Mainos
Mainos

Nuorisokulttuurin monet kasvot

Oletko koskaan miettinyt, mistä pukeutumistyylisi kumpuaa? Milloin syntyivät hippipaku, goottityyli tai punkmusiikki?

Adalmina valottaa muutamien nuorisokulttuurien historiaa. Lukijoiden tulisi kuitenkin ottaa huomioon, ettei musta paita tee kenestäkään hevaria - asenteet kun tuppaavat tulemaan ennen kaikkea sisältä päin.

Ooks joku hippi vai?

Hippiliike, syntyjään englannin sanasta hippies, on 1960-luvulla voimakkaasti vaikuttanut nuorisokulttuuri- ja protestiliike. Hippiliike, joka pyrki luomaan "vaihtoehtoisen yhteiskunnan", oli osa laajempaa 1960-luvun kulttuurista ja poliittista kuohuntaa.

Hippien ajatellaan usein olevan pasifisteja ja suhtautuvan myötämielisesti vähemmistöihin. Myös "vapaa rakkaus", joka syntyi kapinoinnista vielä 60-luvulla vallinneita tiukkoja seksuaalinormeja vastaan, oli osa hippiliikkeen ideologiaa. Hipit kyseenalaistivat materialismin ja ura-ajattelun, kuuntelivat psykedeelistä musiikkia ja protestilauluja, sekä saattoivat kokeilla huumaus- ja nautintoaineita. Myös "hippikommuuni", kommuunityyppinen asuminen, kuului asiaan.

Tyypillisiä tunnusmerkkejä hipeillä olivat pitkät hiukset, miehillä parta, varsinkin intialais-ja afrikkalaistyyppiset, etnohenkiset vaatteet, kireät leveälahkeiset farkut ja joskus maihinnousutakit. Batiikkivärjätyt vaatteet ja voimakkaat monimutkaiset väriyhdistelmät eli psykedeeliset värit sekä erilaiset huivit ja liinat kuuluivat hipin vaatetukseen. Myös samettivaatteet, poncho ja pyöreät silmälasit.

Eräs hippien elämäntavan merkittävä ulkoinen tunnus on niin sanottua kukkaisvoimaa, (engl. flower power) edustava hippibussi, jolla saattoi liikkua tapahtumien ja paikkojen välillä.

Anarkiaa!

Punk on 1970-luvulla syntynyt nuoriso- tai vastarintakulttuuri, jossa yhdistyvät anarkian sävyttämä arvomaailma ja elämäntapa. Punk-kulttuuriin kuuluu kiinteästi musiikki, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, aggressiivisuus ja tekninen viimeistelemättömyys; klassiset "kolme sointua". Sanoituksiltaan punkrock on usein kantaaottavaa.

Punkmusiikkiin liittyi tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava kaoottinen asenne, joka sai henkisen voimansa lamakaudesta, työttömyydestä ja 1960-luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat "mätää" ja epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta.

Punkin ideologiaa ilmaisi pukeutumistyyli, johon kuuluivat olennaisesti esimerkiksi irokeesikampaukset, hakaneulat ja läikikkäiksi valkaistut farkut. Myös lävistykset olivat suosiossa. Punkkarit ilmaisivat protestiaan myös shokeeraavilla, makaabereilla ja väkivaltaisillakin tavoilla, ja heidän keskuudessaan kehittyi esimerkiksi pogoilu, tanssityyli, jossa hypitään ja törmäillään muihin juhlijoihin.

Goottikirkosta pukeutumistyyliksi

Gootti-alakulttuuriin yhteys muinaiseen goottien kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Esimerkiksi 1700-1800-luvuilla brittiläisten kauhuromantikkojen tarinat sijoittuivat usein goottilaisiin linnoihin. 1980-luvulla kauhuromantiikan tyylejä käyttänyttä rocksuuntausta alettiin kutsua goottirockiksi.

Gootin väitetään stereotyyppisesti pukeutuvan vain mustaan tai tummiin väreihin, kuten viininpunaiseen tai tummansiniseen, ja että näitä tummia värejä käytetään aina mustan kanssa. Todellisuudessa gootit käyttävät hyvin laajaa väriskaalaa, jossa musta on vain sivuroolissa. Myös kokonaan valkoiset asut ovat gooteilla aivan mahdollisia. Mikä tahansa kaupasta ostettu musta tai punainen tai punamusta paita ei kuitenkaan tee ihmisestä goottia.

Gootteihin liitetään ennen kaikkea eräänlaiseen "hautausmaaestetiikkaan" perustuva, huomiota herättävä pukeutumistyyli. Goottikulttuurilla ei yleensä ole juurikaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä, vaan kyse on esteettisestä liikkeestä, tyylikultista ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta suuntauksesta. Goottiestetiikkaan perustuvien romaanien, sarjakuvien ja elokuvien aihepiirit liittyvät usein kauhuun ja fantasiaan.

Pitkät hiukset, pitkä takki

Hevarit ovat alakulttuurin ryhmä, jossa keskeistä on metallimusiikin kuunteleminen. Jos punk-musiikin kuuntelija on punkkari, niin 1980-luvulla syntynyt suomenkielen sana "hevari" juontuu termistä "heavy metal". Hevareita kutsutaan toisinaan myös "metallisteiksi".

Hevi syntyi 1960-luvun lopulla, ja tuolloin lajin kannattajat olivat lähinnä sekalainen joukko hippejä ja rokkareita. Vasta 1980-luvulla metallifanit ja -muusikot erottuivat selkeästi rokkareista ja punkkareista. Samalla hevarit alkoivat jakautua ryhmiin kuuntelemansa metallityylin mukaan.

Hevareihin on yleensä yhdistetty pitkät hiukset, satunnainen meikkaaminen, musta vaatetus, ketjut, bändipaidat, maastohousut vetoketjuilla sekä nykyisin muidenkin suosimat lävistykset. Nahkaiset niittikaulapannat ja -rannekkeet sekä muut nahka-asusteet ja -vaatteet, pitkät takit sekä näyttävät kengät ja maiharit.

MTV3/Helmi/Maria Aarnio

Lähde: Wikipedia

Kuvat: Getty Images/AOP, Shutterstock

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot