Mainos
Mainos

Masennus voi yllättää häiden jälkeen

Suurin odotuksin valmistellulla hääjuhlalla on ainakin yksi väistämätön seuraus: arki. Oli päivä miten ihana tahansa, humu haihtuu viimeistään häämatkalta palattua. Joillakin taika loppuu kuin iskusta, ja tilalle hiipii tyhjyyden tunne, uupumus ja masennus.

–Koko häitä edeltävän kevään elin vain niitä varten, Minna, 29, muistelee.

– Heittäydyin täysillä morsiameksi ja hekumoin onnen tunteessa. Häiden jälkeistä elämää ei ollut olemassa tai se näyttäytyi minulle vain täydellisenä kahden rakastavaisen ikuisena euforiana. En ole organisoijatyyppi, joten mieheni hoiti monet käytännön järjestelyistä ja keskityin itse prinsessajuttuihin.

– Kun hääpäivä sitten koitti, leijuin pakahduttavassa onnen tunteessa aamusta yöhön, vaikka monet asiat olisivat voineet mennä paremminkin. Olin vähän kipeä, sää oli huono, pitopalvelu ei ihan vastannut odotuksiamme ja jotkut käytännön järjestelyt pettivät. Mutta tunsin kaiken ylittävää rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Olin flow-tilassa.

– Lähdimme kahdeksi viikoksi häämatkalle, jolla olin yhä ”morsian” ja sain jatkaa humussa. Matkan jälkeen järjestimme mieheni työpaikalla vielä kakkukahvit, ja kun kävelin kotiin, tunsin valuvani sadeveden mukana asfalttiin. Tajusin viiltävästi, että nyt tämä on ohi eikä jäljellä ollut mitään muuta kuin kamala harmaus. Olinkin vain velkainen nuori nainen!

– Minuun iski valtava uupumus ja väsymys. Olisin vain halunnut maata sängyssä itkemässä. Surin kaikkia mahdollisia häissä tapahtuneita mokia ja vatvoin, miksi teimme niin emmekä näin. Hääpukuani en kestänyt katsoa kertaakaan moneen vuoteen, tungin sen komeron nurkkaan pois silmistäni, koska sekään ei ollut täydellinen. En ole vieläkään pystynyt pesettämään sitä.

– Itkin ja valitin äidilleni ja miehelleni, ystäville en kehdannut paljastaa ankeaa mieltäni. Itsehän olin tätä halunnut! Mieskin näytti yhtäkkiä silmissäni arkiselta ja keski-ikäistyvältä. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Helpotin oloani esimerkiksi juoksemalla paljon. Oikeastaan tyhjyyden ja häpeän tunne vaihtui jossain vaiheessa vauvakuumeeksi, vaikka halusin tietoisesti välttää oloni ratkaisemista vauvalla. Mutta elämä ei odota. Odotusaikana olin onneni kukkuloilla.

– Lapsen saatuani koin taas uuden alakulon ja kriisin. Minulla on näköjään valtava tarve riitteihin, jotka nostavat arjen yläpuolelle. Ne eivät kuitenkaan ratkaise ihmisen perusahdistusta, jossa täytyisi mennä itseensä. Nyt kun mietin häähössötystäni, tuntuu se jopa pikkuisen huvittavalta. Se on vain yksi päivä, vaikka silloin se oli koko elämä, Minna miettii.

Psykologi ja psykoterapeutti Maarika Markkanen pitää häiden jälkeistä tyhjyyden tunnetta ja masennusvaihetta luonnollisena seurauksena pitkään valmistelluista juhlista.

– Häitä voisi verrata taiteilijan luomistyöhön. Kun iso työ on tehty ja unelma saavutettu, hyvin monilla tulee vastaan aallonpohja, tunnelma lässähtää. Siihen liittyy myös luopumista, Markkanen sanoo.

Tavallisempaa se on sellaisilla pariskunnilla, jotka ovat satsanneet häihinsä hyvin paljon kuin niillä, jotka järjestävät pienimuotoisemmat juhlat. Silloin olokaan ei ole jälkikäteen yhtä väsynyt.

– Häiden jälkeinen masennus on sillä tavalla ajan sairaus, että meille on tullut amerikkalainen ajattelumalli, jossa ylimitoitetaan omat voimavarat ja varallisuus. Kun juhla on ohi, tulee krapula, psykologi toteaa.

Arjen alkaminen

Häiden jälkeen voi tulla tunne, että tekikin väärän valinnan. Nainen voi olla itkuinen ja mies tuntuu yhtäkkiä tekevän kaiken väärin. Siinä mielessä ilmiö muistuttaa Markkasen mukaan synnytyksen jälkeistä masennusta. Häiden jälkeisessä uupumuksessa kannattaa antaa aikaa itselleen ja hengittää syvään. Jonkun ajan kuluttua asiat näyttävät paremmilta. Monta kertaa takana on myös ylirasittuneisuutta, ja fyysinen väsymys on yksinkertaisesti nukuttava pois.

– Uupumus saattaa siirtyä, jos lähtee häämatkalle, ja masennus iskee vasta arkeen palattaessa. Ilmiötä voisi nimittää myös häiden jälkeiseksi arjen alkamiseksi ja arkipäiväistymiseksi, Markkanen sanoo.

– Ihmisillä on taipumus luoda kaikenlaisia illuusioita ja odotuksia siitä, miten elämä muuttuu tietyn saavutuksen jälkeen. Harvoin se kuitenkaan muuttuu. "Tässä sitä nyt sitten ollaan" -olosta voi tulla masennus. Mies voi ottaa asenteen, että on kerran sanonut rakastavansa ja "ilmoitan, jos en enää rakasta". Nainen taas turhautuu ja voi ruveta nalkuttamaan ja arvostelemaan.

– Rakkauden tunnetta on ylläpidettävä ja toista otettava huomioon yhtä arvostavasti kuin seurusteluaikana.

– Masennus on sitä suurempi, mitä suurempi ristiriita illuusioiden ja todellisuuden välillä on. Jos on suhtautunut realistisesti, ei putoa korkealta. Toisaalta elämässä tarvitaan unelmia ja tuntuu enemmän omalta elämältä, jos uskaltaa satsata siihen, mikä on itselle tärkeää, psykologi pohtii.

Rakkaus elää vapaudessa

– Naisille sitoutuminen ja häät edustavat turvallisuutta. Psykologisena ilmiönä on kuitenkin tutkittu, että rakkaus elää vapaudessa paremmin. Sitten kun ei ollakaan enää vapaaehtoisesti yhdessä, tunnelma muuttuu, voi tulla ristiriitaisia tunteita. Romanttisuus lopahtaa häiden jälkeen, Markkanen erittelee.

Sitoutuminen ja jatkuvuus ovat silti tärkeitä. Parisuhde on vaikea asia ja moni elää harhassa, että se hoituu itsestään. Hyvä parisuhde tarvitsee turvalliset puitteet, että oppii rakastamaan toista. Se on eri asia kuin rakastumisen tunne, joka kestää puolesta kahteen vuoteen.

– Parin pitää muistaa, että sitouduttuaan ei ala kontrolloida toista. Kahlitsemista on vältettävä, tai rakkaus lentää ikkunasta ulos. Yhteisten pelisääntöjen luominen on tehtävä avioliiton alussa.

Markkasen mielestä ristiriita on siinä, että kaikki sadut loppuvat lauseeseen ”ja he menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”. Kuitenkin vasta tarpeeksi turvallisessa suhteessa kummankin lapsuuden keskeneräiset teemat alkavat putkahdella parisuhteen näyttämöllä. Tarvitaan aika paljon päättäväisyyttä ja uskoa, että kriisit jaksetaan käydä läpi.

Pikaerot ovat nykyään yleisiä. Miten eron voisi välttää?

– Yhtenä ongelmana on se, että rakastutaan mielikuvaan eikä todelliseen ihmiseen.

Arjen myötä tulee ilmi millainen toinen todella on, ja sen hyväksyminen voi olla vaikeaa. Etsitään vaistomaisesti lapsuuden kodin tunneilmastoa. Sisällämme oleva sabluuna hakee tietynlaista ihmistä. Idea on, että parisuhteessa on mahdollista käydä lapsuus loppuun ja oppia tulemaan toimeen sen kanssa. Tavallisesti lapsuuden läpikäyminen alkaa vasta kun on sitoutunut. Siksi olisi hyvä jaksaa eteenpäin, eikä erota heti ensimmäisen vuoden päästä

Avoimuus auttaa

Psykologin mukaan keskustelevat parit selviävät toistensa turvin häiden jälkeenkin. Ihanne olisi, että masentunut voisi kertoa toiselle tunteistaan, eikä tämä kokisi sitä henkilökohtaisena kritiikkinä. Parasta olisi, jos mies vain kuuntelisi ja olisi tukena. Usein masennus tulee juuri naiselle.

– Jos oma puoliso ei ymmärrä, mieltään voi purkaa ystävättärelle, ja huomata, että muilla on samanlaisia kokemuksia. Voi kirjoittaa päiväkirjaa tai chattailla netissä. Mielialalääke ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Tunteet ovat myös kompassi siihen, mitä pitää itse itsestään oivaltaa kuten: "ne häät olivat mulle aika iso juttu, teen nyt surutyötä kun ne ovat ohi ja olen ehkä vähän pettynyt, kun mulla ei ole enää niin voimakkaita tunteita". Tunteesta pääsee vain tunteilemalla ja käymällä läpi masennuksen, Maarika Markkanen rohkaisee.

Teksti: Suvi-Maaria Kronholm
Kuvat: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme