Mainos
Mainos

Naiset käsikirjoittavat Dome Karukosken elokuvaa: Maasta löytynyt festarilippu käynnisti seikkailun

AVAn sivuilla julkaistaan parhaita paloja tarinoista, joita naiset ovat kertoneet Dome Karukosken ohjaamaa Valtatie 13 -elokuvaa varten.

Valtatie 13 -elokuva on lyhytelokuva, joka kertoo suomalaisista naisista ja heidän matkastaan. Tuon matkan varrella on kerrottu jo tarinoita, joista ei suuria tunteita puutu.

"Tämä tuhlaajatyttö on matkalla kotiin"

Olipa kerran kesä 2006, jolloin olin 16-vuotias tyttönen ja menossa elämäni ensimmäistä kertaa ihan oikeille festareille Ruisrockiin. Festarilauantaita edeltävänä iltana matkustan junalla Toijalaan, missä yövyn matematiikkakoululla siellä opiskelevan ystäväni huoneessa. Aamulla herään hirveään pahoinvointiin. En pysty syömään mitään, heikottaa ja pyörryttää. Olo ei helpota millään, joten lopulta päätämme, että ystäväni lähtee kavereineen festareille ja minä matkustan myöhemmin päivällä takaisin kotiin.

Muun porukan lähdöstä ehtii kulua puolisen tuntia, kun oloni yhtäkkiä paranee kuin ihmeen kaupalla. Siispä päätän kuitenkin lähteä festareille, joskin en ehdi enää samaan junaan muiden kanssa. Katselen aikatauluja ja seuraava juna Turkuun lähtee vasta tuntien päästä.

Hengailen paahtavan aurinkoisessa Toijalassa, syön K-kaupan kylmälaarista ostettua jäätelöä ja mietin, miksi kukaan haluaisi asua siellä. Lopulta kello raksuttaa riittävän pitkälle ja astelen asemalle. Junassa nukun hetken ja soitan sitten ystävälleni. He ovat menneet jo porteista sisälle. Puhelun aikana tajuan, että festarilippuni on ystävälläni. Valitettavasti en voi sitä mitenkään saada käsiini portin ulkopuolelta, sillä edes aitojen lähelle ei pääse tiukan valvonnan takia.

Sinä vuonna ja juuri sinä päivänä Ruisrock on loppuunmyyty. Liputtomana voin siis aivan yhtä hyvin lähteä kotiin. Loikkaan seuraavalla asemalla ulos junasta, paikkakunta lienee ollut Loimaa, ja ostan viimeisillä käteisillä rahoillani lipun takaisin kohti kotikaupunkiani.

Tämä tuhlaajatyttö on matkalla kotiin, kun juna ohittaa Toijalan ja seisahtuu hetkeksi Tampereen asemalle. Silloin saan yhtäkkiä aivan älyttömän päähänpiston ja jään pois kyydistä. Kävelen edelleen mitään ajattelematta asematunneliin ja kohti toista laituria, jolla näkyy seisovan juna lähtövalmiina.

Olen nousemassa portaita laiturille, kun huomaan eräällä askelmalla paperinpalasen. Se on yhden päivän – tämän päivän – lippu Ruisrockiin. Käyttämätön ja repimätön. Nostan lipun ylös, tutkin sitä hetken ja nousen loput portaat ylös laiturille. Siellä seisova juna on infotaulun mukaan menossa Turkuun.

Minulla ei ole enää käteistä rahaa, mutta nousen silti kyytiin. Menen täpötäydessä junassa yläkertaan, josta löydän kuin ihmeen kaupalla istumapaikan itselleni ja repulleni. Juna lähtee. Konduktöörin kävellessä ohi teeskentelen nukkuvaa.

Matkustan pummilla aina Turkuun asti, jossa nousen kyydistä ja seuraan muita festarikävijöitä Ruisrockiin menevään bussiin. Maasta löydetyn lippuni kanssa kävelen Ruisrockin porteista sisälle elämäni ensimmäisille oikeille festareille.

Sanni

Kuvat: Shutterstock

AVA

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme