Mainos
Mainos

Ostetaan: Oma tyyli!

Olen yli 40-vuotias enkä ole vielä löytänyt omaa tyyliäni!

Viime viikolla tajusin, etten ole vieläkään löytänyt omaa tyyliäni. En enää pystynyt huijaamaan itseäni sillä, että olisin mukamas vain vaihtelunhaluinen tai että eri tilanteet vaativat pukeutumaan eri tavalla.

Tyylien vaihtelu ei lopultakaan ole samaa kuin ikuinen oman tyylin etsintä. Olen monesti valinnut tietyt vaatteet siksi, etten erottuisi liikaa muista. Huono lähtökohta!

Nytkin istun toimistolla farkuissa ja mustassa pitkähihaisessa t-paidassa, vaalea tukka kahdeksi saparoksi sitaistuna. Olen yrittänyt saada olemukseeni lisää arvovaltaa pukeutumalla myös bleiseriin, mutta rehellisesti sanoen se näyttää varmaan enemmänkin koomiselta.

No niin. Ongelma on havaittu, todettu ja tunnistettu. Mitä sille voisi tehdä?

Laatua rahalla

Yksi avainsana on tietysti raha. Vähän tyylikkyyttä voi ostaa kaupastakin: aina hyvälaatuista, aina viimeisteltyä. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten merkkivaatteita, sillä harva halpismerkki satsaa näihin ominaisuuksiin. Kaupan päälle tulee kestävyys, pitemmän päälle tulee halvemmaksi ostaa yhdet kestävät saappaat moneksi talveksi kuin aina uudet halvat mutta heikkolaatuiset yhdeksi tai kahdeksi talveksi. Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Vähemmän on enemmän ja niin edespäin.

Vaan sitäpä suuremman pulman edessä sitten ollaan: kun yhteen vaatteeseen olisi sijoitettava niin rankasti, ei mielellään tekisi virheostoksia, joissa on sitten kiinni seuraavat kymmenen vuotta. On oltava varma siitä mitä haluaa, ja siitähän tyylissä juuri on kysymys.

Voisin hyödyntää tavaratalojen ilmaista pukeutumisneuvontaa, vaikka olenkin vähän epävarma siitä, miten alle tunnissa pystyisi määrittelemään toisen tyylin. On vähän eri asia miettiä sopiva asukokonaisuus johonkin tilanteeseen kuin miettiä, millä saisi toisen koko persoonallisuuden ilmennettyä joka saumassa.

Ehkä minun ei pitäisikään lähteä liikkeelle näin suurellisesti. Miettisin ensin itse rauhassa ja kerrankin kunnolla, millaisen vaikutelman haluan tätä nykyä itsestäni antaa ja pyytäisin neuvomaan yhden tai kaksi asukokonaisuutta.

Haa, osuinpas taas avainsanoihin: tätä nykyä. En näytä ikäiseltäni, näytän ikäiseltäni joka yrittää näyttää samalta kuin kymmenen vuotta sitten. Se on ollut se helpoin tie.

Tavoitteet paperille

Peili kuitenkin todistaa, että olen tullut tieni päähän. Siltä istumalta tilaan ajan kampaajalle. Tämän verran ainakin voin tehdä heti. Täytyyhän olla olemassa aikuisen naisen kampauksia, joista on kuitenkin tätimäisyyskin kaukana.

Kotona istun alas miettimään, mitä haluaisin ulkoisella olemuksellani viestittää. Toimistossa haluan tuntea oloni mukavaksi, mutta näyttää silti rennon asialliselta. Asiakaspalavereissa haluan antaa kuvan arvokkaasta ja vakavaraisesta yrityksestä sekä ennen kaikkea rautaisesta ammattitaidosta. Kotioloissakaan en tunne oloani hyväksi verkkareissa tai tuulipuvuissa, joten kotiin käyvät samat vermeet kuin töihinkin.

Listaan nämä tavoitteet ranskalaisilla viivoilla. Sen jälkeen merkitsen samalle paperille värit ja materiaalit, joista pidän. Sen jatkoksi tulevat yksityiskohdat, kuten mieluisimmat korut, laukkujen tarve ja niin edelleen. Tästähän saisi jo varmaan lähtökohtaa pukeutumiskonsultointiin? Innoissani tartun puhelimeen ja varaan ajan.

Pukeutumisneuvojan pakeille

Onnistuneen kampaajakäynnin jälkeen oloni on hetken aikaa taivaallinen. Pysähdyn katsomaan itseäni joka näyteikkunasta. Näytän niin uskottavalta! Nauran ääneen.

Tästä se lähtee!

Pukeutumisneuvoja on innoissaan saadessaan muistiinpanoni luettavakseen. Hän kiittelee myös sitä, että olen leikannut lehdistä kuvia naisista, joitten tyyliä ihailen. – Hoksaisivatpa useammat asiakkaani tuon, hän sanoo.

Konsultoinnin tuloksena päädymme siihen, että siirryn käyttämään vähemmän trikoovaatteita. Bleiserit ovat enemmän edukseen paitapuseron kanssa.

Ongelma on siinä, että olen todella laiska silittämään. Ehkä minun kannattaisi suosia laadukasta intianpuuvillaa? Farkut saavat jäädä, mutta minun pitäisi siirtyä tummempiin värisävyihin ja paremmin istuviin merkkeihin.

Ei enää iloisia raitasukkia eikä lenkkareita. Pukeutumisneuvoja suosittelee suurta määrää samanlaisia neutraalin värisiä sukkia, niin yhden sukan katoaminen ei tunnu missään. Kenkien pitää olla ehdottaman kiiltävät ja hyvin hoidetut.

Koruni ovat pukeutumisneuvojan mielestä nyt liian pienet ja huomaamattomat. – Söpöilyn ja piperryksen aika on ohi kahdenkympin jälkeen, hän sanoo ja neuvoo minua hankkimaan ainakin suhteellisen suurikokoiset, klassiset korvakorut ja niiden kanssa samanväristä metallia olevan kellon.

Tunnin päästä astun kadulle kaksi isoa vaatekassia kädessä ja pää pullollaan ideoita. Katsotaan miltä näytän kuukauden kuluttua!

Sini, 43.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot