Mainos
Mainos

Naiset Dome Karukosken elokuvan käsikirjoittajina: Päätimme lähteä valtatien varteen liftaamaan

AVAn sivuilla julkaistaan parhaita paloja tarinoista, joita naiset ovat kertoneet Dome Karukosken ohjaamaa Valtatie 13 -elokuvaa varten.

Valtatie 13 -elokuva on lyhytelokuva, joka kertoo suomalaisista naisista ja heidän matkastaan. Tuon matkan varrella on kerrottu jo tarinoita, joista ei suuria tunteita puutu.

Valtatie 13 -lyhytelokuvan käsikirjoitukseen voi osallistua kuka tahansa. Kertomukset voivat päästä mukaan elokuvaan.

"Kenelläkään ei ollut tietoa minne ja millä mentäisiin"

Tapahtui 70-luvun alussa juhannuksena. Kolme nuorta naista päätti lähteä juhannustansseihin. Kenelläkään ei ollut tietoa minne ja millä mentäisiin. Toive oli päästä Pyhäjärven rannalla olevalle tanssilavalle, jonne tulisi tanssijoita monesta eri suunnasta.

Me kolme tyttöä olimme pienen kylän ainoat nuoret naiset, jotka kävivät lavatansseissa sinä kesänä. Vanhin meistä oli 22, keskimmäinen 18 ja minä nuorimmainen olin 16-vuotias. Olin vähän pelokkaana muiden mukana, kun päätimme lähteä valtatien varteen liftaamaan tietämättä minne. Vanhemmille ei kerrottu, että lähdettiin liftaamaan.

Valtatien varteen piti kävellä kaksi kilometriä hienoissa hepenissä, tanssikengät jalassa. Juhannusseikkailuun lähdettiin hyvissä ajoin. Alkuillasta ajateltiin silloin olevan autolla liikkujia eniten liikkeellä. Valtatien varrelle käveleminen lämpimällä kesäilmalla tuntui jo jaloissa ja toive oli päästä jonkun kyydissä tanssimaan toivepaikkaamme. Varasuunnitelmana oli päästä ainakin pienemmälle lavalle tanssimaan.

Valtatien varrella sitten mietittiin kummalle puolelle tietä pitäisi mennä odottelemaan autoja, joihin liftata. Siinä miettiessä päätettiin, että asetutaan ensi oikealle puolelle ja katsotaan vähän aikaa ja vaihdetaan puolta, jos ei tärppää. Autoja tuli ja meni oltiin vähän arkoja liftaajia, kun ei ollut aikaisempaa kokemusta liftaamisesta. Joku auto pysähtyikin, mutta ei uskallettu mennä kyytiin. Salaa toivottiin, että joku tuttu olisi sattumalta tullut paikalle. Mutta tuttuja ei tullut ja oltiin edelleen tien oikealla puolella ja kello kävi eteenpäin.

Sitten paikalle tuli saman kylän kaksi poikaa. Ei oltu yhtään mielissämme, koska eihän kukaan ota tyttöjä kyytiin, jos mukana on vielä kaksi poikaa. Ajettiin poikia pois mutta pojat sanoivat, että liftataan yhdessä, voi joku kyytiin ottaa kaikki. Emme uskoneet, mutta kuinkas kävikään: vastakkaisesta suunnasta tuli amerikanauto, jossa oli kaksi poikaa. He olivat meidän seuralaispoikiemme tuttuja ja he kääntyivät tien oikealle puolelle ja ottivat meidät kaikki kyytiin ja muuttivat omia juhannussuunnitelmiaan. Kun me tytöt oikein haluttiin ja kauniisti pyydettiin, lähtivät pojat meidän kanssa tanssipaikalle Pyhäjärven rannalle. Voisiko olla hienompaa kuin päästä upean auton kyydissä toiveidensa määränpäähän?

Tanssipaikalla erkanimme pojista, eikä kuljetusta kotiin mietitty. Tanssittiin juhannusyössä ja tunnelma järven rannalla oli ihana ja kaunis. Me kolme ystävystä pidimme koko ajan huolta toisistamme ja puolenyön jälkeen alkoi mieleen tulla kotimatka. Sovittuna oli, että jos joku meistä saa saattajan, niin kaikki menemme samaan kyytiin.

Juhannusyön kuluessa jokainen meistä löysi saattajan kotiin. Minä porukan nuorimmainen löysin kivan vaalean pojan, joka aamuyöstä lähti saattamaan minua kotiin. Paluumatka oli yllättävä, koska saattaja ei tuntenut tietä minun kotiini, kun oli kaupunkilainen, eivätkä tiet olleet hänelle tuttuja. Itsekään en osannut neuvoa, koska olin ensimmäistä kertaa yksin saattajan kanssa. Silloin ei ollut kännyköitä, eikä sattunut karttaa mukaan. Lähdettiin vain arvaamalla ajamaan, muistelin että tullessamme olimme ajaneet viiden kirkon ohi. Miten ihmeessä osaan opastaa saattajaani?

Kesäyö oli kaunis, eikä haitannut vaikka aikaa kului. Mutkan kautta pääsimme viimein oikealle valtatielle ja moottoripyörällä matka taittui nopeasti. Oli jo juhannusaamupäivä kun viimein juhannusseikkailu oli loppumassa. Mielessä kävi, ovatko toiset tytöt jo kotona. Hiukset olivat takussa, kun ei silloin käytetty kypäriä päässä. Erosimme hetken juteltuamme. Oli niin ihanan mukava saattaja, joka vieläkin on mielessä säilynyt, eikä toista juhannusliftimatkaa ole ollut, eikä minua toista kertaa ole moottoripyörän kyydillä tansseista kotiin tuotu.

Marjatta

Tarinasi voi päästä elokuvaan!

Haluamme kuulla kokemuksista, jotka ovat tehneet sinut onnelliseksi. Ne voivat olla koskettavia selviytymistarinoita, villejä rakkauskertomuksia, hulluttelua ja hölmöilyä tai elämän käännekohtia.

Haluamme myös sinut mukaan käsikirjoittamaan, joten kerro oma tarinasi tai esittele meille ystäväsi, jolla on kiinnostava juttu jaettavana. Kertomuksesi voi päästä mukaan elokuvaan.

Kuvat: Shutterstock

AVA

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot