Mainos
Mainos

Suomalainen tyttökirjallisuus on tarjonnut poikkeuksellisia esikuvia

Tyttökirjallisuudessa on käsitelty esimerkiksi orpoutta ja poikatyttöyttä.

"Tyttökirjat olivat terapeuttisia ja veivät pois arkipäivän harmaudesta, pienen kylän sisäänpäin kääntyneisyydestä. Helsinki oli unelmaa ja ihmiset perheineen siellä, aivan erilaisia kuin ahdasmielisellä kylällä."Eija, 70

Tutkija Sara Kokkonen on vastikään julkaissut tietokirjan "Rasavillejä ja romantikkoja – Rakkaat suomalaiset tyttökirjat". Kokkonen on kirjassaan käsitellyt suomalaista tyttökirjallisuutta klassikoista 2000-luvulla julkaistuihin teoksiin saakka.

– Tyttökirjat ovat olleet suomalaisille naisille merkittäviä. Lukijatutkimukseeni vastanneiden naisten ikähaitari oli varsin laaja. Vastaajia oli 13-vuotiaista 76-vuotiaisiin. Kaikista vastauksista paistaa läpi, että tyttökirjat ovat olleet merkityksellisiä, ja osa naisista lukee niitä edelleen. Tyttökirjat edustavat aikuiselle lukijalle esimerkiksi nostalgiaa, Kokkonen kertoo.

Suosituimpia tyttökirjoja ovat Kokkosen mukaan olleet Anni PolvanTiina-kirjat sekä Anni Swanin tyttökirjat, kuten Iiris rukka ja Pikkupappilassa.

Tiina-kirjat ovat olleet todella suosittuja. Niiden suosio alkoi 1950-luvulla, ja Polva kirjoitti niitä 30 vuotta. Tytöt odottivat uutta Tiina-kirjaa joka vuosi. Anni Swanin kirjoissa mielenkiintoista on se, että naisten suosikeiksi tutkimuksessani nousivat myös pojille suunnatut kirjat kuten Ollin oppivuodet, Kokkonen kertoo.

Normeista poikkeavat tytöt antoivat samaistumisen kohteita

"Tiina oli ihana tyttö, koska hän oli rehellinen, välitti muista aidosti ja puolusti heikompiaan. Näitä piirteitä ihmisessä arvostan. Tiina yritti myös sopeutua ympäristöön, mutta kovaäänisellä käytöksellään aiheutti joskus pahennusta aikuisten silmissä." Maija, 33

Kokkonen uskoo, että Polvan Tiina-sarjan Tiinassa lukijoihin on vedonnut hänen rohkeutensa. Hän rikkoi tyttöyden rajoja ja oli tietyllä tavalla poikatyttömäinen.

– Tiina on esikuva, jotain mitä tytöt ovat voineet omassa elämässään tavoitella. Hän ei pelkää mitään ja uskaltaa mennä eri tilanteisiin mukaan. Tiina tappelee kuin pojat, mutta on oikeudenmukainen ja puolustaa kiusattuja, Kokkonen kuvaa.

Anni Swanin Iiris rukan Iiris ja Pikkupappilan Ulla puolestaan ovat todellisia luonnonlapsia. Rauha S. VirtasenSelja-sarjassa ja Merja OtavanPriskassa kuvataan runotyttömäisiä tyttöjä, jotka rakastavat kirjoittamista. Kirjoissa on usein mukana myös ihastumista ja romantiikkaa. Nykyaikaisemmista kirjoista Tuija LehtisenMirkka ja Masa -sarjan Mirkka-hahmo on esimerkki rauhallisesta ja mietiskelevästä tytöstä. Masa taas on todellinen poikatyttö ja kapinoi kovasti naiseksi kasvamista vastaan.

– Joihinkin tyttökirjojen hahmoihin ja heidän tunteisiinsa samaistutaan, ja toiset taas ovat olleet enemmän ideaalihahmoja. Tutkimuksessani kävi ilmi, että näihin runotyttömäisiin kirjoittajiin on erityisesti samaistuttu, Kokkonen kertoo.

Kokkonen uskoo, että kirjailijat ovat välillä pistäneet hahmoihin myös itseään. Esimerkiksi Tiina-sarjan kirjoittaja Anni Polva oli aikanaan hyvin villi poikatyttö itse. Helga Nuorpuu puolestaan oli romantikko, mikä näkyy hänen kirjoittamissaan tyttökirjoissa.

Tyttökirjat ovat esitelleet myös perheiden monimuotoisuutta

"Lapsena luotetun kirjan vaikutuksen huomaa myöhemmin, ehkä vasta aikuisena. Vaikuttajan ei tarvitse olla yksi kirjan henkilöistä, se voi olla myös ihmisryhmä. Tällaisia olivat helsinkiläiset yhteiskoululaiset Mary Marckin Eeva-kirjoissa. -- Mary Marckin kirjojen Helsinki sekä keskiluokan ja yläluokan tilavat kodit olivat eskapismia, mutta myös rohkaisevaa optimisia: jos käyn koulua, niin minäkin voin muuttaa Helsinkiin, minulla ja minun lapsillani voi olla samanlainen koti." Anna Amnell

Tyttökirjat ovat esitelleet myös erilaisia perheoloja. Perhesuhteet nousevat Kokkosen mukaan yhdeksi tyttökirjojen keskeiseksi teemaksi tyttöjen maailman lisäksi.

– Kirjoissa on perheiden monimuotoisuutta. Niissä ei esitellä pelkkää ydinperhettä. Esimerkiksi Iiris-rukassa isä on hylännyt Iiriksen. Lisäksi kirjoissa käsitellään eri sukupolvia ja niiden välisiä ristiriitoja, Kokkonen sanoo.

Suomalaisten tyttökirjojen kirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta olleet omaan aikakauteensa nähden hyvin koulutettuja: oppikoulun käyneitä ja osa ylioppilaita, jotka opiskelivat myös yliopistossa. Tyttökirjat kertovatkin usein tytöistä, jotka kouluttautuvat. Kuten tämän kappaleen alussa oleva lainaus näyttää, tyttökirjat ovat saattaneet kannustaa suomalaisia tyttöjä myös kouluttautumaan.

AVA / Emmi Maaranen

Kuvat: Shutterstock, Avain-kustannus

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme