Mainos
Mainos

Valehtele, että kaikki on hyvin – tällaisiin stereotypioihin naiset sortuvat

Suomalaiset naiset paljastivat Helmelle, millaisiin stereotypioihin sortuvat. Yleisimmät stereotypiat olivat kyselyn perusteella kiltteys ja pahan olon salaaminen muilta.

Olemmeko me naiset liian kilttejä? Sanotko sinä "ei", kun tarkoitat "kyllä"? Helmi kysyi suomalaisilta naisilta, millaisiin stereotypioihin he sortuvat.

Kyselyyn vastasi yli 1600 henkilöä. Vastausten perusteella naiset eivät halua puhua tuntemuksistaan niin usein kuin yleisesti luullaan: suuri osa vastaajista nimittäin väitti voivansa hyvin, vaikka todellisuus oli toinen.

"En halua ihmisten tietävän fiilistäni"

Vastaajista noin 50 prosenttia tunnusti, että väittää kysyttäessä kaiken olevan hyvin, vaikka todellisuus olisi jotakin aivan muuta. Moni halusi vältellä konfliktia tai huolen aiheuttamista muille ja turvautui siksi hätävalheeseen. Vastaajien mukaan pienistä huolenaiheista oli myös turha kertoa muille.


– Esimerkiksi kun käymme mieheni kanssa ostoksilla ja hän pitää jotain minun haluamaani tai ehdottamaani asiaa hömppänä, menen hyvin hiljaiseksi ja haluan pois liikkeestä nopeasti ja lopettaa koko katselun. Kun hän sitten kysyy, onko joki hätänä, minä usein vastaan että kaikki on hyvin, vaikka mielessäni kiehun. Sitten saatan olla illan äksynä kun olen lapsellisesti pahoittanut mieleni asian tiimoilta, koska tuntuu, ettei hän ymmärrä näkemyksiäni.

– Pääsee vähemmällä selittelyillä kun vain tokaisee, että kaikki on hyvin. Huomaan että yritän välttää sillä lisäkysymyksiä, ja toisaalta myös tuottamasta toiselle mielipahaa. Asia, joka vaivaa minua voi olla sellainen, ettei mitään ole tehtävissä tai asian selvittäminen tuntuu työläämmältä kuin sen kieltäminen

– "Kaikki on hyvin." Ja sanojen ja iloisen maskin takana minä huudan kivusta ja pelosta, sillä en sopeudu yhteisöön, odotuksiin ja normeihin. Ne vaativat liikaa energiaa. Mutta kaikki on hyvin, sillä pahaa oloaan ei saa näyttää – niin minulle on opetettu.

– Yleensä en halua ihmisten tietävän fiilistäni koska se pahentaa oloa. Haluan että ihmiset eivät kiinnitä huomiota siihen että minulla menee huonosti, sillä itse piristyn helpoiten niin. Kumppanille tosin aina kerron huonosta fiiliksestä, koska siinä tapauksessa se voi pahentaa tilannetta, ellei kerro.

– Olen aina vaiennut ongelmistani ja olen todella herkkä. En uskaltanut suuttua. Vähän aikaa sitten kärsin masennuksesta, koska en pystynyt ilmaisemaan itseäni tarpeeksi, enkä totisesti toivo kenellekään samaa. Pieni raivoaminen ja tunteidenpurkaus ei siis ole pahitteeksi.

– En varmaan edelleenkään ole oppinut ilmaisemaan tunteitani tai ehkä edes tiedostamaan niitä. Annan ymmärtää tai sanon kaiken olevan hyvin, vaikkei niin todellisuudessa olekaan.

– Joskus asiasta ei vaan pysty puhumaan, vaikka päällepäin näkyisi, että jokin on vialla. Silloin tulee sanottua vain, että kaikki on hyvin jos joku kysyy.

– Joskus ottaa aivoon, muttei jaksa sillä hetkellä ruveta asiaa avaamaan. Säästyy vaan vaivalta, kun tietää toisen vain ärjyvän takaisin. Jättää asian joko kokonaan tai vatvoo sen puolison kanssa joku toinen kerta, riippuen siitä, onko ärsytyksen aihe ajankohtainen vain sillä hetkellä vai jatkuva asia.

"Palkkaneuvotteluissa olen täysin lapanen"

Vastanneista 30 prosenttia koki olevansa liian kiltti. Moni koki huonoa omaatuntoa toisten mielen pahoittamisesta, eikä siksi uskaltanut tehdä elämässä kaikkia niitä päätöksiä ja ratkaisuja, joita olisi halunnut tehdä. Osa vastanneista ei osannut kieltäytyä saamistaan tarjouksista tai ehdotuksista.

– Deittailussa en osaa antaa rukkasia päin naamaa, sorrun aina kuvittelemaan että sen voisi tehdä jotenkin vähitellen liukenemalla tilanteesta, niin ettei kenellekään tule paha mieli. Jos mies ihastuu, tilanteesta luikerteleminen menee jo aika työlääksi, ja mitä ihastuneempi mies on, sen vaikeampaa poikki laittaminen on minulle, kun en haluaisi loukata. Kerran tuli mentyä sänkyynkin puhtaasti säälistä. Siitä kyllä seurasi hyvä morkkis, ja totesin että nettideittailu ei ainakaan sovi minulle.

– Jos minulta pyydetään palvelusta tai lähtemään mukaan jonnekin, myönnyn usein silloinkin kun ei millään olisi aikaa. Rahaa en sentään enää lainaa, paitsi omille lapsilleni.

– Sydämeni vain on aivan liian suuri ja olen aivan liian kiltti ja sinisilmäinen... En varmaan koskaan opi, vaikka välillä tulee tuta ja komeasti.

– Esimerkiksi palkkaneuvotteluissa olen täysin lapanen. En osaa vaatia kunnon hintaa työstäni! Kunpa joku neuvoisi, miten tässä voisi kehittyä.

– Mieluummin suostuu johonkin asiaan vaikka ei oikeastaan haluaisi, koska tuntuu niin syylliseltä kieltäytyä ja sillä tavalla pahoittaa toisten tunteita. Itse joudun usein kyläilemään sukulaisilla joista en edes pidä, kyyditsemään autottomia ihmisiä heidän asioilleen, tekemään ylitöitä tai muita juttuja ja ylipäänsä joudun tilanteisiin jotka olisin mieluummin välttänyt. Sitten kärsin ahdistuksesta, jota nämä asiat minulle teettävät.

"Sorrun miesten tossuttamiseen"

Vastaajista noin kahdeksan prosenttia sanoi "ei", vaikka tarkoitti "kyllä". Tätä stereotypiaa on käytetty vitsien aiheena romanttisissa komedioissa jo vuosikymmeniä! Kuusi prosenttia vastanneista syyllistyi samantapaiseen naiselliseen stereotypiaan: he nimittäin väittivät uusia vaatteitaan vanhoiksi, jos joku kehui niitä. Vastaajista neljä prosenttia sortui muunlaisiin stereotypioihin.

– Olen ujo. Olen huomannut, että monet miehet kokevat ujouden pahana asiana ja kääntävät sen ylimielisyydeksi tai että koen olevani parempi kuin he eikä minun siksi tarvitse puhua heille. En vain aina osaa..

– Sorrun kiukutteluun ja jäpättämiseen ja lopuksi pisteenä iin päälle mököttämiseen. Minä inhoan riitelemistä. Sitten suunnittelen asioita pitkän matkan päähän, en ainoastaan tämän päivän asioita. Miehet tuntuvat elävän enemmän hetkessä.

– Sorrun välillä tekeytymään tyhmäksi tekniikan, esimerkiksi tietokoneiden kanssa, vaikka oikeasti en olisikaan niin "pihalla" asioista.

– Sorrun miesten tossuttamiseen. Oli sitten kyse omasta miehestä tai miespuolisesta ystävästä. Hyvinpähän ovat pysyneet pikkusormen ympärillä.

– Naiset rakastavat ja haalivat kenkiä ja laukkuja – kumpiakin löytyy.

– Rakastan juoruilua, puhun usein laihduttamisesta, auton ratissa olen onneton tunari... Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle.

– Minä en sorru mihinkään stereotypiaan, sillä minulle on kai vahingossa asennettu miehen aivot. Tämä on aiheuttanut monenlaista kahnausta halki elämäni, kun olen käyttäytynyt aivan toisin kuin minulta odotetaan. En tietoisesti enkä tahallani, vaan koska en voi toimia toisin.

Lue myös:


MTV3/Helmi

Kuvat: Colourbox

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme