Mainos
Mainos

Suomalaiset tunnustivat syntinsä: Heikkoutena lihalliset houkutukset

Helmi uteli lukijoiltaan, mihin kuolemansyntiin he useimmiten lankeavat. Yksi oli selvästi ylitse muiden: suomalaisten perisynniksi paljastui laiskuus. Myös muut lihalliset houkutukset olivat suomalaisten heikkous.

Helmi sai lukijat paljastamaan, mihin seitsemästä kuolemansynnistä he useimmiten syyllistyvät. Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty pääpaheiden luokitus.

Lukijoista huomattavasti suurin osa, 40 prosenttia (4441 kpl) kertoi ah, niin ihanan leppoisan laiskuuden olevan heidän perisyntinsä. Toiselle sijalle kapusi ylensyönti, kolmannelle hillitsemätön himo.

Kyselyyn osallistui 11 006 Helmen lukijaa.

Suomalaisten TOP synnit

1. Laiskuus (40 prosenttia)

2. Ylensyönti (19 prosenttia)

3. Himo (12 prosenttia)

4. Kateus (12 prosenttia)

5. Viha (8 prosenttia)

6. Ylpeys (5 prosenttia)

7. Ahneus (3 prosenttia)

Mutta miksi näihin synteihin langettiin? Lue alta suomalaisten synnintunnustukset.

Laiskuus – synneistä suurin

Suurin osa lukijoista kertoi sortuvansa laiskuuteen: laiskuutta seliteltiin muun muassa selittämättömänä jaksamattomuuden tunteena, joutenolon sanottiin tekevän suorastaan hyvää psyykelle. Hektisen arjen myötä parasta antia suomalaisille on tulla kotiin ja vain olla tai löhötä. Myös epämieluisien asioiden tekeminen – esimerkiksi siivoaminen, kodinhoito, laskujen maksaminen – jätettiin aina sivuun tai viimetinkaan. Monet myös kertoivat olevansa niin laiskoja, että he etsivät kaikessa aina sitä aitaa, mikä on matalin.

– Miksi tehdä tänään mitään, minkä voit huomenna nakittaa jonkun tekemään puolestasi? Olen pinnari ja huippulaiska.

– Ihana laiskuus – onneksi se on sallittua, eikä mikään synti, jos sille ei anna valtaa. Onneksi ei aina tarvitse olla tehokas suorittaja!

– Kyllä se mukavuudenhalu vain lisääntyy vanhemmiten. Haluaa säästää itseään, olla armollinen ja tehdä olon mahdollisen mukavaksi. Sitä varmasti myös laiskuudeksi kutsutaan.

– Ikinä ei jaksaisi viitsisi nähdä vaivaa asioiden eteen. Kaikki vaatii hirveitä ponnisteluja, joten helpompi on antaa vain olla.

– En harrasta liikuntaa lähellekään niin usein kuin pitäisi. Aina sitä aattelee, että "no huomenna sitte...". Nytkin siivous on venynyt melkein viikolla vain, koska en jaksa!

– Nytkin pitäisi tehdä jotain muuta kuin surffailla vastailemassa kyselyihin, mutta tyypilliseen tapaani lykkään työhön tarttumista vielä vähän aikaa...

– En suoranaisesti ole laiska sillä olen työmaalla ja ystävien kesken aina valmis auttamaan sekä autan mielelläni myös vieraita lähimmäisiä. Olen vain niin turhautunut elämääni, että en enää halua tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua pois tästä rakkaudettomasta maailmasta.

Ylensyönti – ahmimista iloon ja suruun

Lukijoista 19 prosenttia kertoi sortuvansa ylensyöntiin. Ylensyömisestä oli tullut monille elämäntapa. Ruokaa ahmittiin suruun, iloon ja tyhjyyteen. Suomalaiset paljastivat ravaavansa jääkaapilla silloinkin, kun heillä ei ollut nälkä.

Monet myös kertoivat, etteivät he pysty yksinkertaisesti vastustamaan makeaa tai muita kulinaarisia kokemuksia. Ruuasta haettiin myös lohtua:

– En voi vastustaa hyvää ruokaa ja varsinkin kun se on toisen laittamaa. Herkutellessa tai ylensyödessä tulee sitten aina sen jälkeen köykäsempiä päiviä vastaavasti, olen kuitenkin normaalipainoinen nainen.

– Syön palkitakseni itseäni, nautin ja ahmin iltaisin tylsään olooni ja tuntemalla, että olen sen ansainnut.

– Olen ylipainoinen ja tiedän että syön enemmän kuin kulutan, ja olen tietoinen mitä ravinto sisältää. Siltikään en saa otetta jarruttaa, mutta en syytä mitään muuta kuin itseäni.

– Syön usein enemmän kuin tarvitsisi. Otan usein lisää vaikka ei ole enää nälkä, ja kun jätän ruoan jäähtymään, käyn "napsimassa" siitä.

– Ensin ei ole viikkoihin rahaa ja sitten kun on, ostaa kerralla kaikki herkut ja myös syö ne, kerralla!

– Olen makeisriippuvainen sekä ahnehdin ruokaa liikaa, vaikka en saisi syödä kuin pieniä annoksia kerrallaan palleatyräleikkauksen takia En pysty lopettamaan, ennen kuin tulee paha olo.

Himo – kun mikään ei riitä

Kolmanneksi yleisimmäksi synniksi paljastui himo: 12 prosenttia lukijoista piti himoa synneistä houkuttelevimpana. Houkutuksena oli lihalliset intohimot, mutta myös tavarat ja raha, jolla voitaisiin näitä himoja hallita. Osa lukijoista kertoi harrastavansa seksiä useita kertoja päivässä – eikä muuhun jäänyt edes aikaa. Mikään ei tuntunut riittävän.

– Alkoholi tuo halun, mutta vie kyvyn. Hillitsemätön himo, synneistä yksi suurimmista, piinaa ainakin meikää monissa tilanteissa.. Varsinkin silloin, kun suonissa virtaa alkoholi. Himoitsen lähimmäisen rakkautta, seksiä, erilaisia tunteita.. ja koen sellaista tyydyttämättömyyden tunnetta.

– Himo kaikessa – ruuassa, vaatteissa, ihmissuhteissa, seksissä. Hillitse himosi, hallitse halusi!

– Omat himoni tai paheeni ovat aika tavallisia. Enemmän rahaa, jolla ostaisin taas jotain kirpputoreilta.

– Naiset on niin ihania... Voi voi sydänparkaa!

Kateus – katkeruuden ruokkimaa

Lähes käsikädessä himon kanssa ääniä saanut kateus sai myös 12 prosenttia äänistä. Suomalaiset paljastivat kadehtivansa muiden vaatteita, parempia oloja ja ulkonäköä. Ruoho oli aina vihreämpää aidan toisella puolella. Lukijat myös paljastivat katkeruuden ruokkivan kateutta.

– Olen huomannut että jos omat asiat ei ole parhaalla mahdollisella tavalla, en osaa olla onnellinen muidenkaan onnesta, vaan kateus nostaa päätään. Jos omat asiat on hyvin, asiat on ihan toisin.

– Onnistun usein olemaan kateellinen vähän kaikille tuttaville jotka onnistuvat jossain elämänosa-alueessa paremmin kuin minä, olen vain tyytyväinen silloin kun itsellä menee muita paremmin eikä sekään aina riitä... mukavaa, eikö?

– Kateus tulee ilmi joka päivä ja melkein joka hetki. Sitä katsoo muita ja miettii aina "miksi ei minulla . . . "

– Kummasti ruoho aina vihreää aidan toisella puolella. Tässä asiassa lankean toisten kauneuteen, vaikka muuten asiat olisivat hyvin. Kunpa itsekin olisin vielä joku päivä yhtä laiha ja kaunis päästä varpaisiin.

Viha – miten oppia antamaan anteeksi?

Synneistä viha sai ääniä kahdeksan prosenttia. Aivan kuten kateuteen, myös vihaan liitettiin katkeruus sekä pelkoa ja mustasukkaisuutta. Lukijat paljastivat tuntevansa vihaa muita ihmisiä kohtaan – vaikkeivät edes tuntisi toista. Vihantunteiden kanssa painivat ihmiset kokivat itse tai läheistensä tulleen kaltoin kohdelluiksi tai kokeneen vääryyttä.

– En osaa olla kateellinen, en turhia ylpeile, tyydyn osaani, kunnioitan muita ihmisiä, mutta VIHAAN valehtelijoita ja epärehellisiä ihmisiä.

– Vatvon usein mielessäni vanhoja asioita ja en saa mielestäni ilkeyksiä ja väärää kohtelua, jota minuun on kohdistunut. Sen vuoksi vihaan joitakin ihmisiä aivan kauheasti, mikä on tietenkin tosi raskasta ja voimia vievää.

– Sorrun usein suuttumaan pienistä virheistä ja suuttumukseni kääntyy usein vihaksi, varsinkin jos virheitä on monta. Olen myös hyvin ennakkoluuloinen ja saatan kertoa vihaavani jotain ihmistä, vaikken häntä tuntisikaan.

– Temperamenttinen luonne jo pienestä pitäen. Riittää kun vähän kolauttaa varvasta tuolin jalkaan niin lentää ärränperkeet ja kymmenen minuutin kiukuttelu mielessä tuolin jalalle, kun kehtasikin osua herkkään varpaaseeni.

– Argh, vihaan vihaan vihaan. En voi sille mitään, että tunnen suurta vihaa ja katkeruutta ihmisille, jotka ovat tehneet pahaa elämässäni. Tiedän, että pitäisi opetella antamaan anteeksi, mutta en voi itselleni mitään.

Ylpeys – ujoutta vai vallantunnetta?

Suomalaiset eivät turhia ylpeile – lukijoista vain 5 prosenttia kertoi lankeavansa ylpeyteen. Ylpeyden katsottiin kertovan siitä, että pärjää elämässä. Monet myös kertoivat ettei ylpeys salli heidän pyytää toisilta apua eivätkä he halunneet kertoa, jos he tunsivat olonsa tulleen loukatuksi. Osa lukijoista kertoi myös peittelevän ylpeän oloisella habituksellaan ujoutta. Monet taas paljastivat rehellisesti pitävänsä itseään parempana ihmisenä kuin muut maanmatoset.

– Ylpeys on minun perussyntini. Sen taakse on helppo piiloutua, kun ei tiedä, ei halua tai ei osaa.

– Ylenkatson lähes kaikkia ihmisiä jatkuvasti ja pidän itseäni maailman viisaimpana ja älykkäimpänä ihmisenä. Koska se on niin.

– Valitettavan usein syyllistyn ylpeyteen verratessani pukeutumistani ja huoliteltua ulkonäköäni versus työkavereihini tai usempiin naisiin yleensäkin. Olen aina pitänyt itsestäni huolta ja tiedän olevani kaunis aikuinen nainen. Ylpeä, mutta en kylmä enkä tyrkky.

– Nöyryys ja kiitollisuus unohtuu joskus, ehkä myöskin yhteisöllisyys.

– Minulla on kaksi lasta ja huomaan usein olevani todella, todella ylpeä. Luultavasti jopa hitusen liikaa, mutta kun minulla vain on niin mahtavia tyttöjä

– Ylpeyteen varmaan eniten lankean, vaikkei ylpeilyyn mitään aihetta olekaan. Luin eräänä päivänä sellaisen väitteen, että monen ihmisen ylpeyden takana ei ole hyvä itseluottamus, vaan epävarmuus.. Se taitaa kohdallani olla aivan totta.

Ahneus – ja sen surullisen kuuluisa loppu

Laiskoja himonsa orjia ja ylensyöjiä suomalaiset saattavat olla, mutta ainakin tämän kyselyn perusteella voidaan todeta, etteivät suomalaiset ole ainakaan ahneita! Ahneus sai vain kolme prosenttia lukijoiden äänistä.

– Kun aloitin työelämän, huomasin itsessäni uuden piirteen: rahanahneuden. Mitä enemmän tein töitä, sitä enemmän sain rahaa. Minusta tuli pihi, säästelijä ja ahne. Minulla oli tietty raja kuinka paljon sain tuhlata kuussa ja halusin, että pankkitililläni oli koko ajan tietty summa, tietyt numerot. Tahdoin kaiken.



MTV3/Helmi

Kuva: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme