Mainos
Mainos

Ihmiskunnan alkukoti Atlantis

Myytti Atlantiksesta, alunperin antiikin kreikkalaisen filosofin Platonin (noin 428-347 eKr.) ikuistama tarina merenpohjaan vajonneesta saaresta ja ihannevaltiosta, elää edelleen mieliä kiehtovana versiona alkuperäisestä paratiisista.

Atlantiksen uskotaan käsittäneen aikoinaan hyvin suuren maanosan keskellä Atlantin valtamerta. Egyptiläisen papin kerrotaan paljastaneen ateenalaiselle valtiomiehelle ja runoilijalle Solonille, että Atlantiksen kuningaskunta olisi ollut laajuudeltaan paljon suurempi kuin muinaisen Libyan ja Vähä-Aasian maa-alueet yhteensä. Sen armeija oli myös onnistunut valloittamaan useimmat Välimeren maat.

Fyysiseltä olemukseltaan sinisen meren keskellä sijainnut kullanhohtoinen Atlantis muistutti paratiisillisia oloja kauneudessaan ja vauraudessaan. Humaanit ja oikeudenmukaiset atlantalaiset olivat sopuisia ja sivistyneitä. Maassa vallitsi rauha ja harmonia.

Platonin mukaan meren jumala Poseidon sai maailman luomisen jälkeen Atlantiksen omakseen, kun taas Kreikka annettiin Pallas Athenelle. Poseidon jakoi Atlantiksen poikiensa kesken. Heistä ja heidän jälkeläisistään tuli Atlantiksen ensimmäisiä rakentajia ja kuninkaita. Joka viides tai kuudes vuosi hallitsijat kokoontuivat uhraamaan härän ja keskustelemaan valtion asioista. Demokratian periaatteiden mukaan johdettu Atlantis säilyi tavoiltaan ja moraaliltaan pitkään hyveellisenä ja moitteettomana hyväntahtoisten hallitsijoidensa käsissä. Ennen pitkää korruptio ja ahneus kuitenkin saivat otteen myäs Atlantiksesta ja ihannevaltion kultainen kausi loppui. Platonin kirjoitusten selostus Atlantiksen kohtalosta ja tapahtumista päättyy siihen, että hyveiden polulta poikenneen saarivaltakunnan asiaintilasta suuttunut pääjumala Zeus kutsui jumalat neuvonpitoon.

Myytin mukaan maanjäristykset ja tulva-aallot tuhosivat Atlantiksen yhden vuorokauden sisälllä. Paratiisillinen saarivaltakunta katosi syvälle merenpohjaan jättämättä jälkeäkään.

Antiikin ajoista lähtien myytti Atlantiksesta on kiehtonut useita eri kulttuureita niin vanhassa kuin uudessa maailmassa, ja monien eri uskontojen edustajat - niin kristityt, hindut kuin buddhalaisetkin - ovat ammentaneet vaikutteita tarinan pääpiirteistä. Esimerkiksi modernin druidismin edustajien mukaan luonnon salaisuuksista perillä olleet Atlantiksen maagikot elivät sopuisassa harmoniassa kunnes osan omanvoitonpyyteinen itsekkyys johti kansakunnan kahtiajakaneeseen katastrofiin. Saatanalliset pimeyden voimat valinneet vajosivat syvyyksiin. Hyvää luontoäitiä palvoneet valkoisen magian edustajat puolestaan kulkeutuivat lännessä Amerikan mantereelle ja idässä Irlantiin ja Britannian lähsirannikoille.

Atlantiksesta ilmestyy edelleen teorioita ja kirjoja toinen toisensa perään. Ajatus Atlantiksesta on jäänyt elämään myäs ideana fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin täyttämästä alkukodista, johon olisi mukava palata takaisin.

Myös useat okkultistiset salaseurat pitävät Atlantista vanhojen perinteidensä aloittajana, ja muutamat niistä väittävät rekonstruoineensa Atlantiksen koko historian henkimaailman viestinnän avulla. Monet seurojen jäsenistä väittävät muistavansa eläneensä aikaisemmin Atlantiksella ja olevansa edelleen telepaattisessa yhteydessä muinaisten Atlantiksen kansalaisten kanssa.

Atlantis-myytin eri teorioita tutkinut Richard Ellis kuitenkin on sitä mieltä, että Platon itse keksi ja kirjoitti tarinan Atlantiksesta pelkästään ideaalivaltioista ja utopiayhteiskunnista keskustelevia antiikin Kreikan filosofeja varten.

Platon on saattanut ammentaa vaikutteita ja rakennusaineksia Atlantis-tarinaansa ikivanhasta kansanperinnemateriaalista, joka saattaa pohjata muun muassa siihen tosiasiaan, että jääkauden aikana merenpinta oli parisataa metriä nykyistä alempana. Aikojen kuluessa hyvin suuret määrät alkuperäisestä asuinalueesta on aivan faktisesti jäänyt kohoavan merenpinnan alle. Mustanmeren pohjasta on läydetty neoliittisen ajan kylien jäänteitä, ja useista Välimeren nykysaarista on päässyt kävelemään kovaa maata pitkin naapurisaareen.

Luonnonkatastrofit ovat myäs tehneet tuhojaan kautta aikojen enemmän tai vähemmän dramaattisesti. Välimeren alueella muun muassa Thera ja minolainen kulttuuri tuhoutuivat tulivuorenpurkauksessa. Karibialta puolestaan läytyy St.Kits&Nevisin saarivaltion jälkimmäisen saaren edustalta aivan tavallisia vapaa-ajan sukeltajia kiinnostava kohde: taifuunin pyyhkäisystä merenpohjaan liukunut vedenalainen kaupunki.

Teksti:Suvi Ruotsi

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme