Mainos
Mainos

Uroskarhun kynsiä ja suojaavia ametisteja: Suomalaisille korut tuovat onnea

Voivatko jotkin tavarat tai maalliset mammonat tuoda mukanaan onnea? Suomalaiset tuntuvat uskovan niin.

Ava selvitti, onko suomalaisilla onnenamuletteja ja millaisia onnenkaluja he mukanaan kantavatkaan. Kyselystä kävi ilmi, että peräti 45 prosenttia lukijoista kertoi omistavansa onnea tuovan esineen. Eniten onnea näyttivät tuovan rakkaimmat korut, joita ilman ei lähes osattu olla.

Vastaavasti vastaajista 36 prosenttia ei omistanut onnenamuletteja – niiden katsottiin olevan hömppää tai niihin oltiin petytty aikojen saatossa.

Lukijoista 11 prosenttia kertoi välttelevänsä tiettyjä tekemisiä, ettei epäonni osuisi heidän kohdalleen. Loput kahdeksan prosenttia paljasti toimittavansa aina saman rituaalin onnea tuomaan: he koputtivat puuta, aloittivat kaiken oikealta puolelta kuten luistimen sitomisen, toinen taas laittoi aina ensin vasemman kengän jalkaansa.

Korut tuovat onnea ja suojelusta

Suomalaiset suosivat onnenamuletteina suurimmaksi osaksi koruja, jotka he olivat saaneet rakkailtaan, löytäneet maasta tai jotka olivat tehty omin käsin. Myös medaljongit, horoskooppi- ja voimakivet sekä enkelit riipuksissa tai vierellä toivat suojelusta.

– Minulla on suuren uroskarhun kynnet. Niiden pitäminen on tuonut minulle onnea. Olen saanut ne vanhalta metsästäjältä 5-vuotiaana; hän kertoi että ne antavat vahvan turvan, nyt olen 64-vuotias. Olen sairastellut vakavia sairauksia, mutta selvinnyt hyvin. Kannan yhtä kynttä kaulallani.

– On perhonen-riipus, sillä perhonen on voimaeläimeni. Jos unohdan riipuksen pitkäksi aikaa kaulastani, tunnen oloni surkeaksi ja voimattomaksi.

– Isältä saamani rippiristi, josta on tullut onnenamulettini sen jälkeen, kun isäni kuoli noin 8 vuotta sitten. Aina kun kyseinen koru on kaulassani, tunnen hänen olevan mukanani ja tuntuu myös että silloin kaikki onnistuu ja pärjään elämässäni. Siinä on jotain taikuutta ja turvaa, ja kuvittelen sen tulevan pilvien päältä mistä isäni varjelee pientä tytärtään. En koskaan pystyisi luopumaan korusta, tunnearvon määrä on huipussaan.

– Kaulassani roikkuu vuodelta 1935 oleva kultainen sormus ja uskon tämän tuovan minulle onnea ja suojelevan minua. Kyseinen sormus on jo edesmenneen mummuni kihlasormus. Hän oli minulle rakkain sukulainen ja hän kuoli kun olin 12-vuotias. Sain isältäni ylioppilaslahjaksi tämän sormuksen varustettuna hopeaketjulla, ja tunnen sen tuovan minulle onnea ja turvaa.

– En sinällään usko onnenamuletteihin, mutta silti tuntuu orvolta lähteä liikkumaan kotoa ilman oikeassa ranteessa olevaa kilisevää hopeista rannekorua. Ennemmin luovun kännykästäkin kuin tuosta yhdestä ainoasta korusta.

– Nummirockista 2009 sepältä ostettu pronssinen Thorin vasara. Mukavan painava kaulalla, muistuttaa hyvästä olosta ja antaa varmuutta. On aina kaulassa, paitsi uimahallissa.

– Kaulassani on pyhän Birgitan risti. Kun olen hermostunut tai mietin jotain, korun koskeminen auttaa.

– Poikaystäväni antama kaulakoru on aina kaulassani. Kun minulla on rankkaa, tai jokin huonosti, koru antaa minulle voimaa, tai jos menen vaikka tärkeään kokeeseen, se tuo minulle onnea.

– Itselläni onnenamulettina on itse tekemäni kaulakoru, jossa roikkuu kirkas kristalli, kivisydän sekä Linnun sulka. Kristalli suojaa ympäristöä, sydän sisintä, ja sulka kehoa. Liittyy noitauskontooni.

– Onnenamulettini on onnea tuottaneessa tilanteessa äitini sattumalta löytämä kovia kokenut koru. Koru edustaa jotain mitä pidän arvossa sen lisäksi että se on kaunis enkä koskaan voisi lähteä minnekään ilman että se olisi kaulassani.

– Itselläni on entiseltä australialaiselta kirjekaverilta syntymäpäivälahjaksi saatu onnea tuova kaulakoru. Käytän sitä silloin kun itselläni on rankkaa tai jos vain toivon, että jossain asiassa onni olisi myöden.

– Pidän kaulassani aina hopeaketjua, jossa roikkuu ristiäislahjaksi eli noin 19 vuotta vanha saamani posliinienkeli ja rippilahjaksi saamani risti. Jos olen tekemässä jotain jännittävää tai edessä on jokin muu koitos tai vaikka tentti, puristan enkelin ja ristin kämmeneni sisään ja suljen silmät hetkeksi. En ole riisunut korua neljään vuoteen vain uinnin ajaksi.

Kivistä ja symboleista voimaa

Monet lukijoista kertoivat suosivan ruusukvartsia ja ametistia, joka suojelee muun muassa kieroilta juonittelijoilta ja uskomusten mukaan myös päihtymiseltä. Kyllä se jäniksenkäpäläkin laukusta löytyi!

– On, jousimiehen onnenkivi. Sain lapsena sen ystävältä ja sen voimaan luotan tiukan paikan tullen. Niin koulujen kokeista kuin työhaastatteluista on selvitty sen voimin. Parissa työhaastattelussa oli taskussa, kummastakin sain paikan.

– Ikkunalaudallani seisoo pieni elefanttikoriste, jonka kärsä on pystyssä. Se osoittaa ulko-ovea kohti. Tuollaisen elefantin on kerrottu tuovan onnea. Se on minulle tärkeä elementti!

– Löysin vuosia sitten autioituneen pihan mullista posliinikarahvin korkin, elämä muuttui parempaan suuntaan ja siitä lähtien se on kulkenut mukana!

– Pidän amuletteina netistä tulostettuja kuvia ihmisistä joita ihailen tai jotka ovat minulle jollain tapaa tärkeitä. Minulla on myös katolisia amuletteja uskoni vuoksi. Ristejä, rukousnauhoja ja Mariankuvia.

– Pidän aina mukanani laukussa avaimenperää, joka muistuttaa minua ensirakkaudestani. En tiedä tuoko se minulle onnea, mutta hymyn ja ihanat muistot minä siitä ainakin saan.

– Olen eklektinen pakana ja kannan mielelläni vuorikideriipusta kaulassani tuomaan turvaa ja puhtaita ajatuksia. Minulla on myös egyptiläinen ankh, ikuisen elämän symboli, johon olen luonut vahvan tunnesiteen.

– Minulle perhosen figuuri tuo onnea. Lisäksi minulla on tietty hajuvesi, jota laitettuani tapaan/törmään sielukkaisiin ihmisiin.

– No varsinainen onnenamuletti se ei ole, mutta omistan unisiepparin ja sen jälkeen kun sen sänkyni viereen ripustin, en ole painajaisia nähnyt. Minulla on myös paperipaino joka toimii luovuudenlähteenäni.

Rutiinit tuovat onnen?

Vastaajista 11 prosenttia kertoi välttelevänsä tiettyjä tekemisiä, ettei epäonni osuisi heidän kohdalleen: tikapuut kierrettiin kaukaa, mustia kissoja kartettiin, horoskoopit luettiin joka ikinen päivä, kesänurmelta piti etsiä neliapiloita lähes kissojen ja koirien kanssa. Ja varsin perin suomalaiseen tapaan ajateltiin, että vaikeneminen on kultaa: asioista ei tulisi jauhaa liikaa.

– Olen lähiaikoina tajunnut, että esim. jos miettii valmiiksi onko joku tietty henkilö paikassa jonne olen menossa ja haluaisin että olisi niin hän ei ole, mutta jos en mieti asiaa, törmään kokoajan tähän ihmiseen. Joten välttelen suunnittelemasta etukäteen asioita – annan mennä vaan...

– Yleensä jos olen hakenut jotain työpaikkaa tai tiedossa on treffit, vältän näiden kertomista muille. Luulottelen usein, että jos "hekumoin" etukäteen asioita, ne eivät syystä tai toisesta tapahdu tai menevät mönkään.

Myöskin tiettyjen rituaalien uskottiin tuovan onnea: kahdeksan prosenttia toisti huomaamattakin aina samoja tapoja.

– Joka aamu ennen kahvinkeittimen päälle laittamista piirrän suodatinpussissa olevien kahvinmurujen pintaan lusikalla ristin siunaamaan ja suojelemaan läheisiäni ja itseäni kaikissa sen päivän tilanteissa.

– Aina mietiskellessäni, ollessani onneton tai ratkoessa pulmia, hieron ja pyörittelen vihki- ja kihlasormuksiani.

– Rukoilen ja kiitän Rakkautta, Enkeleitä, Äiti Maata ja Isä Taivasta suojeluksesta, siitä että kaikki pääsevät turvallisesti päämääriinsä tien päällä ja elämässä yleensäkin, ja että Rakkaus suojelee kaikkia rakkaitamme.

Onnenamuletit ovat vain taikauskoa?

Lukijoista 36 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät he tarvitse onnenamuletteja. He kokivat onnea tuovien tavaroiden olevan lähinnä taikauskoa. Jotkut taas olivat sitä mieltä, etteivät onnenkalut edes toimineet, vaikka he olisivatkin löytäneet neliapiloita maasta tai tai kantaneet mukanaan hevosenkenkiä.

– Olen kristitty, en pakana. En usko onnenamuletteihin, horoskooppeihin, kohtaloon, enkä muuhunkaan vastaavaan huuhaahan. Ei eloton esine voi tehdä yhtään mitään koska sillä ei ole tietoisuutta. Kohtaloakaan ei ole, vaan me itsekukin teemme oman kohtalomme ihan itse omilla valinnoillamme!

– En pysty käyttämään edes lahjaksi saamiani koruja koska ne jotenkin ahdistavat tai sitten hukkaan ne ennemmin tai myöhemmin ja mitään "ylimääräistä krääsää" en tykkää raahata mukanani... Toistaiseksi kihlasormus on ainoa joka on vasemmassa nimettömässäni pysynyt.

– Mielestäni olen jo tarpeeksi onnekas näinkin. En tiedä sitten liittyykö syntymiseni perjantaina 13. päivä mitenkään asiaan, mutta näin se vaan on.

– En tarvitse amuletteja mihinkään, minulla on ystäväni ja perheeni, jotka auttavat minua tarvittaessa. Heitä ajattelemalla korvaan amuletin tuoman onnen.

AVA

Kuvat: Shutterstock

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme