Mainos
Mainos

Mentalisti luo illuusion kuudennesta aistista

Taikuri Pete Poskiparta piti mentalismia tylsänä, kunnes näki Richard Osterlindin esityksen. Nyt mies luo taitavasti illuusioita siitä, että ajatusten lukeminen on mahdollista.

Wikipedian mukaan mentalismi on joko psykologian osa-alue tai esittävän taiteen muoto, jossa esiintyjällä, siis mentalistilla, vaikuttaa olevan selvännäkijän tai telepaatin kykyjä. Mentalisti ja taikuri Pete Poskiparta sen sijaan toteaa, että mentalismi on illuusiota.

– Mentalismi on illuusion luontia ajatustenluvusta tai ennalta tietämisestä, Poskiparta kuvaa.

Onko mentalismi silmänkääntötemppu?

– Ei. Sanoisin, että se on mielenkääntötemppu.

Mentalismiko tylsää?

Poskiparta toimi pitkään "pelkkänä" taikurina. 2000-luvun alkupuolella tapahtui muutos: mies näki mentalisti Richard Osterlindin esityksen.

– Sitä ennen olin taikurina pitänyt mentaaliesityksiä jopa suhteellisen tylsinä. Ajattelin, että on ihmisälyn halveeraamista väittää, että joku lukee ajatuksia, Poskiparta sanoo.

Osterlind teki kuitenkin Poskipartaan suuren vaikutuksen: miehen esitys oli viihdyttävä, mutta samalla ihan mahdoton.

– Mahdoton myös minulle, siis ammattitaikurille, joka tiesi jo paljon salaisuuksia siitä, miten ihmistä pystyy huijaamaan. Että vaikka ihminen näkee silmiensä edessä jotain, se on esityksen jälkeen ihan pihalla, Poskiparta sanoi.

Suoraan yleisön eteen

Poskiparran mukaan mentalismia voi oppia harjoittelemalla. Yksin kotona ei kannata treenata, sillä harjoitteluun tarvitaan yleisöä.

– Mentalismia ei voi harjoitella muuten kuin tekemällä sitä ihmisille, joko heidän huomaamattaan tai sitten kysymällä, että saanko kokeilla yhtä juttua. Esimerkiksi taikuri voi seistä peilin tai kameran edessä ja harjoitella korttipakan kanssa, ja sitten vasta mennä yleisön eteen. Mentalistin on pakko tehdä toisin päin, hän sanoo.

Poskiparta kertoo tekevänsä paljon mielikuvaharjoitteita.

– Sellaista hiljaista muminaa. Mietin, mitä sanon, milloin katson ihmistä silmiin, milloin ohjaan katseen johonkin muualle, Poskiparta sanoo.

Harjoittelun alkuvaiheessa temput menevät usein pieleen. Poskiparran mukaan jatkuva harjoittelu ja uusien asioiden kokeileminen kuitenkin nostaa onnistumisprosenttia.

– Joskus uusi, ennen kokeilematon juttu alkaa heti mennä niin kuin ajattelin. Tietty joskus tulee sellaisia temppuja, ettei ne mene ollenkaan niin kuin ajattelin ja pitää unohtaa koko juttu, Poskiparta sanoo.

Illuusio siitä, että kaikki on mahdollista

Mentalistioppilaan lukemiseksi Poskiparta suosittelee muun muassa Henri Fexeusen teosta Ajatusten lukijaksi. Voiko jokaisesta sitten tulla mentalisti?

– Jos haluaa toimia esiintyvänä mentalistina niin ei, sillä eihän meistä kaikista voi tulla esiintyjiäkään. Jos haluaa omaksi harrastuksekseen tehdä temppuja, niin jonkun tason mentalisti voi tulla kenestä vain, Poskiparta sanoo.

Poskiparran mukaan mentalistiksi tuleminen on tavallaan yksinkertaista.

– Helpompi sanoa näin, ettei siihen tarvita kuin ne viisi aistia, jotka meillä kaikilla on. Niitä aisteja kun käyttää vähän eri tavalla kuin mitä normaalisti käytetään, niin voidaan luoda illuusio kuudennesta aistista, Poskiparta sanoo.

Ajatus toisen ihmisen ajatusten tai mielipiteiden arvaamisesta tuntuu käsittämättömältä. Poskiparran mukaan jokainen kuitenkin hämää joskus myös itseään.

– Tapahtuu jotain semmoista, mikä tuntuu tosi aavemaiselta. Ajatellaan jotain henkilöä, jota ei olla nähty vuosikausiin, ja yhtäkkiä se samainen henkilö soittaa tai tulee kadulla vastaan, Poskiparta kuvaa.

Jos tapahtumia rupeaa järkeilemään, niille voi löytyä jokin selitys. Mentalisti voi kuitenkin tarkoituksella luoda samantapaisia tilanteita keinotekoisesti.

– Silloin luodaan se illuusio siitä, että kaikki on mahdollista.

Mentalisti oppii ihmisestä

Illuusioita, rankkaa treeniä, kuudes aisti... Mikä on totuus? Onko mentalismissa taikaa?

– Mun esityksissä tilanne on sellainen, että ne, jotka väittävät kaikkea pelkiksi tempuiksi, ovat vähän väärässä. Ne, jotka väittävät, että kaikki on täysin totta, ovat myöskin väärässä. Se asettuu jonnekin sinne väliin, Poskiparta pohtii.

Miehen mukaan kyse on paljolti intuitiosta.

– En pidä sitä mitenkään yliluonnollisena asiana vaan ihmisten kanssa oppimisena. Sitä oppii tietystä ihmisestä, että se todennäköisesti reagoi tähän ärsykkeeseen tai tähän testiin juuri näin kuin mä haluan, Poskiparta sanoo.

– Pystyn aika hyvin ihmistä katsomalla sanomaan, että hänen lempivärinsä on sininen, hän ei hirveästi pidä punaisista vaatteista ja hänellä on todennäköisesti vähän muita hienompi auto, vaikkei hänellä ole siihen varaa. Tällaisia kuvia pystyy aika nopeasti muodostamaan, se tulee tekemisen kautta.

Haluaisiko Poskiparta sitten todella nähdä tulevaisuuteen?

– Totta kai. Se on se motiivi, miksi mä haluan tehdä tätä työkseni.

Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Kuvamestari, Raisio

Lisätietoa: Peteposkiparta.com

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme