Mainos
Mainos

Naisen orgasmi - osa 1

Kari Heusala kertoo artikkelisarjassaan naisen orgasmista. Ensimmäinen osa käsittelee orgasmin eri vaiheista kahta ensimmäistä: kiihottuminen ja tasannevaihe.

Harvojen naisten herkkua

Osmo Kontulan ja Elina Haavio-Mannilan mukaan 77 prosenttia suomalaisista naisista koki seksin ainakin melko tyydyttävänä vuoteen 1999 mennessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että naiset ovat vähään tyytyväisiä. Nimittäin vain 57 prosenttia naisista oli kokenut orgasmin vähintään useimmiten yhdynnän aikana. Melko harvoin sen taas oli kokenut 30 prosenttia naisista. Viisi prosenttia naisista ei ollut koskaan päässyt hekuman huipulle saakka. Orgasmitta jääminen on yleisintä nuorilla naisilla eli alle 25-vuotiailla. Kontulan ja Haavio-Mannilan mukaan naisilla orgasmin kokeminen on miehiin verrattuna paljon satunnaisempaa ja seksuaalinen tyydytys jää monilla naisilla varsin vajavaiseksi. Vain yhdeksän prosenttia naisista ilmoittaa saavansa aina orgasmin.

Syy on pitkälti miesten

Miehenä on ikävä tunnustaa, mutta syy siihen, että naiset eivät saa orgasmia, on ainakin osittain miesten ja länsimaisen kulttuurin (geeneilläkin on tosin lusikkansa sopassa). Muinaisissa kulttuureissa naisen sukuelimiä on aina pidetty pyhänä. Vaginalla on ollut sekä pahuutta karkottavia ominaisuuksia että hedelmällisyyttä parantavia vaikutuksia. Näin on ollut myös meillä Euroopassa. Kristillinen maailmankatsomus alkoi varhaiskeskiajalla muuttua kuitenkin jyrkän seksuaalikielteiseksi. Pyhä Augustinus oli sitä mieltä, että kaikki seksuaalinen aktiviteetti oli syntistä koskien jopa avioparin yhdyntää. Aiemmin niin pyhästä vaginasta tuli nyt syntinen ja likainen. Naista ja hänen syntisiä seksitapojaan syytettiin jopa ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta.

Vuosien kuluessa myötämielisyys seksiä kohtaan lisääntyi niin, että asennoituminen miehen seksuaalisuuteen muuttui ja miehen haluja alettiin pitää normaaleina. Samalla miehen ja naisen eriarvoisuus myös seksissä kasvoi. Mies oli naista parempi, koska hän oli aktiivinen osapuoli. Naisen tehtävänä oli maata passiivisena haarat levällään ja antaa miehen tehdä työt. Yhdyntä tuli suorittaa niin, että mies makasi naisen päällä. Kaikki muut asennot olivat skandaalimaisia ja luonnottomia. Käytännössä oltiin monta vuosisataa sitä mieltä, että nainen saa nautinnon miehen siemensyöksystä.

1900-luvun vaihteeseen asti oltiin pitkälti sitä mieltä, että haluton nainen on ainoa oikea nainen. Frigiditeetti ja anorgasmia olivat terveitä piirteitä naisessa. 1882 kirjoitetussa lääketieteellisessä lausumassa väitettiin nyrkkisäännöksi sitä, että naisessa ei ole mitään seksuaaliseksi halukkuudeksi tulkittavaa. Mikäli nainen oli seksuaalisesti halukas, hän kärsi hysteriasta. Tätä mieltä oltiin useita satoja vuosia. Peräti 1800-luvun lopulle asti tällaisia hysteerisiä naisia hoitivat lääkärit ja kätilöt, jotka vesisuihkuja, hierontaa ja hieromasauvoja käyttäen aiheuttivat naiselle orgasmin, jotta hysteeriset kohtaukset loppuisivat.

Seksuaalisuutta lääketieteellisesti käsittelevistä kirjoistaan kuuluisuutta saanut Havelock Ellis väitti vuonna 1910, että seksuaalinen tunnottomuus on naisen normaali tila ja että vastakkaiset väitteet ovat itse asiassa loukkaus naisia kohtaan. Useat lääkärit sivuuttivat kokonaan puheet naisen orgasmista, vaikka käsiteltävänä olisivat olleet naisen seksuaalisuuteen liittyvä asiat. Yhä edelleen lukuisat seksologit ja muut alan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että naisen orgasmilla ei ole niin suurta merkitystä. Nainen saa seksuaalisen nautinnon seksin tuomasta läheisyydestä, hellyydestä ja siitä, että hän saa tuottaa miehelle nautintoa. Niinpä niin.

On kuitenkin olemassa kulttuureja, joissa naisen orgasmi on täysin normaali asia. Vanhemmat naiset jopa opettavat nuorille tytöille kuinka orgasmi parhaiten saadaan. Moisissa kulttuureissa ei edes tunneta sellaista tilaa kuin naisen orgasmikyvyttömyys. Kenties meidänkin olisi vihdoin aika muuttaa käsityksiä naisen orgasmista.

Kiihotu ja laukea

William Masters ja Virginia Johnson julkaisivat vuonna 1966 raportin miehen ja naisen seksuaalisista reaktioista. Se sai vastaansa heti kritiikkiä, sillä Allan Promme kirjoitti välittömästi Understanding the Sexual Response in Humans -nimisen kirjan, jossa hän käy kriittisesti läpi Mastersin ja Johnsonin tutkimusta. Nykyisin kovin arvostelija on kanadalainen Rosemary Basson, joka on tehnyt oman kaavionsa naisen reaktiomallista. Tiede kuitenkin vahvistaa sen, mitä Masters ja Johnson toivat esille, eli elimistössä tapahtuvat tietyt reaktiot kiihottumisesta laukeamiseen.

Mastersin ja Johnsonin mukaan reaktiosarjaan kuuluu neljä vaihetta: 1) kiihottuminen, 2) tasannevaihe, 3) orgasmi ja 4) laukeaminen.

I) Kiihottuminen

Mastersin ja Johnsonin mukaan varhaisin fyysinen merkki naisen kiihottumisesta on emättimen kostuminen. Kostuminen tapahtuu emättimen verenvirtauksen lisäännyttyä. Verenvirtauksen kasvun emättimen seinämissä saa aikaan niin sanottu VIP, joka on vasoaktiivinen suolipeptidi. Reaktiossa on luultavasti mukana myös neuropeptidi Y. Emättimen limakalvonalaisesta laskimopunoksesta alkaa tihkua nestettä, joka ilmenee ensin muutamana lähes havaitsemattomana tippana emättimen sisäpinnalla. Kiihottumisen jatkuessa eritteen määrä kasvaa. Toisinaan tuota eritettä tulee jossain vaiheessa ulos emättimestä ja sitä voi jopa valua pitkin reisiä. Erityisesti ovulaation aikana vuoto on voimakasta.

Emättimen eritteen ominaisuuksiin vaikuttavat steroidaaliset hormonit ja kuukautiskierto. Erite on yleensä väritöntä, mutta se voi olla myös valkoiseen vivahtavaa. Se voi olla ulkoisilta ominaisuuksiltaan joko juoksevan liukasta tai hiukan tahmeaa. Esimerkiksi follikulaarisen vaiheen aikana estrogeenivaikutuksen johdosta neste on hyvin vesimäistä. Myös eritteen haju voi vaihdella riippuen emättimessä olevista mikro-organismeista. Naisen nauttimalla ravinnollakin on vaikutusta eritteen hajuun kuten myös esimerkiksi hiivatulehduksella.

Kostumisen alettua muitakin reaktioita tapahtuu naisen elimistössä. Emättimen sisempi osa laajenee ja avartuu. Tämä selittää väljyyden tunnun emättimen sisäkolmanneksessa. Samalla emättimen seinämien väritys muuttuu normaalista purppuranpunaisesta tummanpunaiseksi. Värimuutos johtuu lisääntyneestä verenvirtauksesta. Etuseinämä kasvaa pituutta senttimetrin verran. Kohtu kohoaa ylöspäin ja sen rungon ärtyvyys lisääntyy.

Ulkoisesti havaittavia muutoksia tapahtuu häpyhuulissa. Synnyttämättömillä naisilla suuret häpyhuulet litistyvät, erkanevat ja kohoavat sivulle ylöspäin. Synnyttäneillä naisilla vastaavasti huulten läpimitta hiukan kasvaa lisääntyneen verekkyyden johdosta ja huulet siirtyvät pois keskilinjasta, jossa ne muuten sijaitsevat. Pienten häpyhuulten kohdalla tapahtuu paksuuntumista ja venymistä. Klitoriksen koko kasvaa kiihottumisvaiheen aikana.

Kiihottumisen loppuvaiheessa saattaa naisella esiintyä seksuaalista punaa, joka alkaa vatsan yläosasta leviten rinnoille ja kaulan alueelle. Puna ilmenee täplikkäinä pilkkuina ihon pinnalla. Arviolta noin 50–60 prosenttia naisista kokee tämän punan, mutta ei kuitenkaan välttämättä joka kerta. Punan leviäminen on kiinni seksuaalisen kiihottumisen tasosta. Mitä voimakkaammin nainen on kiihottunut, sitä selkeämpi tuo puna on.

Naisen rinnoissa tapahtuu muutoksia siten, että rintojen koko kasvaa hivenen ja nännit jäykistyvät. Myös suonikuviot rinnan pinnalla korostuvat ja laajenevat.

Naisen sydämen syke kiihtyy ja verenpaine kohoaa suoraan verrannollisesti seksuaaliseen kiihottumiseen. Näiden lisäksi tapahtuu muutosta lihastonuksessa (normaali lihaksissa oleva jänteystila), mikä ilmenee tahdonalaisten lihasten jännittymisenä.

Kiihottumisvaihe voi olla kestoltaan hyvinkin lyhyt johtaen suoraan tasannevaiheeseen. Toisinaan se taas voi kestää hyvinkin pitkiä aikoja. Voi myös käydä niin, että nainen ei kiihottumisvaiheesta siirrykään tasannevaiheeseen vaan hänen seksuaalinen kiihottumisensa laskee ja hänen kehonsa palautuu ennen kiihottumista vallinneeseen tilaan. Kiihottuminen ei siis ole mikään pysyvä, staattinen tila, vaan se on dynaaminen ja alati altis muutoksille. Muutoksen suunta on riippuvainen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välillä vallitsevasta stimulaation tasapainotilasta sekä stimulaation luonteesta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että se kumpi näistä autonomiseen hermostoon kuuluvista hermostoista saa enemmän ärsykkeitä, nostaa tai laskee kiihottumisen tilaa.

II) Tasannevaihe

Kiihottumisvaiheen aikana alkaneet muutokset voimistuvat, mutta tietyn tason saavutettuaan muutokset tasaantuvat, mistä vaiheen nimikin juontaa juurensa. Naisella tyypillisin tasannevaiheen tunnusmerkki on emättimen ulomman kolmanneksen voimakas verekkyyden lisääntyminen (orgasmivyöhyke). Veren lisääntyminen saa aikaan emättimen kapenemisen.

Emättimen kostuminen jatkuu yhä ja voi vielä hiukan lisääntyä kiihottumisvaiheesta. Mikäli tasannevaihe kestää pidempään kuin viisi minuuttia, eritteen määrä alkaa huomattavasti vähentyä ja voi jopa kokonaan loppua. Emättimen normaalin kostumisen lisäksi niin sanotuista Bartholinin rauhasista erittyy muutama pisara limaista ainetta.

Kohtu kohoaa kaikkiaan 2,4 senttiä. Kohdun kaulan kohoaminen avartaa emättimen sisintä aluetta ja myös pidentää sitä. Kohdun asennossa tapahtuu vain vähäisiä muutoksia, mikäli nainen ei ole yhdynnässä. Kohdun kohoamisen aiheuttaa lähinnä peniksen työntyminen emättimeen sekä yhdynnän aikana tapahtuva virtsarakon täyttyminen. Naisen virtsarakko todellakin täyttyy yhdynnän aikana. Tässä selitys sille, miksi moni nainen tuntee virtsaamisen tarvetta yhdynnän jälkeen ja joillakin tapahtuu virtsankarkailua yhdynnän aikana.

Klitoriksen koko kasvaa entisestään niin, että se on noin kaksi kertaa suurempi kuin normaalisti. Klitoriksen terska (eli klitoriksen näkyvä osa) saattaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että se katoaisi näkyvistä, mikä johtuu erektion aiheuttamasta kulman muutoksesta sekä siitä, että häpyhuulet turpoavat voimakkaasti piilottaen klitoriksen.

Pienet häpyhuulet kasvavat kaksi tai kolme kertaa paksummiksi kuin normaalisti ja niiden väritys muuttuu. Synnyttämättömillä naisilla häpyhuulet muuttuvat kirkkaan punaisiksi ja vastaavasti synnyttäneillä naisilla niiden väritys muistuttaa enemmän tummaa viininpunaista, johtuen tämän alueen kehittyneemmästä verisuonituksesta. Myös isoissa häpyhuulissa tapahtuu turpoamista.

Seksuaalinen puna voimistuu niillä naisilla, joilla sitä esiintyy. Puna leviää nyt tasaisena värityksenä pitkin kaulaa ja rintoja. Orgasmin kynnyksellä olevilla naisilla tuo puna voi levitä alavatsan seudulta reisien sisäpinnalle ja pakaroille sekä rinnukselta olkapäihin asti. Mastersin ja Johnsonin huomioiden mukaan punan voimakkuus on selkeä merkki mahdollisesti tulevan orgasmin voimakkuudesta. Mitä suurempi punotus sen voimakkaampi orgasmi. Tämä koskee kuitenkin vain niitä naisia, joilla puna ilmaantuu. Punan puuttuminen ei tee orgasmista yhtään sen ”huonompaa.”

Tasannevaiheen aikana naisen rintojen koko kasvaa kiihottumisvaiheesta. Synnyttämättömillä naisilla nännien pituus kasvaa 0,5–1,0 senttimetriä ja halkaisija 0,25–0,5 senttimetriä. Imettäneillä naisilla koon muutos on huomattavasti pienempi. Toinen huomattava muutos on nännipihojen (areola) paisuminen. Tämä voi saada aikaan sen vaikutelman, että nännit eivät olisi enää jäykistyneet, vaikka itse asiassa niidenkin koko voi kasvaa aiemmasta.

Hengitys muuttuu usein nopeaksi ja haukkovaksi eli muistuttaa hyperventilaatiota (kiihtynyt hengitys). Sydämen lyöntitiheys vaihtelee keskimäärin sadasta 175 lyöntiin minuutissa. Myös verenpaine kohoaa sydämen lyöntitiheyden kasvaessa. Kiihottumisvaiheessa alkanut lisääntynyt lihasjänteys leviää kaulan, kasvojen, jalkojen ja käsien alueelle.

Tasannevaihe voi kestää muutamista sekunneista minuutteihin. Mikäli pari lemmiskelee yli 15 minuuttia, tasannevaihe voi hetkeksi taantua kiihottumisvaiheeseen ja nousta jälleen uudelleen tasannevaiheeseen. Näin voi käydä useita kertoja peräkkäin riippuen lemmenleikkien pituudesta.

To be continued…

Kari Heusala

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme