Mainos
Mainos

1600-luvun Suomessa naisen maine ei saanut mennä – pahinta oli täysin vapaa seksielämä

Töiden jälkeen 1600-luvun sinkkunainen ei mennyt shoppailemaan tai lenkille. Kotityöt pitivät huolen siitä, ettei vapaa-ajanongelmia ollut. 

1600-luku. Urasinkut. 

Länsi-Suomen sinkkunaisista suurimmalla osalla oli satoja vuosia sitten kotimökki tai -torppa. Ei ollut taloudellisesti mahdollista, että lapset olisivat jääneet pieneen torppaan asumaan loppuiäkseen. Niinpä nuoret lähtivät nykynuorten tapaan maailmalle, töihin ja tienaamaan.

– Nuorilla oli halu lähteä kokemaan ja näkemän toisiin kaupunkeihin, jopa toisiin maihin. Se oli itsestään selvää: lähdetään töihin ja hankitaan taitoja ja rahaa, ja jossain vaiheessa, lähempänä kolmenkymmenen ikää, solmitaan avioliitto, Tiina Miettinen kuvaa.

Miettinen on filosofian tohtori ja toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teoksen Piikojen valtakunta, joka tutkii kolmekymppisiä urasinkkuja 1600–1700-lukujen Suomessa.

Aatelistytöille avioliitto aikaisemmin

Vaikka avioituminen olikin tavallista, suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia avioitua 20-vuotiaana.

– Oli pakko ansaita ensin rahaa, itsenäistyä ja hankkia taitoja. Miestenkin! Hankkia joku ammatti, jolla voisi elättää perheen, Miettinen sanoo.

Aatelistytöille avioliitto saattoi järjestyä jo nuorempana. Muut joutuivat työskentelemään.

Naisille tarjolla oli lähinnä piian ammatti. Piiat työskentelivät pelloilla ja kodeissa.

– Piikatytölläkin oli etenemismahdollisuuksia. Hän saattoi päästä työnjohtajan asemaan, taitojen karttuessa kartanon karjanhoitajaksi tai kartanossa sisäpalvelijaksi. Sitten oli vähän isompi palkka. Siinä oli uraa ja tavoitteita!

Elämä oli työteliästä raatamista

1600-lukulaisen työpäivän jälkeen ilot olivat samanlaisia kuin nykypäivänäkin. Onnea toivat läheiset, työnteko, juhlat, mahdollinen avioliitto ja lapset.

– Tavalliset asiat tuottivat silloinkin iloa. Kyllä elämä varmasti oli työteliästä, ja raatamistakin. Jos ei ollut terve, se varmasti vaikutti elämään. Elinikäkään ei ollut niin pitkä. Varmasti oli rankempaa kuin nykyään, mutta toisaalta ihmiset olivat siihen syntyneet. Se varmasti tuntuu rankemmalta meistä, jos yhtäkkiä joutuisimme siihen elämään, se voisi olla kammottavaa, Miettinen kuvaa.

Töiden jälkeen 1600-luvun sinkkunainen ei mennyt shoppailemaan, spinningiin tai lenkille – kotityöt pitivät huolen siitä, ettei vapaa-ajanongelmia ollut.

– Ruoanlaitto vei enemmän aikaa, samoin ompeleminen, ja vaatteiden valmistus alusta saakka. Työtä pyykinpesusta alkaen riitti. Sinänsä sitä ihmettelee, että monet pystyivät samalla tekemään muutakin, kuten kauniita käsitöitä, Miettinen miettii.

Talvisin vapaa-aikaa jäi lyhyen päivän vuoksi enemmän, samoin juhlapyhinä. Hämärään aikaan kerrottiin tarinoita ja vietettiin aikaa muilla tavoilla.

– Talvella valoisa aika oli sen verran lyhyt, ettei voinut kamalasti tehdä mitään. Keväällä ja kesällä oli isoja juhlia, joihin valmistauduttiin pitkään. Sunnuntaisin ei sopinut tehdä töitä, se oli vapaapäivä.

Hyvä maine oli tärkeä

Vaikka naisen elämä oli satoja vuosia sitten vapaampaa kuin kirjallisuus ja elokuvat ehkä antavat ymmärtää, kaikki ei ollut piiallekaan mahdollista. Pitkä opiskeluputki ei olisi ollut naiselle mahdollinen. Nykynainen voi käyttää pitkiä housuja, mikä 1600-luvulla olisi ollut kauhistus.

– Naisille hyvä maine oli tärkeä. Avioton lapsi ei ehkä tuhonnut uraa, mutta naiselle pahinta oli täysin vapaa seksielämä. Se herätti paheksuntaa, jos "kaverit" vaihtuivat yhtä mittaa, Miettinen kuvaa.

– Nykyisin voi elää huomattavasti vapaammin. Jää vapaa-aikaa, ei tarvitse hirveästi miettiä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Turvallisuutta on, voi rohkeasti kulkea ja tietää, että saa oikeutta, toisin kuin muutama sata vuotta sitten.

 

Piikojen valtakunta -kirja ilmestyy elokuussa 2015.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme