Mainos
Mainos

Narsismi nakertaa suhdetta

Oman puolison kyvyttömyys olla yksin voi alkuun tuntua imartelevalta, mutta se saattaa olla merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Samaan häiriöön viittaa myös puolison itseriittoisuus, se että hän ei tarvitse ketään eikä mitään. Tällaisen henkilön rinnalle tarvitaan vahva kumppani.

Narsistisista persoonallisuushäiriöistä on viime vuosina puhuttu runsaasti, sillä niiden määrä tuntuu lisääntyneen. Psykologi, psykoterapeutti ja psykoanalyytikko JormaMyllärniemi vahvistaa käsityksen.

– Kehitys on vienyt siihen suuntaan, että narsistiset häiriöt ovat lisääntyneet ja neuroottiset häiriöt ovat vähentyneet. Uskoisin selityksen ainakin osaksi löytyvän yhteiskunnallisesta kehityksestä. Nykyään arvostetaan ankaraa yksilökeskeisyyttä, kilpailuhenkisyyttä ja vastustajien nujertamista – piirteitä, jotka usein löytyvät narsistisesti häiriintyneeltä, Myllärniemi pohtii.

Narsistinen persoonallisuushäiriö vaikuttaa monella tapaa arkeen. Siinä missä korostunut voitontahto saattaa viedä pitkälle työelämässä, parisuhteessa narsismi tekee tuhojaan. Jorma Myllärniemen mukaan narsistisuus parisuhteessa voi ilmetä kahdella eri tavalla.

– Tällainen puoliso on joko hirvittävän itseriittoinen, eikä tunnu tarvitsevan toista rinnalleen lainkaan. Hänen kanssaan on hankalaa elää siksi, ettei kumppanilla tunnu olevan merkitystä, eikä tällainen narsisti kykene eläytymään toisen tunteisiin. Toinen ääripää on sitten sellainen narsisti, joka ei kykene olemaan lainkaan yksin. Hän on tavattoman tukeutuva ja riippuvainen. Tämä käy ajan mittaan puolisolle raskaaksi, Myllärniemi selittää.

Oma minä ei riitä

Narsistisesti häiriintyneen henkilön suurin ongelma on oman minän merkityksettömyys.

– Tällaiselle ihmiselle kumppanin merkitys on erityisen korostunut ja se voi siis näkyä joko riippumisena tai yrityksenä kieltää kokonaan toisen tärkeys. Narsistin oma minuus ei ole kehittynyt normaalilla tavalla ja siksi hän tarvitsee kumppania korjaamaan omia puutteitaan. Tällöin toisesta ihmisestä tulee eräänlainen apuminä, välttämätön tuki, Myllärniemi analysoi.

Narsistin kanssa eläminen vaatii kumppanilta paljon.

– Puoliso joutuu elämään sen tunteen kanssa, että tuo toinen ei ymmärrä minua lainkaan eikä välitä tarpeistani tai toiveistani. Usein narsistin omat tarpeet korostuvat parisuhteessa niin, että kumppani kokee tulevansa hyväksikäytetyksi. Se on ymmärrettävästi raskas kokemus, Myllärniemi pohtii.

Kun yksin ei pärjää

Puolison narsismi pääsee usein esille arjen pienissä vastoinkäymisissä. Narsistit inhoavat häviämistä yli kaiken, joten esimerkiksi korttipelissä häviäminen voi aiheuttaa riidan. Myös puolison poissaolo voi tuntua narsistista mahdottomalta.

– Jos takertuvan narsistin puoliso lähtee pidemmälle työmatkalle, seuraukset voivat olla vakavat. Puolison vaikkapa parin viikon mittainen työmatka tuntuu aivan terveestäkin kurjalta, mutta takertuvalle narsistille se on katastrofi. Hänelle työmatkan mukanaan tuoma yksinäisyys tuntuu sietämättömältä, hän ei yksinkertaisesti kestä sitä hajoamatta. Niinpä hän saattaa lievittää oloaan alkoholilla, rauhoittavilla tai maanisella touhuamisella. Ne ovat hänen selviytymiskeinojaan vaikeasta tilanteesta, Myllärniemi kuvailee.

Vamma lapsuudesta

Narsistisen kehityksen pohja luodaan Jorma Myllärniemen mukaan lapsuudessa. Lapsen ja läheisten vuorovaikutus sanelee sen, kehittyykö lapselle terve vai häiriintynyt minäkuva.

– Terve narsismi ei ole synnyinlahja, vaan se kehittyy vähitellen. Paljon on kiinni siitä, saako lapsi hoitajaltaan myönteisiä kokemuksia itsestään eli näkeekö hoitaja lapsen arvokkaana, hyvänä ja rakastettavana. Lapsen pitää tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Hyvin kokemusten keskellä kasvaneesta lapsesta kehittyy itseensä tyytyväinen ja empaattinen aikuinen. Joskus lapsen tärkein hoitaja – usein äiti – ei kuitenkaan kykene kannustamaan lastaan tällä tavalla.

– Tähän vaikuttavat usein elämän suuret kriisit, kuten vaikkapa äidin pitkäaikainen ja vaikea masennus. Myös vanhempien ero tai äidin kuolema voivat vääristää lapsen kehitystä ja tämän minäkuvaa, Myllärniemi pohtii.

Minäkäsityksen vinoutuminen saattaa johtaa lapsen itseriittoisuuskuvitelmiin, jolloin lapsi ei edes pyri etsimään tukea ja turvaa muista kuin itsestään. Hänelle kehittyy tarve selvitä kaikesta yksin. Tällaisesta lapsesta kasvaa ”minä en tarvitse ketään” –tyypin aikuinen narsisti.

– Toisessa ääripäässä on sitten avuton ja takertuva lapsi, joka ei luota itseensä ja selviämiseensä missään tilanteessa. Hänestä kasvaa takertuva narsisti, Jorma Myllärniemi tyypittelee.

Palkitaanko kärsivällisyys?

Narsistin puoliso joutuu usein sinnittelemään vaikealta tuntuvassa parisuhteessa, jossa toisen käyttäytyminen vaikuttaa paikoin käsittämättömältä. Tieto puolison narsistisesta persoonallisuushäiriöstä saattaa auttaa jaksamaan arjessa.

– Kun puoliso ymmärtää, millaisesta häiriöstä on kyse, hän pystyy paremmin suhtautumaan ongelmatilanteisiin. Hän kykenee itsensä lisäksi auttamaan myös puolisoaan ymmärtäväisellä ja kärsivällisellä suhtautumisellaan. Totta on kuitenkin se, että tällainen parisuhde on äärettömän raskas narsistin puolisolle, Jorma Myllärniemi summaa.

Myllärniemi kehottaakin narsistisessa suhteessa eläviä hakemaan apua parisuhteen pulmiin. Joskus narsistin puolison täytyy hakea neuvoja yksin, sillä etenkin itseriittoisuuskuvitelmista kärsivä narsisti ei helposti myönnä avuntarvetta.

– Asiantuntijan kanssa keskusteleminen auttaa kartoittamaan ja ymmärtämään tilannetta. Asiantuntijalta voi myös saada käyttökelpoisia vihjeitä siihen, miten itse voisi auttaa kumppaniaan. Tai jos tilanne on edennyt jo liian pitkälle, ammattilainen osaa neuvoa, miten narsistisesta suhteesta pääsee irti. Tähän tarvitaankin usein apua, sillä narsistin on vaikea päästää tärkeätä ihmistä lähtemään.

Teksti:Marjo Tiitto

Kuvat: Futureimagebank, Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme