Mainos
Mainos

Mustan kissan myyttinen taakka

Mustiin kissoihin liittyy monenlaisia uskomuksia – niin pahoja, kuin hyviäkin. Tuoko musta kissa mukanaan vain onnettomuutta? Lue, mitä kaikkia uskomuksia tuo salaperäinen eläin kantaa karvoissaan.

Kissat herättävät ihmisissä aina ristiriitaisia tunteita – toiset jumaloivat niitä, toiset vihaavat sydänjuuriaan myöten. Musta kissa on monien silmissä pahanilmanlintu ja paholaisen, eli noidan, kätyri. Mutta muille kissa voi olla myös onnentuoja ja hedelmällisyyden perikuva.

Kissa onnentuojana

Jatkuvaa rahaonnea tuo ranskalaiseen taloon musta kissa, jonka rinnusta koristaa muutama valkoinen karva. Paikoin riitti hyvinvoinnin takeeksi yksikin valkoinen karva kissan kauluksella, mutta se piti osata nykäistä pois niin, ettei kissa raapaise.

Täysikuun öinä voi onni kohdata, jos musta kissa istuu aidalla tai puun latvassa. Sieltä se heittää onnekkaalle sielulle kukkarollisen rahoja. Saksassa taas hyvin hoidettu kissa täyttää ruokakomeron tai kellarin.

Kissa esiintyy monissa häärunoissa ja lapsilykkyloitsuissa mitä ilmeisemmin siksi, että sen tiedetään olevan hyvin hedelmällinen ja kiihkeä eläin. "Rakkauskissa" auttoi ranskalaisia nuoria neitoja ennen vanhaan löytämään hyvän aviomiehen. Riitti, kun hyvitteli ja silitteli kissaa ajatellen samalla sydämen toivottua. Jos kissan hännän päälle astui, naimisiinmeno viivästyi vuodella – tai jopa seitsemällä.

Suomessa taas tyttöjä varoiteltiin hellimästä kissoja, tai muuten he jäisivät varmasti vanhoiksipiioiksi.

Belgiassa ei ennen annettu rukkasia – vaan kissa. Jos kosija ei uskonut korviaan ja edelleen tivaamalla tivasi myöntävää vastausta, hänelle annettiin tehtäväksi lahjakissan karvojen laskeminen.

Englannissa kissojen tiedetään tuovan onnea näyttelijöille ja teattereille.

Taikauskon uhri

Mihinkään muuhun kotieläimeen ei ole liitetty yhtä paljon uskomuksia kuin kissaan.

Suomessa kissan tai naisen näkeminen ensimmäiseksi matkan alussa merkitsi koko retken epäonnistumista. Jos Ranskassa tuli kissa vastaan uudenvuodenpäivänä, se tiesi 365 päivän kestoista onnettomuutta.

Normandialainen jätti kaupat tekemättä, jos hän oli nähnyt matkallaan kissan. Jos provencelainen ensimmäiseksi aamulla näki leikkiviä kissoja, koko päivän työt olivat tuomittu menevän mönkään. Jos tuntematon kissa hyvää hyvyyttään tuli puskemaan vallonialaisen jalkaa, oli tiedossa petos.


Kissaa on myös pidetty juoruakkana. Ranskassa talonpojat varoivat puhumasta salaisuuksia kissan kuullen, sillä juoru lähtisi oikopäätä liikkeelle. Kissaa pidettiin tämän mukaan älykkäänä, sillä ovelana kattina se ymmärsi puhetta ja pystyi vielä kertomaan kuulemansa.

Provencessa äidit kielsivät lapsia leikkimästä kissojen kanssa – ne olivat paholaisten apureja.

Leipurin tuli pitää ukset tiukasti kiinni leivän kohotessa. Jos kissa olisi päässyt livahtamaan sisään, se olisi estänyt taikinaa nousemasta ja polttanut leivän.

Pahoja enteitä

Suomessa kansa uskoi, jos kissaemo söi poikasensa, se tiesi talolle pahaa, kuolemaa tai kotikonnuilta pois joutumista. Siksi synnyttävää kissaa kiiteltiin ja kehuttiin vuolaasti.

Toukokuussa syntyneet kissanpennut hävitettiin yhteen aikaan järjestelmällisesti. Tämä tapa on merkitty muistiin jo 1400-luvulla; "Paha kuin toukokuun kissa" sanotaan Lorienten tienoilla vielä tänä päivänäkin. Toukokuu on nimittäin katolisessa maailmassa neitsyt Marian kuukausi, ja silloin ei ollut myöskään sopivaa viettää häitä.

Myös kissan kuolema tiesi ihmisille pahaa, etenkin jos se tapahtui asumuksessa. Etelä-Euroopassa väitettiin, että kissan kuolema toi mukanaan yhden tai useamman perheenjäsenen kuoleman. Siinä tavallaan tunnustettiin, että kissa tuo taloon onnea ja sen poistuminen tiesi pahoja aikoja. Kissa oli pelätty, mutta haluttu asukas.

Mustan kissan kirous

Sitkein taikausko on aina liitetty mustaan kissaan. Keskiajalla olivat kaikki paholaisen lailla mustat eläimet syytettyinä onnettomuuksista. Musta oli surun ja onnettomuuden väri ja se aiheutti suorastaan järjettömiä pelkotiloja ihmisissä. Niinpä muinaisten egyptiläisten jumaloimasta eläimestä tuli kristityille pakanauskontojen vertauskuva. Vuosisatojen kissoja vainottiin ja kidutettiin kirkon myötämielisellä avustuksella. Kansa uskoi, että mustan kissan hampaat ovat myrkylliset ja karvat kuolettavia. Jos mustan kissan karva joutuisi suuhun ja sen vahingossa nielaisisi, siihen tukehtuisi välittömästi. Mustan kissan hengitys taas aiheutti ihmiselle keuhkovaivoja.

Jos mustalla kissalla ei ollut "enkelin merkkiä" tai "Jumalan sormea" eli valkoisia karvoja rinnassaan, se jouti teloitettavaksi.


Kissa on sähköinen eläin, joten Suomessakin on uskottu, ettei varsinkaan mustaa kissaa saa pitää sylissä ukonilmalla. Muuten salama iskee. Pohjanmaalla tunnetaan edelleen uskomus, että jos pienelle lapselle näyttää mustaa kissaa, lapsesta tulee kateellinen ihminen.

Kissan ruumiinosilla on myös ollut oma taikauskoinen merkityksensä. Suomessa kissan sai pysymään talossa uskollisena, jos sen korvasta napsautti palan pois. Normandialaiset taas leikkasivat kissalta toisen korvan kokonaan irti – tämä siksi, että se esti kattia lähtemästä noitien kokouksiin.

Kissan häntää on myös kaikkina aikoina silvottu. Se on ilmeisesti häirinnyt heikkoa ihmistä, sillä se heiluva häntä toi joidenkin mieleen kiemurtelevan käärmeen.

Bretagnelaisten mielestä hännänpään katkaiseminen suojeli pahalta onnelta. Normandiassa taas väitettiin, että kissan häntä sisälsi myrkkyä. Eläin heilutteli siksi tuota "pirun hiusta". Kun hännän katkaisi, kissa ei pystynyt enää muuttumaan noidaksi.


Teksti: Katri Koskinen

Lähde: Suuri kissakirja osa 2, WSOY

Kuvat: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme