Mainos
Mainos

Rakkaus ylittää ajan ja paikan

Joskus toisen luona on ensi hetkestä alkaen sanomattoman, selittämättömän hyvä olla. Ehkä olette tavanneet aikaisemminkin ja rakastaneet toisianne toisessa ajassa tai toisessa todellisuudessa.

Platonin Pidoissa Aristofanes esittää, että alun alkaen oli olemassa miesten ja naisten ohella niin sanottuja miesnaisia, miehen ja naisen yhdistelmiä. Miesnaisilla oli neljä kättä ja neljä jalkaa, kahdet kasvot ja niin edelleen. Pyöreän muotonsa vuoksi ne olivat fyysisesti hyvin vahvoja, joten ne ylpistyivät voimastaan ja tekivät useita hyökkäyksiä jumalia vastaan. Vastaiskuna ylijumala Zeus leikkasi nämä varhaiset ihmiset kahtia.

"Niin varhain on siis ihmisiin istutettu keskinäinen rakkaus, joka liittää heidät heidän alkuperäiseen olemukseensa ja pyrkii yhdistämään kaksi yhdeksi ja parantamaan ihmisluontoa. Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuin kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan." (edellä mainittu teos 193c)

Puolikkaan epätoivoinen etsintä

Yhä edelleen, vuosituhannesta toiseen, syntymästä syntymään, puoliskojen sielut etsivät toisiaan. Joskus tuntuu selittämättömästi siltä, kuin vasta kohdatun ihmisen olisi tuntenut koko ikänsä, ja silloin on todennäköisesti onnekkaan sattuman kautta kyse siitä, että irti leikattu puoliso on vihdoin onnistunut löytämään kadotetun parinsa, niin epätodennäköistä kuin tämä aikakausien saatossa onkin. Todellinen rakkaus tunnistaa sille aikojen alussa määrätyn parin, vaikka välissä olisi tuhannen tuhatta vuotta tai kilometriä.

– Et kai sekoita minua johonkin toiseen, sanoo haltioitunut Tony epävarmasti, henkeä pidättäen tavatessaan kauniin Marian West Side Storyssa ensimmäistä kertaa.

– Tiedän, ettet ole kukaan toinen, vastaa Maria yksinkertaisesti, ja molemmat ymmärtävät, tietäen kuuluvansa toisilleen. Ehkä kysymys on halkaistuista ihmisistä, ehkä sielunvaelluksesta tai jostakin muusta, mutta jokin herättää näissä nuorissa vaistomaisesti suunnatonta luottamusta toinen toisiinsa.

Rakkauden tieto

Koirien väitetään vaistoavan isäntäväkensä huolet ajasta ja paikasta riippumatta ja pyrkivän levottomana oman väkensä luokse hädän hetkellä. Ihmisistä kaksosilla on usein esitetty olevan erityinen kyky vaistota, milloin toinen tarvitsee häntä. Erityisen voimakas tämä mahti on identtisten kaksosten välillä, sillä heidän on esitetty tietävän toistensa tarpeet muistona siltä ajalta, kun he kaksi olivat vielä yhtä ennen munasolun jakautumista.

Kaksosten yhteys rakkaaseen ihmiseen on ollut myös ehtymätön aarreaitta kaunokirjallisuudelle. Lucy M. Montgomery kertoo eräässä romaanissaan tällaisesta tapauksesta:

Vaimonsa nuorena menettänyt Blair Stanley pitää sairasta vaimoaan sylissään, kun vaimon samana päivänä – vaikka toisella puolella maailmaa – menehtynyt kaksoisveli Felix yhtäkkiä ilmestyy vaimolle näyssä. Vaimo hätkähtää ja tuntuu katsovan johonkin miehensä lävitse.

– Felix on tullut noutamaan minua, rakkaani, vaimo sitten sanoo katsoen mieheensä rukoilevasti. – Älä ole pahoillasi minun tähteni, sillä veljeni Felix ja minä olimme aina yhdessä ennen kuin sinä tulit elämääni. Ole vain iloinen, ettei minun tarvitse lähteä yksin...

Erityisen voimakkaasti kaukana olevaa läheistä kohtaava uhka aistitaan, jos henkilöiden välillä on romanttisen rakkauden side. Historia tuntee tapauksia, joissa läheisen joutuminen vaaraan herättää ihmisessä valtavaa levottomuutta, vaikka tapahtumat olisivat tuhansien kilometrien päässä. Näitä kaikkia tilanteita on selitetty vaistolla, rakkauden luomalla mystisellä yhteydellä ja milloin mitenkin, vaikka tieteellisiä todisteita ei olekaan saatu.

Telepaattinen hätäsanoma?

– Minä en tarvitse todisteita, uskon siihen mitä olen itse kokenut, sanoo 29-vuotias Tuija ja näyttää valokuvaa, jossa toisiinsa kietoutuneet mies ja nainen hymyilevät onnellisina kameralle – tai ainakin nainen hymyilee, miehen ilme on kasvojen monien ruhjeiden ja mustelmien takia lähinnä tuskaisen vino irvistys.

Kuvan nainen on selvästi Tuija itse. Miehen käsivarsi on kantositeessä, ja koko hänen ulkoasunsa muodostaa jyrkän vastakohdan Tuijan kauniille kasvoille ja hehkeälle olemukselle.

Kuva on otettu muutaman vuoden takaisen kiipeilyreissun päätteeksi. Tuijan amerikkalainen poikaystävä Mark oli lähdössä retkeilemään parin ystävänsä kanssa. Yllättäen puhjenneessa rankkasateessa Mark eksyi hetkeksi muusta joukosta, kompastui ja pyöri holtittomasti alas mutaiselta jyrkänteeltä päätyen kasvoilleen kivikkoisen laakson pohjalle.

Samaan aikaan Suomessa Tuija heräsi syvästä unesta varmana siitä, että Markin asiat eivät olleet kunnossa. Hän tunsi pakottavaa tarvetta soittaa miehelle, mutta kännykkään ei saatu yhteyttä. Tuija sinnitteli vielä pari tuntia, mutta kun Markin puhelin ei vieläkään vastannut, hän soitti tämän vanhemmille. Huolestuneet retkitoverit olivat juuri ilmoittaneet näille ystävänsä kadonneen.

Huono sää hankaloitti etsintöjä, mutta lopulta huolesta sekopäinen Tuija sai lentokentälle huojentavan puhelun: mies oli löytynyt loukkaantuneena mutta muuten hyvissä voimissa. Ensimmäisellä mahdollisella koneella Kaliforniaan häntä tapaamaan rientänyt Tuija on nyt vuorenvarma siitä, että Mark pystyi välittämään hänelle sanattoman viestin, koska tarvitsi häntä niin kipeästi. Ehkä hän pystyikin.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme