Mainos
Mainos

Olli Lindholm, synkkä kuin Yö

Tähtikartan perusteella Olli Lindholmin sisin on piirretty synkillä sävyillä. Miehen käsi on kuitenkin lämmin ja puristus niin luja, että se jättää jäljen sisimpään. Syvissä vesissä uiva Kala on saanut Fenix-linnun kuoleman huoneeseen. Ei ihme, että Yön nimi on Yö.

Tapaan Olli Lindholmin, kun hän seisoo Radio Novan käytävällä ja odottaa Eppu Salmisen signeerausta tämän uuteen kirjaan ”Lasten ristiretki”. Lindholm on lähdössä Yö-yhtyeen kanssa Nova Club -risteilylle esiintymään. Miehen äänessä on aitoa tyytyväisyyttä, kun hän toteaa, että hän voikin sitten hytissä keskittyä lukemiseen, niin ei tarvitse tappaa aikaa tyhjän puhumisella.

Kuuntelen tarkasti, koska en tunne miestä ollenkaan, ja hänelle tekemäni kartta on niin täynnä synkkiä sävyjä, etten oikein vielä tiedä miten näkemäni hänelle muotoilisin. Auringon kupeeseen ankkuroitunut Mars-planeetta kun antaa tähtikartalla myös ymmärtää, että miehen pinna ei ole maailman pisin.

Turvaudun vanhaan viisauteen – olen sellainen kuin olen ja puhun suoraan. Aitouden aistii, ja sen vuoksi uskallan sanoa ääneen ventovieraille heidän kartoistaan asioita, joita ystäväkin joutuisi miettimään pitkään. Saan anteeksi, koska kuulijani ymmärtää, että haluan kertoa totuuden, en loukata.

Lupaan Lindholmille, että sanon suoraan aika henkilökohtaisia asioita ja pyydän keskeyttämään, jos menen liian pitkälle. Mies nyökkää ja katsoo silmiin, mutta kasvoilla ei ilme muutu miksikään. En osaa tulkita hänen sisimpänsä liikkeitä lainkaan, joudun turvautumaan täysin siihen, mitä kartta kertoo.

”Meidän uusi tuottajamme teki sinusta jutun viime kesänä ja kehui sinua kovasti”, minä aloitan. Lindholm nojaa tuolissaan taaksepäin yhtä aikaa tyytyväisen ja vähän nolon näköisenä. ”Sanoi, että olit tosi mukava”, jatkan heti perään. Sitten heitän ensimmäisen koeveitsen. ”Veikkaan, että jos sinut oppii paremmin tuntemaan niin huomaa, että tuo äkkipikainen Mars aivan persoonaasi kiinnittyneenä tarkoittaa sitä, että et sinä aina ihan niin mukava ole.”

Sanaton viestintä helpottaa ihmisen ymmärtämistä. Lindholm ei tee tulkintaani helpoksi, sillä hän ei puhuessani juurikaan reagoi siihen mitä sanon, vaikka ne heittelemäni henkiset veitset terävöityvät aika lailla matkan varrella. Hän ei kuitenkaan niiden edessä myöskään peräänny.

Kerron hänelle, että kahdeksannen huoneen Pluto tekee sellaisia aspekteja hänen kartallaan, että miehen mukana kulkee pieni kuolema kaiken aikaa. ”Sinulla on alitajuinen pelko oman sielusi kadottamisesta”, väitän hänelle sen perusteella, että muutosta vanhan tuhoamisen kautta hakeva Pluto on hänen kartallaan majoittunut mystiseen kahdeksanteen huoneeseen, kuoleman huoneeseen. Planeetta on saanut vierelleen muutoksen airuen Uranuksen, ja se tuo tulkintani mukaan mukanaan sen, että Lindholm kulkee siltana vanhan ja uuden välillä, ja joutuu itsekin jatkuvasti uudistumaan, välillä aika ankarien kokemusten ja unelmien tyhjiin valumisen kautta.

Pluto tekee vahvan siteen myös Venukseen, ja arvelen hänen joutuvan etsimään äärimmäisen rajulla tavalla aitoa rakkautta, uskoen ihmeeseen ja samalla kantaen sisimmässään melkein varmuudeksi asti yltyvää pelkoa siitä, ettei sen saavuttaminen silti ole mahdollista.

”Sinulla on niin hurja sisäinen palo, että pysähtyminen on melkein mahdotonta”, jatkan tulkintaani ja nostan samalla taas uuden paradoksin kartalta hänen eteensä. Venus Härässä hakee neljännessä huoneessa niin vahvasti turvaa kotoa ja perheestä, että sisäisen kuoleman ahdistama rakkauden nälkäinen mystikko melkein kalpenee omaksi varjokseen.

”Internetin pikakelaus ennen tapaamistamme kertoi, että sinulla on vaimo ja kaksi lasta”, kerron Olli Lindholmille ja kysyn suoraan: ”Miten ihmeessä te olette saaneet sen onnistumaan?” ”Tällaisen kartan mies ei mitenkään ole voinut tulla onnelliseksi yhden ainoan naisen kanssa.”

Olli Lindholm herää hetkeen ja tokaisee: ”No juuri äskenhän sinä sen itse sanoit.” En itse enää muista omia sanojani, tilanteen intensiivisyys vie tunnelmasta toiseen niin vahvasti, että sanat tuntuvat helisevän ilmassa jättäen jälkeensä vain ilmapiirin, ei muistijälkiä.

”No se hillitön turvallisuuden kaipaus” toteaa Lindholm tyynesti. Ja kertoo melkein samaan hengenvetoon, ettei oikein kuunnellessa tiennyt soittaako ambulanssin Lapinlahteen vai mitä tehdä, kun astrologi löytää niin viiltävän terävää analyysia omasta itsestä ja vielä asioista, jotka itselle ovat vasta alkaneet avautua.

Sillä hän viittaa nousevaan Jousimieheensä. Lupasin, että sen ansiosta häntä alkaa vanhetessa yhä enemmän kiinnostaa totuus ja elämän syvällisemmät arvot. ”Jousimies haluaa selvittää jumalten salaisuudet ja kuulla vastauksen kysymykseen miksi, ei enää mitä.” Lindholm lupaa luettaa karttansa kirurgiystävällään ja pohdiskella tämän kanssa tämän uuden, erilaisen aspektin löytymistä elämään. ”Aika yllättävä kokemus”, sanoo Lindholm. ”Yli 90% täyttä totta.”

Palaamme vielä naisiin. Lindholm kertoo, että elämä on tuonut kokemuksen ja taidon torjua houkutuksia. "Jos minulle tulee 24-vuotias kaunotar puhumaan ihania, minun on helppo sanoa, että olen kuule kohta viisikymppinen äijä ja joudun käymään kolme kertaa yössä kusella." Realiteetit pitävät asiat tärkeysjärjestyksessä.

”Mutta milloin ne alkaa ne pahat asiat?” hän kysyy minulta, nyt päästäen jo hymyn ääneensä. ”Minä niitä koko ajan odotin, mutta sinähän vain kerroit siitä, millainen oikeasti olen.” Lindholmin mielestä kaikki muu osui oikeaan, paitsi vallankäyttö, jota väitin hänen Plutoonsa liittyvän. ”Ei minun tarvitse ketään käskeä”, Lindholm painottaa. ”Minä teen itse niin täysillä ja olen niin tarkka ja vaativa itseäni kohtaan, että muut tekee oman osansa ilman käskyjä.”

Minua hymyilyttää. Kauneuden planeetta Venus kolmiossa valtaa käyttävän Pluton kanssa tuo mukanaan aspektin, jossa arvostuksen saamisen tarve yhdistyy kykyyn käsitellä ihmisiä. Tämän miehen ei todellakaan tarvitse käskeä ketään.

Kati Hyttinen kysyy minulta radiohaastattelua aloittaessamme, että miltä se Ollin kartta näytti. Vilkaisen Lindholmia ja sanon: ”Se oli vahva ja vaikuttava, synkkä kartta.” Lindholmin silmissä asuu hymy kun hän vastaa: ”Minun lempinimeni on Synkkä”.

Kädenpuristus on lähtiessäkin luja ja lämmin. Niin luja, että se tuntuu kädessä - ja mielessä - vielä seuraavanakin päivänä. Mielenkiintoinen mies tämä Yön kulkija.

Merja Hirvisaari

p.s. Kurkistapa . Toivoisin näiden kahden joskus kohtaavan – kun sisimmässä on niin syviä sävyjä kuin heillä molemmilla vahvan Pluton myötä on, olisi mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten he tulkitsevat toisiaan.

Kuuntele Olli Lindholmin haastattelu Radio Novasta

Tilaa Yö-yhtyeen musiikkia MTV3 Storesta tai lataa Store Downloadista

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme