Matka meni kuitenkin onnellisesti. Soitin ovikelloa ja Jerry tuli avaamaan. Huoneesta tulvahti nenääni ihana jasmiinin tuoksu. Se sai jalkani melkein veteliksi. Jerry oli aivan toinen ihminen kuin aikaisemmin. Hän otti minut lempeästi syliinsä heti ovella ja suuteli herkästi suulle ja kaulalle. Hän otti pari askelta taaksepäin ja ihaili vartaloani. Sitten hän johdatti minut makuuhuoneeseen. Huone oli valaistu parillakymmenellä kynttilällä. Niitä oli jokapuolella sängyn ympärillä. Jerryllä oli päällään kylpytakki. "Valitse sulle näistä sopiva tuoksu ja laita sitä sinne, mitkä tunnet erittäin herkiksi paikoiksi sinussa. Voit laittaa sen kylpyhuoneessa ja siellä on myös kylpytakki odottamassa sua." Nuuhkin tuoksuja ja eniten minua miellytti tuoksu, joka muistutti ruusua. Livahdin kylppäriin ja riisutuessani tunsin kuinka sisälläni ollut jännitys oli muuttunut kiihottuneisuudeksi. Laitoin tuoksua kaulalleni, solisluiden päälle ja nilkkoihin. Nämä paikat ovat aina kiihottaneet minua erityisesti. Nyt ymmärsin Jerryn jujun. Tuoksun avulla hänen on helppo löytää oikeat minua kiihottavat paikat. Kietaisin kylpytakin alastoman varteni päälle ja olin jo nyt kuin sulaa vahaa. Mielikuvitukseni lähti liikkeelle ja aloin jo ennakoida tulevaa.

Jerry oli laittanut musiikin soimaan. Se oli rauhallista ja tunnelmaan sopivaan. Kynttilöiden lisäksi sängyn ympärillä paloi suitsukkeita, joista tuli voimakkasti savua sen ympärille. Jerry odotti pitkällään sängyssä ja minä laskeuduin hänen viereensä. Hän riisui oman kylpytakkinsa ja sitten myös minun. Värisin odotuksesta. Hän nousi vähän ylös ja katseli silmät loistaen vartaloani. Täytyy myöntää, että minunkin silmäni lepäsivät myös Jerryn vartalolla. Ensimmäistä kertaa näimme toisemme alasti ja selvästi pidimme kumpikin näkemästämme. Sitten Jerry aloitti koskettelemaan minua sormenpäillään. Se oli taivaallisen ihana, herkkä kosketus. Hän eteni kasvoillani, kaulallani, solisluun kohdalla. Sen kohdalla hänen kosketuksensa toi kylmät väreet, enkä enää voinut pitää suutani kiinni. Hän siveli sormenpäillään koko kehoni läpi. Sitten hän alkoi puhaltamaan. Hän puhalsi kevyesti herkkiin paikkoihini. En meinannut pysyä nahoissani, se tuntui niin ilkeän ihanalta. Tämän jälkeen hän otti sulan ja kosketteli minua sillä. Se oli jo liikaa ja kuin räjähtäen kävin voimakkaasti kiinni häneen, suudellen ympäriinsä. Huomasin hänenkin käyttäneen tuoksua ihollaan ja hajuaistini varassa suunnistaen löysin hänen herkät paikkansa.

Jerry kuitenkin rauhoitti minut olemuksellaan. Hän halusi määrätä tahdin. Hän kallistui päälleni ja aloitti suutelemisen rinnoistani ja eteni niistä ylöspäin. Samalla hänen lantionsa tuli päälleni ja tunsin kuinka hänen osaltaan kaikki oli valmiina rakasteluun. Minä olin ollut valmis jo pitkään. Kun hänen huulensa saavuttivat suuni, niin samanaikaisesti hän rauhallisesti työntyi sisääni. Sillä hetkellä minulta meinasi jo tulla, mutta Jerry huomasi sen ja jäi sisälleni paikalleen. "Hop, hop kulta, ei vielä." Liikkumattomuus rauhoitti minua. Katselimme säkenöivin silmin toisiamme ja aloitimme hitaan liikehdinnän taustalla soivan musiikin tahtiin. Sillä hetkellä tunsin kuinka aika ja paikka katosivat ja tunsin kuinka kahdesta tuli yksi, kuin voimakas tulipallo, jonka sisällä kävi kuuma liekehdintä. Löysimme harmonisen sopusointuisen rytmin. Emme kiirehtineen ja usein olimme aivan paikoillaan aistien toinen toistemme kehoja. Emme puhuneet koko aikana mitään, mutta silti ymmärsimme toisiamme täydellisesti. Aivan kuin välillämme olisi ollut sanatonta viestintää.

Tätä ihanaa raukeaa sulautumista ja harmonista rytmiä jatkui ja jatkui. Sitten yhtäkkiä, aivan kuin itsestään kumpikin alkoi kokea voimakkaita aaltoja sisällään ja nämä pakottivat nopeampaan rytmiin. Tästä seuraava purkaus oli ihaninta mitä olin koskaan kokenut. Se oli yhtäaikaista ja aivan kuin voimakasta energioiden vaihtoa, jossa salamat välkehtivät kahden kehon välillä. Samalla tuntui voimakas henkinen yhteys. Tuntui kuin minä olisin ollut Jerry ja Hän olisi ollut minä. Näin ihanin orgasmi mitä olen koskaan saannut tapahtui ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Sen saamiseksi ei tarvinnut yrittää mitään, ei mitään hankalia asentoja eikä kovaa hikistä jyystämistä. Se tuli aivan kuin itsestään sieltä jostakin kummallekin. Jerry oli myös haltioissaan. "Se oli hienoin meditatiivinen hetki mitä mä oon koskaan kokenut.Kannatti odotella ja voimistaa energioita. Sä olit juuri sellainen kun mä toivoinkin. Löydettiin sama rytmi ja meillä oli harmonia koko ajan." Jälkeen päin totesin, että rakastelu kesti kolme tuntia.

Yhteiset huippuhetkemme eivät jääneet tähän. Kun olimme löytäneet toinen toisemme, niin välillä rakastelu tapahtui spontaanisti melkein missä tahansa. Joskus taas vietimme voimakkaan rakastelurituaalin ja pääsimme ylös korkeuksiin. Näin alkoi meidän rakkaustarinamme. Sillä, miten se päättyy ei ole väliä, koska se on jo tähän mennessä antanut niin paljon sisältöä ja kasvattanut elämään. Liekki palaa edelleen voimakkaana.

Milla Rhiannon

Tule erotiikkaostoksille Helmi-kauppaan!

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme