Mainos
Mainos

Onko kumppanisi lihonut? Asiantuntijan keskusteluvinkit tilanteen ratkaisemiseen

Elämänmuutos voi onnistua yksinkin, mutta perheen tuki on tärkeää. Jos kumppanilla on paino-ongelmia, saako aiheen ottaa puheeksi? Hyvinvoinnin asiantuntija kertoo.

Elämänmuutos voi onnistua yksinkin, mutta perheen tuki ja ymmärrys ovat keskeisiä, jos elämään haetaan kestävää muutostilaa.

– Kuka tahansa voi vetää kuntokuurin läpi itsenäisesti välittämättä ympäristöstä ja sen vaatimuksista, mutta se ei ole kestävä ratkaisu, Mikko Nummenmaa, hyvinvoinnin asiantuntija, sanoo.

Omaa liikuntaintoa tai ruokavaliota ei tarvitse tuputtaa muille, eikä muutoksen tarvitse olla raskas ja suuritöinen. Nummenmaan mukaan on tärkeää, että perheen kaikki jäsenet hyväksyvät tilanteen.

– Oman lähipiirin osallistaminen prosessiin jollakin tasolla tekee projektista yhteisen. Silloin muutos on minun mielestä turvallisemmalla pohjalla pitkässä juoksussa, Nummenmaa sanoo.

– Suosittelisin, että projektista keskustellaan ja se myös suunnitellaan yhdessä perheen kanssa. Tämän jälkeen saadaan sovittua yhteiset pelisäännöt, joiden puitteissa elämä rullaa päivittäisellä tasolla. Se ei haittaa, että siihen sisältyy esimerkiksi vain yhdelle henkilölle kuuluvaa liikuntaa tai muista poikkeava ruokavalio. Tärkeintä on saavuttaa molemminpuolinen luottamus ja hyväksyntä toteutettaville valinnoille.

Nummenmaa luottaa keskustelun voimaan ja siihen, että puhumalla syntyy parhaita lopputuloksia. Keskustelun aikana pystyy paitsi kysymään kysymyksiä, myös osallistamaan toisen ihmisen tekemiseen.

– Jos me emme ota vastapuolta osalliseksi, homma menee käsky ja sanelu -politiikkaan. Sillä harvoin saadaan toivottua tulosta aikaiseksi, vaan sen sijaan usein päinvastainen reaktio vastapuolessa. Silloin on vaikeaa saada ihmistä motivoitua oikealla tavalla. Sama on keskeistä etenkin nuorten kanssa keskustellessa.

Saako lihomisen mainita?

Entä, jos ongelma ei ole itsessä vaan kumppanissa? Saako toiselle sanoa, että "olet vähän lihonut"?

– Se on hyvä kysymys. Miten parisuhteen sisällä on totuttu kommunikoimaan? Sillä on aika suuri merkitys siihen, mihin asian puheeksi ottaminen tulee johtamaan. Kyllä hyvinvoinnin näkökulmasta, kun eletään samassa yhteisössä, täytyisi mielestäni olla mahdollisimman avointa kommunikointia osapuolten kesken. Pystytään nostamaan pöydälle kaikki ne asiat, mistä halutaan keskustella. Se on ainoa tapa, jolla asia voidaan ratkaista tavalla tai toisella, Nummenmaa sanoo.

Suora syyttäminen ja nalkuttaminen eivät yleensä johda minkäänlaiseen lopputulokseen. Nummenmaa muistuttaa, että syyttämällä saa yleensä vastapainoksi joko vastasyytöksiä tai suoran kieltäytymisen.

– Ehkä kysyisin pikemminkin puolisolta, mikä hänellä on tällä hetkellä tunnetila ja fiilis? Miten hän itse kokee asiat, ja haluaisiko hän mahdollisesti lähteä tekemään jotain asialle? Sitten puoliso saattaa ilmaista, että kyllä hänkin on vähän aikaa miettinyt ja on tässä vähän tullut ylimääräistä painoa, jotain täytyisi alkaa tehdä asialle. Silloin se portti aukeaa ihan eri tavalla ja voidaan kimpassa lähteä miettimään, mitä asialle voidaan tehdä.

Toista ei voi pakottaa

Keskustelevassa lähestymistavassa on vain yksi mutta: kumppanihan voi sanoa, ettei halua tehdä asioille mitään.

– Tämä on totta. Jos kipinänä muutokseen on olemassa vain ulkoinen paine, niin kyllähän ihminen saadaan toimimaan vähän aikaan halutun mukaisesti, muttei sillä mitään kestäviä ratkaisuja saada aikaiseksi. Sen ymmärryksen ja motivaation pitäisi tulla ihmisen sisältä sekä oman halun kautta, Nummenmaa sanoo.

– Näkisin enemmän, että kyse on keskustelusta: mitä elämässä haluaa saavuttaa, millaista elämää haluaa elää? Ja jos ollaan parisuhteessa, jossa nähdään usein toista, niin kyllähän siinä täytyy ottaa ympäristö huomioon ja perheellisten tietenkin myös lapset mukaan. Keskustelun kautta ihminen pystyy avartamaan näkemystään ja näkemään, miten hän voisi saavuttaa vielä enemmän elämässä muuttamalla tiettyjä osa-alueita ja asioita elämässään.

Toista ei kuitenkaan voi pakottaa muuttumaan.

– Jos toinen sanoo, että tässä on ihana olla, 40 kiloa ylipainoa kehossa, makkara toisessa kädessä ja olut toisessa kädessä eikä omasta mielestään onnellisempi voisi olla, niin se on hänen subjektiivinen näkemyksensä. Sitä on paha muuttaa, ennen kuin vastapuoli suostuu raottamaan ovea muutokselle. Hänen täytyy olla jollain tasolla henkisesti valmis muutoksen kipinän syntymiseen. Se on toki toinen kysymys, että kuinka terveellä pohjalla itse parisuhde on, jos osapuolten arvomaailmat ovat rakentuneet selvästi erilaisten arvojen varaan.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme