Mainos
Mainos

Aistien maailmassa: Millaista on elää yliherkkien aistien kanssa?

Laurilla on aistiyliherkkyys, joka todettiin jo lapsuudessa. Tuntemattomat eivät asiaa aina ymmärrä – harva on edes kuullut termiä.

Vuoden 2014 tammi-helmikuussa Laurista, 21, alkoi tuntua, että vuosi on alkanut eri tavalla kuin aiemmin.

Televisiossa oli päällä leffakanava. Elokuva oli sallittu kaikille. Siinä kuitenkin oli väkivaltakohtaus.

– En ole yhtään väkivallasta itse kiinnostunut, en pidä sitä hyvänä asiana. Tunne korostui: tuntui kuin paha siinä elokuvassa ottaisi vallan. Rupesi hirveästi ahdistamaan, vaikkei se kohtaus ollut tavallaan kummoisempi. Tuntui, että se otti hirveästi voimille. Pistin television kiinni, en pystynyt katsomaan. Oma mielikuvitus rupesi hirveästi lentämään ja meni vähän aikaa, että sain rauhoitettua itseni, Lauri muistelee.

– En ole pitkään aikaan katsonut elokuvia. Kauhuelokuvia katsoin joskus nuorempana, mutta yhtäkkiä lopetin. En pystynyt enää katsomaan. Oma mielikuvitus ei kestä enää.

Laurilla on aistiyliherkkyys. Se todettiin jo lapsuudessa.

– Lapsuudessa minulla todettiin Aspergeriin liittyvä diagnoosi. Nyt se on muuttunut, minulla ei ole kokonaista Aspergeria tai kokonaista autismia. Lääkäri muistaakseni sanoi, että kyseessä on epätyypillinen autismi Asperger-piirtein, Lauri kuvaa.

– Kun kerroin hänelle erikoisempia harrastuksiani, lääkäri sanoi, että ”sulla taitaa olla vähän erikoisemmat aivot”.

Mitä Lauri sitten harrastaa?

Musiikkia. Kellojen keräilyä. Kylmää.

– Periaatteessa tarkoitan sitä, että minulla on kylmä ilmastointi puhaltamassa ja monta tuuletinta kämpässäni.

Muut odottavat kesän helteitä innokkaina, mutta Lauri ei aistiyliherkkyyden vuoksi nauti kuumuudesta.

– Lämpötila on minulle hyvin merkitsevä aistiasia. Makuuhuoneessani on ilmastointi ja siellä on 17–18 astetta lämmintä. Olohuoneessa on kymmenen astetta kuumempaa. Se on hyvin raskas ilma kokea, joutua kestämään ja sietämään. Pystyn sietämään sitä, mutta se ottaa voimille, kun ilma on raskas ja painostava. Moottori vähän kuin ylikuumenee koko ajan, tuntuu, että ihoa kuumottaa ja se käy tulikuumana koko ajan, Lauri kuvailee.

Lauri ei esimerkiksi pysty syömään kuumaa ruokaa. Ruoan täytyy olla hieman lämmintä – ei siis ihan kylmääkään.

– Jos syön kuumaa ruokaa, tuntuu, kuin olisi neuloja suussa. Se pistää hirveästi kieleen ja polttaa. Esimerkiksi kuuma metallilusikka tuntuu, että se polttaa kielen, se sattuu ihan hirveästi. Näin on ollut pienestä pitäen.

Laurin tuntoaisti on muutenkin herkkä.

– Säpsähdän herkästi tai rupean tiuskimaan, jos joku tökkäisee sormella ja en huomaa. Jos minua tökkäisee vaikka selkään, saatan hieman suuttua tai ärtyä.  

Musiikki voi olla kaksipiippuinen juttu

Aistiyliherkälle esimerkiksi vaatteiden materiaali, paidan niskassa oleva lappu tai puristava kaulus voivat olla ylivoimaisen epämiellyttäviä kokemuksia. Samalla tavalla kättely tai halaaminen eivät tunnu mukavilta. Ruoka voi tuntua suussa väärältä tai pahalta.

Aistiyliherkkyyksiä on erilaisia. Näkö-, haju-, maku-, kosketus- ja kuuloaistimukset voivat tuntua voimakkailta: lampun valo vilkkuu ärsyttävästi tai tuolin pinta on liian karhea.  Emotionaalisesti yliherkät ihmiset kiintyvät syvästi ja suhtautuvat ja reagoivat voimakkaasti.

Aistiyliherkkyyden vuoksi Lauri ei esimerkiksi katsele elokuvia, sillä niiden sisältämät kohtaukset voivat vaikuttaa hänen mieleensä liian vahvasti. Pahimmillaan mielenrauha voi mennä.

Aistiyliherkkyyteen auttavat esimerkiksi viileä ilmanala ja musiikki.

– Musiikki voi olla kaksipiippuinen juttu, välillä siitä saa liian suuren hyvänolontunteen. Musiikin täytyy olla sellaista, joka saa olon rauhoittumaan. 

"Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän"

Aistiyliherkkyys vaihtelee kausittaisesti. Joskus se on muutaman päivän tai viikon ajan paljon voimakkaampaa. Kun herkkyys ei ole niin pinnassa, elämä on helpompaa. 

”Tammikuussa oli hirveän erilaista. Kaikki on mennyt eri tavalla kuin yleensä keväisin tai aikaisemmin. Huomasin sen siitä, helmikuun alussa oli julkisuudessa tietoa Miina Maasolan kuolemasta. Silloin olin viikon verran kuunnellut intiaani- ja saamelaismusiikkia, tiettyjä kappaleita, jotka sitten soivat koko viikon päässäni. Kun olin töissä, erilaiset sävelkulut kappaleista pyörivät voimakkaasti mielessä. Kun tuli tieto, että Maasola on kuollut, muistan, että luin lehdestä sitä tapausta. Olin yksin taukohuoneessa töissä. Oli hirveän hiljaista, ympäristössä ei kuulunut mitään.

Jäin katsomaan kuvaa lehden aukeamalla.  Jotenkin tuntui, että vajoaa jonkinlaiseen tilaan, missä ei tavallaan tajua mistään mitään. Se kuva alkoi vetää minua puoleensa hirveän voimakkaasti ja tuntui, että korvissa humisee voimakkaasti. Jossain vaiheessa rupesin itkemään, kun katsoin kuvaa. Siinä korostui aistiyliherkkyys varmaan eniten: en yleensä hirveästi itke.

Tein kotona uudelleen saman testin katsoakseni, että mitä tapahtuu. Laitoin korvilleni tietyn intiaanikappaleen ja avasin aukeaman, jossa on Maasolan kuva. Katsoin sitä. Rupesin itkemään aina vain enemmän. En yleensä itke, jos julkkis tai muu ihminen, jota en ole tavannut, kuolee. Ei se tuolla tavalla kosketa. Pyörittelin kysymyksiä itsessäni: mitä hän ajatteli silloin, aistiko hän oma kohtalonsa? Menin niin syvälliseen tunnelmaan, että oli vaikeaa päästä pois. Se oli uskomaton tunnelma.”

– Lauri, 21

Tuntemattomat eivät asiaa aina ymmärrä – harva on edes kuullut termiä ”aistiyliherkkyys”.

– Harva tietää. Näen sen siitä, kun he eivät osaa sanoa mitään. Olen yrittänyt puhuakin, jotkut ihmiset eivät tunnu siitä hirveästi ymmärtävän, vaikka yrittäisin rautalangasta vääntää. Aina tulee vastaväitteitä. Olen yrittänyt eri tavoilla, mutta joillekin on vaikea selittää. Jos ihminen ei välttämättä tunne minua, on ihan turha äkkiseltään yrittää selittää syvällisesti itsestään.

Muita saman asian kanssa painivia Lauri ei tunne. Jos ihminen epäilee aistiensa yliherkkyyttä, hän kehottaa etsimään mielenkiinnonkohteita, joiden avulla elämänhallinta paranee.

– Neuvoisin kehittämään itseään ja löytämään itsestään kehityksen avulla vahvoja elementtejä, vahvoja puolia, joiden kautta yrittäisi hallita itseään.  Omat mielenkiinnon kohteet elämässä, ne, mistä on kiinnostunut. Paneutuu niihin. Häivyttää sillä stressiä pois. Teen itse niin, olen hirveän onnellinen, että minulla on hirveästi mielenkiinnon kohteita, Lauri sanoo.

Hän itse on kirjoittanut esimerkiksi runoja purkaakseen tunteitaan.

Tulevaisuus näyttäytyy Laurille mielenkiintoisena ja erilaisena.

– Olen aina ollut vähän oman tien kulkija. Luulen, että aistiyliherkkyydestä voisi olla enemmän hyötyä: minulla on paljon inspiraatiota ja ideoita, joita voisin lähteä toteuttamaan. On kiva, että on rikas mielikuvitus. Mieli vaikuttaa aistiyliherkkyyden voimistumiseen, ne käyvät yhteistyössä keskenään.


Lähteet ja lisätietoja: 

 

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme