Mainos
Mainos

Ensin täytyy ymmärtää, ettet ymmärrä itseäsi – näin tutkit sisäistä avaruuttasi

Ihminen voi kävellä, työskennellä ja elellä ilman, että todella on elossa. Tällainen elämä on olemassaoloa, autopilotilla ajamista. Jotta voisi kuulla itseään, täytyy hiljentyä.

– On monia tapoja tutkia sisäistä maailmaamme, ja se on tarpeen. Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin olemme tässä ja nyt. On olemassa kapasiteetti, jonka avulla voi olla lähellä aitoa itseään, ilman (mielen) kommentteja ja ajatuksia. Kun se tapahtuu, tiedät sen. Kysymys kuuluu, miten tällaiselle tapahtumalle tehdään tilaa? Charles Ketcham pohtii.

Ketcham on yhdysvaltalainen kapellimestari. Hän kiertää maailmaa kollegansa Bob Reinsteinin kanssa opettaen mystikko George Ivanovitš Gurdjieffin näkemyksiä. Reinstein on opiskellut matematiikkaa, fysiikkaa sekä taloustiedettä ja toiminut opettajana, tiedetoimittajana, energia-asioihin erikoistuneena taloustieteilijänä, kansainvälisen kaupan neuvottelijana, runoilijana, kirjailijana, diplomaattina ja konsulttina.

– Meidän täytyy ensin ymmärtää, ettemme tiedosta itseämme täysin. Useimmat ihmiset, jotka löytävät apua Gurdjieffin opetuksista ovat ymmärtäneet, etteivät tiedä kaikkea itsestään. Emme anna vastauksia, koska niiden täytyy syntyä itsestä, Ketcham jatkaa.

Hiljentyminen ei synny ajattelemalla

Mystikko George Ivanovitš Gurdjieff, lyhemmin G. I. Gurdjieff, kehitti usein Neljänneksi Tieksi kutsutun metodin, jolla tavoitellaan pääsyä tiedostavaan elämään.

Gurdjieffin oman sisimmän tutkimiseen, hiljentymiseen ja hetkessä elämiseen liittyvät ideat kuulostavat mindfullnessilta, ja ovat lähellä sitä. Yksi erikoisuus miehen opeissa kuitenkin on: kaikki täytyy kokea itse, eikä tiedostamista voi oppia muiden ihmisten avulla.

Jotta voisi kuulla itseään, täytyy hiljentyä. Hiljentyminen ei kuitenkaan synny ajattelemalla "jaa, alanpa hiljaiseksi".

– Usein se, mitä pitäisi tehdä, aiheuttaa hämmennystä. Mikä on oikea metodi ja työkalu, löytääkö sen kirjasta, kertoisiko joku sen? Bob Reinstein kuvaa. 

– Meillä on myös odotuksia siitä, mitä saamme, jos käytämme tiettyä työkalua. Gurdjieffin systeemi ei toimi näin. Se ei ole uskomussysteemi. Kaikki tulee varmentaa suoran, henkilökohtaisen kokemuksen kautta

Millään opetuksella ei siis ole väliä, jos oppilas ei koe sitä itse. Ilman omakohtaista kokemusta Gurdjieffinkin sanat ovat vain sanoja.

– Emme voi tietää, mihin oman sisäisen avaruuden tutkiminen voi viedä. Jos odotamme tiettyä tulosta, se on tiellämme. Se, mitä kaiken takana on, on mysteeri. Emmehän me tiedä, mitä elämä on, Reinstein  muistuttaa.

– Meillä on ajatuksia elämästä: hengitämme, sydämemme lyö, olemme hengissä. Mitä se merkitsee? Se on tilan kuvaus, ei kuvaus elämästä, hän jatkaa

Reinsteinin mukaan ihminen voi olla olemassa ilman, että todella on elossa. Tällainen elämä on eräänlaista autopilotilla ajamista.

– Ihminen ei välttämättä ole lainkaan todella elossa. Mitä elossa oleminen tarkoittaa? Sitä ei voi selittää sanoin. Vain kokemuksin voi saavuttaa ymmärryksen, Reinstein kuvaa.

Ole itsesi opettaja

Esimerkiksi itämaisissa uskonnoissa ja kamppailulajeissa opettajan tai mestarin konsepti on hyvin tunnettu. Opettaja kouluttaa, käskyttää ja juuri ennen lopputekstejä hän johtaa oppilaansa ansaitusti valaistumisen porteille.

– Mikä on opettajan rooli? Tämä ei ole jotakin, minkä voi sanoittaa. On harvoja "oikeita" opettajia. Olen elämäni aikana tavannut kaksi. Useimmat eivät ole yhtä onnekkaita, Reinstein kuvaa.

Ketchamin mukaan Gurdjieffin opeissa ihminen ei välttämättä kaipaa "oikeaa" opettajaa, vaan enemmänkin opasta.

– Gurdjieff sanoo selkeästi, että jotta heräsimme unesta, pelkästä olemassaolosta, meillä täytyy olla ihmissuhteita. Paras opettaja on sisällämme, Ketcham sanoo.

Jokainen havainnoi jatkuvasti omaa luonnettaan ja tekemisiään. Oma itse ja itsetuntemus voivat toimia opettajina. Ihminen alkaa ymmärtää oman itsensä erilaisia puolia, omaa suhtautumistaan maailmaan ja ihmisiin.

Reinsteinin mukaan sisällämme voi asua opettaja, joka ei ole tavanomainen itsemme. Ihmisen täytyisi löytää sisältään paikka, joka on yhteydessä ulkoiseen.

–  Elämä voi olla opettajamme.  Emme ole yksin. Olemme toistemme opettajia, elämä on opettajamme, tietyt yksilöt ovat opettajiamme. He voivat olla ihmisiä, joita ensin pidämme hulluina. Emme ymmärrä heitä, Reinstein sanoo.

– Kaikki, mitä tarvitsemme elämässä, on meissä. Jokainen ihminen, jonka tapaamme, olipa hän miten erilainen tai hankala tahansa, vastaa jotakin osaa meissä. Se voi olla osa, jota emme kykene näkemään, paitsi tämän toisen ihmisen läpi.

Kyse ei ole vain rajoitteista, vaan myös mahdollisuuksista.

– On ihmisiä, jotka ovat vaikeita, ja on ihmisiä, joita ihailemme. Sanomme, ettemme pystyisi siihen, mitä he tekevät. Luomme itse itsellemme rajoitteita. Jos katsomme sisään, huomaamme, että rajoitamme itse itseämme. Ihminen voi sanoa, ettei osaa olla hiljaa, tai että hän on liian peloissaan, Ketcham sanoo.

Samaan aikaan ihmisessä on myös toinen puoli: pelokas voi sanoa asiansa pelosta huolimatta ja ujo uskaltautua toteuttamaan haaveensa. Kuka silloin on ohjaimissa? 

– Olemme jatkuvasti kahden puolen välissä, ja ne vetävät meitä puoleensa. Kaikki tapahtuu nopeasti, kuljemme läpi elämän näkemättä tätä, Ketcham sanoo.

Omaa sisintään tutkiessaan ei tarvitse etsiä pelkkiä traumoja ja ongelmia. Sisällämme on myös mahdollisuuksia ja potentiaalia. Ketcham muistuttaa, että pahatkin asiat ovat pahoja vain siksi, että olemme nimenneet ne niin.

– Vanhempamme tai muut ovat kertoneet meille, mitkä asiat ovat pahoja, hän sanoo.

Reinstein tarjoaa rohkaisuksi buddhalaista sanontaa.

– Tiibetin buddhalaisuudessa kuvataan, että ongelmat ovat kuin sumua tai pilviä, jotka estävät meitä näkemästä asioita selkeästi. Kun aurinko valaisee sumun, se katoaa.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme