Mainos
Mainos

Historian suurnaisia: Kuningatar Kristiina

Ruotsin kuningatar Kristiina (1626–1689) oli voimakastahtoinen ja kapinahenkinen älykkö. Hän oli oppinut ja itsevarma, aina uskollinen omille ajatuksilleen. Hänen lempiharrastuksensa oli varsin erikoinen: karhunmetsästys.

Kuningatar Kristiina, merkittävän Vaasa-suvun viimeinen hallitsija, oli lapsesta asti hyvin tietoinen siitä, mitä halusi. Hän teki paljon kulttuurin ja tieteen eteen, mutta poliittisesti hän oli monien eurooppalaisten mielestä lähes barbaarimaisen holtiton. Ruotsi-Suomen hallitsijana Kristiina jätti jälkensä koko Euroopan historiaan.

"Jokaisessa ihmisessä on huone, johon vain hänellä itsellään on avain"

Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf (1594–1632) ei koskaan saanut kaipaamaansa poikalasta, joten hänen tytärtään Kristiinaa kasvatettiin kruununprinssin tavoin. Kristiinan syntymästä sanotaan, että häntä luultiin ensin pojaksi. Myöhemmin hän ratsasti, metsästi ja miekkaili kuin mies.

Kristiina menetti isänsä pienenä lapsena ja hänet kasvatti holhoojahallitus. Isä ei ollut viettänyt tytön kanssa paljonkaan aikaa, koska sotiminen ja hallitseminen vei hänen huomionsa. Pinnallisena ja hysteerisenä pidetty äiti taas oli hylännyt Kristiinan, koska tämä oli tyttö ja vielä ruma tytöksi. Äiti saattoi olla myös joidenkin Kristiinaa lapsena uhanneiden murhayritysten takana.

Kristiina kruunattiin alaikäiseksi kuningattareksi viisivuotiaana, mistä alkoi hänen rankka koulutuksensa. Hän opiskeli ja urheili kuutena päivänä viikossa kaksitoistatuntisia päiviä. Hän luki myös suurten hallitsijoiden elämäkertoja, jotka kiehtoivat häntä.

Kolmetoistavuotiaana kuningatar alkoi johtaa maataan ja samana vuonna hänen tätinsä ja kaksi huoltajaansa kuolivat. Viisitoistavuotiaana hänen elämänsä täyttivät valtakunnan asiat, opiskelu ja urheileminen, eikä hän nukkunut kuin muutaman tunnin yössä.

Kristiina hallitsi ensin yhdessä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa, mutta nosti sitten omat suosikkinsa valtaan täysi-ikäiseksi tultuaan. Aluksi hän vaikutti halukkaalta hoitamaan valtakunnan asioita, ja vakuutti olevansa halukas menemään naimisiin serkkunsa Kaarle Kustaan kanssa hallitsijasuvun jatkamiseksi.

"On aina välttämätöntä koettaa ylittää oma itsensä"

Kuningatar Kristiina alkoi yhdeksänvuotiaana kyseenalaistaa asioita, erityisesti luterilaisen uskon kaikkivoipaisuuden. Hän olisi jo siinä vaiheessa halunnut kääntyä katoliseksi. 30-vuotisessa sodassa, joka oli juuri silloin meneillään Euroopassa, oli kyse nimenomaan protestanttien ja katolisten välisistä ristiriidoista, joten Kristiinan uskonnollinen kapinallisuus järkytti hänen holhoajiaan.

Kuningatar oli kiinnostunut tieteistä ja taiteesta ja osasi seitsemää kieltä. Häntä pidettiin hyvin lahjakkaana opinnoissaan. Hän oli 1600-luvun suurten ajattelijoiden tavoin kiinnostunut uusplatonistisesta ajattelusta, uskonnonfilosofiasta, kristillisestä mystiikasta, luonnonfilosofiasta, matematiikasta, alkemiasta ja metafysiikasta.

Vuonna 1640 kuningatar Kristiina perusti Ruotsin vallan alla olevaan Suomeen ensimmäisen yliopiston: Turun Kuninkaallisen Akatemian, josta tuli Helsingin Yliopisto vuonna 1828. Vuonna 1991 perustettu yliopiston naistutkimukseen keskittyvä Kristiina-instituutti nimettiin hänen mukaansa.

Kristiinan mukaan on nimetty suomalaisista paikkakunnista ainakin Kristiinankaupunki ja Ristiina. Kuningatar käski laittaa vaivaisukkoja ympäri Suomea, jotta köyhille voitiin kerätä varoja. Hänen toimestaan Tukholman, Ahvenanmaan ja Turun välillä aloitettiin säännöllinen postitoiminta. Mikään suuri hyväntekijä Kristiina ei ollut, sillä esimerkiksi vuonna 1637 hän määräsi Ruotsi-Suomen romanit karkotettaviksi ja vapaasti teloitettaviksi.

"Jos ihmisellä on todellisia ansioita, ei hän pelkää kenenkään toisen ansioita"

Kristiinan ansiosta Ruotsista tuli Euroopan tärkein kulttuurivaikuttaja joksikin aikaa. Hän keräsi merkittävän kirja- ja taidekokoelman. Kuningatar oli kiinnostunut myös teatterista, baletista ja oopperasta. Hän oli aktiivisessa kirjeenvaihdossa useiden merkkihenkilöiden kanssa.

Kristiina kutsui luokseen merkittäviä ajattelijoita ja taiteilijoita. Kuuluisin tapaus on varmaankin ranskalaisen filosofin Descartesin onnettomasti loppunut vierailu hovissa. Descartes oli ehkä heidän aiemman kirjeenvaihtonsa perusteella kuvitellut vierailun oikeuttavan hänet aktiiviseen keskusteluun kuningattaren kanssa, mutta hän sai huomata joutuvansa odottamaan tämän suosionosoituksia.

Hän ei ollut tottunut Ruotsin talven kaltaisiin kylmiin oloihin, eikä Kristiinan vaatimiin aikaisiin herätyksiin. Lopulta filosofi sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli.

"Mielestäni on helpompaa kuristaa mies kuin pelätä häntä"

Poliittisesti kuningatar Kristiina oli holtiton. Hän lahjoitti suuria maa-alueita aatelisille, jotka olivat kunnostautuneet hänen isänsä hengen vaatineessa 30-vuotisessa sodassa. Näin hän aiheutti valtiolle taloudellisen kriisin verorahojen valuessa aatelisten kirstuihin. Aatelisten valta ja lukumäärä kasvoi huomattavasti. Myös hovielämän kustannukset lisäsivät taloudellisia ongelmia.

Kristiina oli jatkuvasti hankaluuksissa Axel Oxenstiernan kanssa, muun muassa koska tämä vastusti kuningattaren myönteistä asennetta Ranskaa kohtaan. Kristiina pyrki olemaan välittäjänä keskenään vihoittelevien Ranskan ja Espanjan välillä. Hän myös kannatti Rooman hallitsijaksi Habsburg-sukuun kuulunutta Unkarin kuningasta.

Vuonna 1651 Kristiina luopui vallasta serkkunsa Kaarle Kustaan hyväksi vain vuoden itselleen järjestämiensä näyttävien virallisten kruunajaisten jälkeen. Kaarle Kustaalla oli paljon työtä valtakunnan tasapainon palauttamisessa. Hän hallitsi vain vuoteen 1660 asti, jolloin hän kuoli pidettynä vaikkakin juopotteluun taipuvaisena kuninkaana.

"Sielulla ei ole sukupuolta"

Kristiina koki, ettei hänestä ollut hallitsemaan Ruotsia. Hän ei halunnut mennä naimisiin, joten hän ei kykenisi jatkamaan kuninkaallista sukua. Syitä Kristiinan aviottomuuteen on spekuloitu. Hän saattoi olla mielestään kykenemätön saamaan lapsia terveydellisistä syistä. Hänen tiedetään myös pelänneen siirtävänsä lapsiin äitinsä mielenheikkouden. Kristiinan pelko oli, että hän synnyttäisi joko neron tai kummajaisen, eikä hän halunnut riskeerata valtakunnan tulevaisuutta.

Hänellä oli kuitenkin rakkauden kohteita, mukaan lukien Kaarle Kustaa, johon hän oli ihastunut nuoruusvuosinaan. Espanjalainen lähettiläs Antonio Pimentel oli kuningattaren rakkauden kohde vuosien ajan, mutta tämäkään ihastus ei päättynyt avioliittoon.

Yksi Kristiinan harvoista naisystävistä hovissa oli Ebba Sparre, jonka kanssa hänellä on väitetty olleen romanttinenkin suhde. Ajalle tyypilliseen tapaan useimmat suhteista olivat kuitenkin platonisia. Joidenkin mukaan Kristiina oli neitsyt kuollessaan. Hän myös sanoi, ettei koskaan antanut periksi houkutuksille, koska kaikki hänen aikansa meni itsensä kehittämiseen.

"Hölmöt ovat paljon vaarallisempia kuin ilkeät"

Kruunustaan luopunut kuningatar kääntyi katoliseksi ja muutti Roomaan. Tämä aiheutti skandaalin Euroopassa, koska Kustaa II Aadolf oli ollut kiihkeä katolisuuden vastustaja ja luterilaisuuden puolestapuhuja. Kristiina kannatti uskonnonvapautta ja otti Roomassa uskonnollisen suojelijan aseman asettuen esimerkiksi juutalaisten turvaksi.

Kristiina tavoitteli maallisen vallan sijaan henkistä vahvuutta ja halusi pois ahtaaksi käyneestä Ruotsista. Mukanaan hän vei monia aarteita kuninkaallisesta kirjastosta. Hän oli valmistellut pakoaan jo vuosia ja lähti maasta ratsastaen Euroopan halki mieheksi pukeutuneena kannattajajoukkonsa saattamana.

Roomassa Paavi Aleksanteri VII otti Kristiinan avosylin vastaan ja majoitti tämän loisteliaasti Vatikaaniin tyytyväisenä siitä, että Kristiina kääntyi niin avoimesti katoliseen uskoon. Kristiina otti toiseksi nimekseen "Alexandra" Paavin mukaan. Heidän välilleen tuli kuitenkin syvä juopa Kristiinan murhautettua Gian Rinaldo Monaldeschin, joka oli estänyt kuningattaren suunnitelman vallata Napoli. He kuitenkin paikkasivat välinsä ennen Paavin kuolemaa.

Kristiina yllättyi katolisten tapojen ankaruudesta ja vastusti uuden uskonsa vaatimuksia. Kapinallaan hän sai monien vaikutusvaltaisten henkilöiden vihat päälleen. Hänet karkotettiin asunnostaan Vatikaanissa, joten hän kierteli Eurooppaa ja kävi pariin otteeseen Ruotsissakin, jonne hän ei kuitenkaan ollut enää tervetullut.

Kristiinan vallanhimo sai hänet tavoittelemaan esimerkiksi Puolan ja Napolin kuningattaren asemaa. Hänen mahtinsa kuitenkin heikkeni hänen saatuaan liikaa vihamiehiä pikaistuksissa tehtyjen poliittisten virheiden takia.

"Rakastan myrskyä ja pelkään tyyntä"

Vähitellen retkiltään paikalleen asettunut Kristiina saavutti merkittävän aseman Rooman kulttuurielämässä. Hän perusti oopperan ja teatterin ja tuki niin taiteellisia projekteja kuin arkeologisia kaivauksiakin. Kristiina kirjoitti merkittävinä älyllisinä teoksina pidettyjä maksiimeja kiteytyksinä ajatuksistaan.

Uskonnollisten asioiden suhteen Kristiina säilytti intohimoisen asenteensa koko elämänsä ajan. Hänen merkittävä uskonnollinen esikuvansa oli espanjalainen pappi Miguel Molinos, joka kuitenkin teloitettiin, kun hänen perustamansa lahko alkoi muodostua hengelliseksi uhaksi. Molinosista paljastui kuulusteluissa seksuaalisuuteen liittyviä seikkoja, joiden takia Kristiina lakkasi tukemasta häntä. Kristiina pysyi kuitenkin uskollisena uskonnolliselle vakaumukselleen.

Vuonna 1689 kuollut Kristiina haudattiin Pietarin kirkon kryptaan Vatikaanissa. Kunnia on kuninkaallisellekin suuri. Kuningattaren viereen on myöhemmin haudattu Paavi Johannes Paavali II.

Teksti: Tiina Kainulainen

Lähteet:
Kristiina-instituutti (Helsingin Yliopiston naistutkimusinstituutti),
Pohjois-Suomen Romanit ry,
Valtion Taidemuseo,
Wikipedia,
Windweaver.com

Kuvat: Shutterstock,Wikipedia

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme