Mainos
Mainos

Kolme miestä ja anoppi

Ronskeissa jutuissa anoppia verrataan olueen: parhaimmillaan pöydällä, kylmänä ja avattuna. Tosielämässä kuitenkin harva on näin kireissä väleissä kumppaninsa äidin kanssa.

Monelle perheelle anoppi on korvaamaton apu ja tuki, miehen äiti joskus vaimolle jopa uusi sydänystävä. Syystä tai toisesta miehen suhde anoppiin jää usein etäisemmäksi kuin vaimon suhde omaansa – puolitosissaan miehet sanovatkin usein perustan hyvälle anoppisuhteelle olevan etäisyys.

Ovatko anopit hankalia?

Anoppistereotypiat elävät vahvoina. Määräilyä, arkiasioihin puuttumista, ripustautumista, liiallista seurallisuutta… kuinka moni tunnistaa itsensä?

– Olen todella iloinen, että minulla on anoppi, joka ei ole koskaan pyrkinyt puuttumaan minun ja vaimoni asioihin. Apua olemme aina saaneet jos sitä olemme tarvinneet, mutta ilman tunnetta riippuvaisuudesta. Arvostan anoppiani juuri siksi. Tällainen suhde toimii molempiin suuntiin, autan häntä ilman muuta aina jos vain jollain tavalla voin, mutta en ole tilivelvollinen mistään. (Mika, 32)

– Onneksi anopillani ei ole avainta kotiini. Kaikki muu menettelee, mutta jos hänellä olisi avain, emme voisi itse säädellä vierailujen määrää. Nyt hän joutuu sentään soittamaan ja tarkistamaan, olemmeko kotona. (Saku, 28)

– En tunnista anoppistereotypioita. Anopeista aina kerrotaan kaikenlaisia juttuja, mutta minulla ei ole ollut mitään ongelmia. Ehkä siksi, että emme ole kovin paljon tekemisissä. (Antti, 32)

Etäisyyskö hyväksi?

Monen sukupolven yhteisasuminen on nykyisin harvinaista. Isovanhemmat viettävät eläkepäiviään omissa oloissaan ja suhde lasten perheisiin perustuu molemminpuoliseen kyläilyyn.

– Työkaverini mukaan anopin pitää asua niin kaukana, että kylään ei pääse polkupyörällä. Silloin kaikki menee hyvin. Saattaa olla oikeassa, sanoo Antti

– Asumme kaukana ja näen anoppiani yleensä vain kahdesti vuodessa. Se on aivan ok. Silloin tosin vierailemme aina hieman pidempään, viihdyn hyvin ja luulen, että hän viihtyy meillä käydessään, kertoo Mika.

– Oikeastaan on ihan mukavaa, että anoppi on lähellä. Hän on korvaamaton apu lastenhoidossa ja lapsille tärkeä lämmin ja turvallinen henkilö, kertoo Saku

Mukavinta anopissa

Olisiko niin, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta myös anopin ollessa kyseessä?

– Parasta anoppini kanssa on kahvittelu. Juttelemme mukavia. Perheen toinen vävypoika on enemmän se korjailija ja puuhailija, joka hoitaa käytännön asioita ja kerää pisteet siellä. Seuramiehenä oleminen on enemmän minun roolini, Antti kertoo.

– Parasta anoppilakäynneissä on hyvä ruoka. Anoppini kokkaa mielellään ja on iloinen, kun saa pöydän täyteen hyväntuulisia vieraita. Vaimoni kokkaa modernimmin, mutta anoppilassa saa aina tuhtia perinneruokaa, se on mahtavaa harvinaista herkkua. Muistan aina kehua. Mutta kehun kyllä vaimonikin ruokia, tätä ei pidä tulkita kritiikiksi siihen suuntaan, sanoo Mika.

– Yhtä juttua olen miettinyt, nimittäin että anopin kanssa voisi käydä joskus sienessä. Hän tuntee ne niin hyvin, siinä voisi oppia paljon. En ole jotenkin rohjennut kysyä.

Kauhujen anoppi

Arkielämään sekaantuva anoppi, joka aina haluaa neuvoa ja osallistua päätöksiin, jopa tehdä niitä tyttärensä perheen puolesta, on kauhujen anoppi numero yksi. Hän saattaa tarkoittaa hyvää, mutta tapa osoittaa se on aikuisten lasten silmissä täysin väärä. Lastenlasten kohdalla isovanhemmille syntyy helposti tietynlainen sokea piste, joka saattaa johtaa ylilyönteihin suhteessa vanhempiin.

– Joskus tuntuu, että anopin seurassa vaimo heittää omat aivonsa aivan narikkaan ja antaa tehdä kaikki päätökset puolestaan. Alkaen aivan arkiasioista: "laita käsineet käteen, siellä on kylmä". Onhan se tietysti ihan ystävällinen neuvo, mutta oikeampi kohderyhmä olisivat lapset, ei vaimoni, toteaa Saku.

Vanhempien läsnä ollessa puoliso saattaa tuntua muuttuvan erilaiseksi, ikään kuin palaavan lapsuudenkotinsa rooliin, joka on kumppanille vieras. Jos anoppi on autoritäärinen persoona, ulottuu vallankäyttö usein myös lasten puolisoihin ja konfliktipohja on valmis.

– Ikävistä anopeista kuulee aina silloin tällöin. Varsinaisia horror-tarinoita varsinkin lapsiperheiden kohdalla, jos lapsia käytetään pompottelun välikappaleena. Pahinta, mitä anoppi voi tehdä, on haukkua lapsille heidän omaa isäänsä! Aikuisten kesken asiat voidaan aina puhua, mutta lasten sotkeminen näihin tapauksiin on typeryyttä, sanoo Mika.


Teksti: Riikka Krenn

Kuvat: Shutterstock

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot