Mainos
Mainos

Psykosomaattiset ilmiöt – mitä piilotajunta kertoo?

Jaska Jokunen valittaa pienen punatukkaisen tytön särkeneen hänen sydämensä. Tällöin Eppu tiedustelee, mistä voi tietää sydämensä särkyneen. Jaska vastaa: ”Sen tietää siitä, ettei saa yöllä unta koska terävät sirpaleet pistelevät kipeästi rintaa.”

Tässä on saatu kuvattua jotakin hyvin keskeistä psykosomaattisista ilmiöistä, ruumiin ja sielun vuoropuhelusta. Nämä tekijät menevät usein pois tasapainosta.

Kun psyykkiset tekijät ovat voineet vaikuttaa jonkin sairauden syntyyn, käytetään termiä ”psykosomaattinen sairaus”. Tällaisia vaivoja voivat olla muun muassa päänsärky, selkä- ja vatsakipu, ruokahaluttomuus sekä ihottumat. Psykosomaattisia sairauksia voivat olla myös esimerkiksi pohjukaissuolihaava, haavainen paksunsuolen tulehdus, verenpainetauti, eräät allergiset sairaudet ja ihosairaudet, puhumattakaan paniikkihäiriöistä, impotenssista ja syömishäiriöistä.

Väitetään, että miltei kolmanneksella lääkärin vastaanotolle hakeutuneista potilaista on oireita, joita ei voida selittää pelkillä ruumiillisilla vaivoilla.

Kaikissa kulttuureissa ei välttämättä lainkaan tiedosteta psyykkisiä ja psykosomaattisia oireita. Joissakin yhteisöissä niillä on puolestaan keskeinen asema. Meillä länsimaissakin niihin on aikojen kuluessa suhtauduttu lievästi sanoen vaihtelevasti. Psykosomaattisten oireiden luonne on edelleen monella tapaa arvoituksellinen ja jopa pelottavakin, vaikka kyseiset ilmiöt ovat kaikkea muuta kuin harvinaisia. Kukapa meistä ei olisi huomannut jännityksen aiheuttavat ruumiillista pahoinvointia tai mielipahan pusertavan rinnassakin epämiellyttävänä kipuna!

Mozartia matikkaneroille

Shutterstock

Nykytiede on sitä mieltä, että yksilön temperamentilla on biologinen perusta aivojen rakenteessa ja fysiologiassa. Kasvatus ja kokemukset muokkaavat sen pohjalta ihmisen persoonallisuuden ja käyttäytymisen mallit. Temperamentti vaikuttaa muun muassa kykyyn sopeutua vaikeuksiin ja sietää psyykkistä stressiä.

Jos ja kun tietyt ”sieluntilat” saattavat aiheuttaa henkisiä ja ruumiillisia oireita, toiset pystyvät puolestaan lievittämään sekä niitä. Tällaisia sieluntiloja ovat esimerkiksi onnellisuus ja rakastuminen, muu mielihyvän tunne ja sekä muun muassa taide-elämyksiin liittyvät nautinnot.

Viimeksi mainittu ei tietenkään tarkoita yksi yhteen -kaavalla sitä, että käynti taidenäyttelyssä korvaisi käynnin lääkärissä, mutta ei käy kiistäminen, että esimerkiksi musiikki pystyy laskemaan verenpainetta ja rauhoittamaan kiihtynyttä mieltä. Mielenkiintoinen tutkimustulos on myös se, että erityisesti Mozartin kuunteleminen ennen matematiikan kokeita parantaa koululaisten koetuloksia. Saako Mozartin musiikki mahdollisesti ruumiin levolliseksi ja aivot siten vastaanottavaisemmiksi ratkaisemaan ongelmia vai aktivoiko mielihyvä joitakin kanavia, jotka muuten eivät olisi niin tehokkaassa käytössä?

Jo muinaiset kreikkalaiset…

Sielun ja ruumiin yhteys ei ole mikään uusi keksintö, vaikka se onkin viime vuosikymmeninä tunnustettu aiempaa tärkeämmäksi elämänlaatuun vaikuttavaksi tekijäksi. Jo Aristoteles (384–322 eKr.) oli sitä mieltä, että sielua ja ruumista ei voinut pitää erillisinä kokonaisuuksina vaan ne vaikuttavat toisiinsa. Useat myöhemmät oppineet ovat olleet samaa mieltä, joskin vaihtelevin painotuksin. Käsite ”psykosomaattinen” luotiin kuitenkin vasta 1800-luvun alussa, ja psykosomaattinen lääketiede kehittyi vasta 1920-luvulla.

Omista tiedemiehistämme Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) esitti, että läsnäolo kaikkialla ruumiissa teki sielun teki todelliseksi, niin että jokainen elin sai merkityksensä olemalla nimenomaan henkisen toiminnan väline ja ilmaisu.

Saatko tarpeeksi L-hormonia?

Tämän kaiken valossa onkin outoa, miten vähän huomiota on kiinnitetty siihen, että mikäli fyysisen sairauden taustalla on psyykkisiä tekijöitä, ruumiillisen puolen hoitaminen saattaa tuoda vain tilapäisen avun. Esimerkiksi loppuun palamisesta eli burn outista kärsivä yrittäjä ei parane työkuntoiseksi sillä, että hänen vatsahaavansa hoidetaan ja hän saa lisäksi käteensä purkillisen unilääkkeitä varmistamaan riittävät unitunnit, jos työtaakka jatkuu entisenlaisena.

Eräs lääkäri sanoo määräävänsä burn out -potilailleen muun muassa lepoa ja ”L-hormonia”. Lyhenne tulee sanoista Love and Laughter – rakkautta ja naurua, toisin sanoen uupunut tarvitsee ruumiillisen voinnin kohottamisen lisäksi ylimääräisen annoksen välittämisen ja ilon tunteita elämäänsä, jotta psykofyysinen kokonaisuus voisi vähitellen alkaa korjata itse itseään.

Nykyisin lääketiede osaakin ottaa ihmisen entistä enemmän huomioon kokonaisuutena ja sairaudet ymmärretään ihmisen kokonaispersoonan häiriöiksi, vaikka toisaalta tehokkuusajattelu ja lääketieteen osa-alueitten pirstoutuminen luovatkin paineita päinvastaiseen.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme