Mainos
Mainos

Todellisuus vs. fiktio: Nämä elokuvat sekoittivat katsojien pään

Tutkimusten mukaan tv-sarjojen hahmot voivat olla katsojalle yhtä läheisiä tai todellisia kuin oikeat ihmiset. Katsojia myös harhautetaan tahallisesti uskomaan, että elokuvat tai niiden henkilöt ovat oikeasti olemassa – lue, miten!

Moni on varsinkin teini-iässä kokenut palavaa rakkautta kuuluisan bändin johtohahmoa kohtaan, mutta oletko koskaan ihastunut tv-sarjan hahmoon? Kuvitteelliseen hahmoon ihastumisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta joskus kuvitelman ja tosielämän raja hämärtyy.

Tutkimusten mukaan suuri osa englantilaisista ei erota tosielämän historiallisia hahmoja keksityistä, kertoo Daily Mail. 20 prosenttia briteistä uskoo esimerkiksi SherlockHolmesin ja Musta kyy -komediasarjan päähahmon olevan todellisia henkilöitä menneeltä ajalta.

Ask Jeeves -sivuston selvityksen mukaan myös Teräsmiehenä toiminut ClarkKent ja seikkailija IndianaJones ovat brittien mielestä aivan oikeita ihmisiä. Entistä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että esimerkiksi vallankumoustaistelija CheGuevaraa ja lainsuojatonta JesseJamesia britit taas pitävät fiktiivisinä hahmoina. Viidesosa tutkimukseen osallistuneista tuhannesta henkilöstä koki vaikeaksi erottaa tosielämän hahmoja fiktiivisistä tv-hahmoista.

Sarjan hahmo on kuin ystävä?

Toisen tutkimuksen mukaan ihmiset saattavat tuijottaa suosikki-televisosarjaansa niin intensiivisesti, että sarjan hahmot koetaan todellisina ihmisinä. Aucklandin yliopiston professori CristelRussell toteaa, että tv-sarjan keskittynyt katsominen johtaa "intiimiin suhteeseen" sarjan hahmojen kanssa. Russell kutsuu suhteita parasosiaalisiksi.

– Se tarkoittaa, että ihminen suhtautuu sarjan hahmoon samalla tavalla kuin niihin ihmisiin, jotka tuntee.

Suosikkisarjan lopun lähestyessä ihminen saattaa jopa käydä läpi tietynlaisen suruprosessin, johon liittyy tyhjyyden tunteita, kertoo tvnz.co.nz.

Sarjan hahmojen käyttäytyminen vaikuttaa myös katsojiin. Russellia kiinnostaa erityisesti se, miten huumeita, alkoholia tai seksiä sisältävät sarjat vaikuttavat teini-ikäisiin katsojiin. Russellin mukaan moni kopioi suosikkihahmonsa positiivisia tapoja, mutta myös huonot tavat saattavat innostaa.

Manaaja vaikutti koko elämään

Jos todellisuuden ja fiktion raja hämärtyy, epämiellyttävät roolihahmot voivat saada elokuvayleisön käyttäytymään epämiellyttävällä tavalla. Esimerkiksi kauhuklassikko Manaajan (1973) riivattua pikkutyttöä 14-vuotiaana näytellyt LindaBlair sai kokea, miten raju rooli voi vaikuttaa tosielämään.


– Se muutti koko elämäni. En usko, että monet ihmiset kokevat sellaista: istut huoneessa, teet työsi ja yllättäen oletkin kaikkien tv-kameroiden kohteena ympäri maailmaa ja ihmiset pelkäävät sinua. He eivät tiedä, miten suhtautua sinuun. Luulen, että ihmiset uskoivat näkemänsä ja luulivat, että voisivat tulla riivatuiksi. Se ilme heidän silmissään, he pelkäsivät minua, Blair kuvasi IGN FilmForcelle vuonna 2000.

Blairin mukaan sanat eivät auttaneet selvittämään tilannetta, eikä katsojille välittynyt se tosiasia, että Manaajakin oli vain elokuva täynnä roolisuorituksia.

– Ihmiset eivät ymmärtäneet, että kyse oli viihteestä. Voin vain sanoa, että se, mitä minusta silloin kirjoitettiin, tuntui hyvin vaikealta. En ollut mielisairaalassa. Ja jos aiotte puhua sellaisista asioista 15-vuotiaalle, tulette aiheuttamaan surua, Blair muistuttaa.

Blair sai jopa tappouhkauksia Manaajan ensi-illan jälkeen ja poliisit vartioivat hänen perhettään puolen vuoden ajan.

Kauhuelokuvat todellisuuden ja fiktion sekoittajina

Elokuvan myyminen yleisölle totuutena on myös tehokas markkinointikikka. Perustuu tositapahtumiin -merkinnän lisäksi esimerkiksi vuonna 1999 ilmestynyttä Blair Witch Projectia markkinoitiin etukäteen levittelemällä päähenkilöitä esittäneistä nuorista kadonnut-ilmoituksia. Elokuvassa kolme nuorta lähtee selvittämään metsässä asuvan noidan salaisuutta, mutta joutuu kohtaamaan karmivia yliluonnollisia asioita.

Blair Witch Project kuvattiin vuonna 1998 kahdeksassa päivässä Marylandissa. Elokuvan tyyli muistuttaa opiskelijoiden raakamateriaalia, mikä lisäsi ennestään uskoa leffan todellisuuspohjaan. Heiluva kuvaustyyli sai jopa osan katsojista voimaan pahoin, kun elokuvaa esitettiin teattereissa.


Blair Witch Projectin tekoon osallistui paikallisia asukkaita, jotka eivät olleet näyttelijöitä; osa elokuvaan osallistuneista ihmisistä taas oli näyttelijöitä, joita päähenkilöt eivät tunteneet. Pääosia näytelleet Heather Donahue, Michael C. Williams ja JoshuaLeonard saivat ohjaajalta kukin erillisiä ohjeita, joiden pohjalta heidän tuli näytellä ja improvisoida. Päähenkilöitä myös kiusattiin öisin. Nämä toimet saivat aikaan hyvin todentuntuisen kauhukokemuksen.

Myös toinen "kotielokuvamaista" kuvaustyyliä hyödyntänyt elokuva, vuonna 2007 julkaistu Paranormal Activity, upposi yleisöön todellisena taltiointina. Elokuvassa nuoren parin kotia häiriköi vihamielinen demoni. Useilla keskustelupalstoilla käytiin elokuvan ilmestymisen jälkeen kiivasta keskustelua siitä, ovatko tapahtumat tosia.

Paranormal Activity tehtiin kotivideomaiseksi eikä filmin alussa esimerkiksi esiinny tuotantoyhtiön logoa kuten yleensä. Myöskään tarkkaa käsikirjoitusta ei ollut, vaan dialogi on improvisoitua. Elokuvan ohjaaja, ensikertalainen OrenPeli, kuvasi elokuvan kodissaan seitsemässä päivässä.

Internet mukaan vedätykseen

Elokuvan ulkoasu ei ole ainoa tapa huijata yleisöä. Vuonna 2002 julkaistun S1m0ne -elokuvan promootiota varten luotiin useita nettisivuja sellaisille keksityille elokuville, joiden nimi esiintyy elokuvassa. Näin luotiin illuusio siitä, että näyttelijöiden mainitsemat elokuvat ovat oikeita.

S1m0ne kertoo ohjaajasta, joka luo elokuvansa pääosan esittäjäksi näyttelijättären tietokoneella, koska oikea näyttelijä ottaa lopputilin. Moni elokuvan hahmo on saanut nimensä tietokonemerkeiltä: henkilöhahmojen sukunimiä leffassa ovat esimerkiksi Dell, Hewlett ja Mac. Aluksi katsojille myös väitettiin, että elokuvan naistähti, Simone, on oikeasti luotu tietokoneella.

Naispääosaa näytellyt RachelRoberts esiintyi kuvausten ajan salanimellä, ja elokuvateatterissa esitetyissä lopputeksteissä väitettiin Simonen esittäneen itse itseään. Roberts sai krediitit itselleen elokuvan myöhempiin versioihin.

Lue myös:

AVA

Kuvat: Getty Images, Splash

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme