Mainos
Mainos

Erikoisimmat, karmeimmat ja viettelevimmät vampyyrit eri maailmankolkista

Vampyyri usein nähdään mustaan viittaan kietoutuneena terävähampaisena kalpeana hahmona – tai sitten valkokankaalla ikuista rakkautta vannovana teinien unelmana. Haluatko tietää millaiseksi vampyyrimyytit nuo verenimijät oikeasti luokittelivat?

Eri maailmankolkkien vampyyrimyytit poikkeavat toisistaan, vaikka verenvankeja kaikki nuo hahmot ovatkin olleet. Kaikkein kuuluisin vampyyrimuoto on kuitenkin transylvanialainen vampyyri. Se on punatukkainen, ristihuulinen, kolkon näköinen ja kalpea. Sillä on yhteenkasvaneet kulmakarvat, pahanhajuinen hengitys, karvaiset kämmenet, terävät kynnet ja kulmahampaat, täyteläiset, punaiset huulet ja kiiluvat silmät.

Mutta transylvanialainen vampyyri ei kuitenkaan ole ainut verenimijä – eikä varmastikaan kaikista kaamein sellainen.

Erikoiset vampyyrit

Kiinalainen vampyyri sai voimansa kuunvalosta, kun taas määriläinen vampyyri jätti käärinliinansa hautaan ja karkasi uhriensa kimppuun alastomana.

Baijerilainen vampyyri nukkui vasen silmä auki ja peukalot yhteen liitettyinä.

Venäläinen vampyyri puri haudassa ollessaan omia käsiään ja jalkojaan, mutta keskiyöllä se pakeni hyökätäkseen karjan kimppuun, etsiäkseen verta ja soittaakseen kirkonkelloja – se oli eläessään niskuroinut kirkkoa vastaan. Venäläisellä vampyyrilla oli purppuran väriset kasvot.

Bulgarialaisella vampyyrilla oli kaksi hahmoa. Ensimmäisten 40 päivän ajan se opiskeli pahuutta ja sen läpikuultava ruumis kipinöi pimeässä. Tämän jälkeen vampyyri nousi haudastaan ihmishahmossa, mutta nyt sillä oli vain yksi sierain ja pitkä, terävä kieli – aivan kuten käärmeellä.

Brasilialainen vampyyri kietoi jalkansa plyysiin ja lähestyi uhriaan äänettömin, kissamaisin askelin.

Neuntoter-vampyyria syytettiin ruton levittämisestä, koska sillä oli inhottava, haiseva ja haavainen ruumis.

Dracul oli paholaisen henkiin herättämä vampyyrihahmo.

Nachzehrer-vampyyrilla oli kummallisia tapoja. Se istui haudallaan toisen käden peukalo tiukasti toisessa nyrkissä, sen vasen silmä oli aina auki ja se murahteli äänekkäästi syödessään – viittaansa, ei ihmistä.

Muronny-vampyyri pystyi muuttumaan ihmisestä kissaksi, koiraksi, sammakoksi tai miksi tahansa verta imeväksi hyönteiseksi. Valepuku auttoi Muronya hyökkäämään uhriensa kimppuun, koska nämä eivät osanneet pelätä suloista tai vaarattoman oloista eläintä. Kun haudasta löydettiin ihmishahmoinen Murony, se voitiin tunnistaa pitkistä terävistä kynsistä ja ja verta tihkuvista silmistä, korvista, nenästä ja suusta.

Aavevampyyrit

Muinaisen Assyrian Ekimmut olivat säännösten mukaan hautaamatta jääneiden ihmisten haamuja. Ne tulivat hyvin nälkäisiksi ja janoisiksi, jos niille ei oltu uhrattu syötävää. Ne imivät kostoksi, nälkäänäkevinä elävien verta.

Meksikolaiset Civateteot olivat lapsivuoteeseen kuolleiden naisten haamuja. Niiden sanottiin ryöstävän ja syövän kostoksi pikkulapsia. Noitien uskottiin kokoontuvan tienristeyksissä, joihin ihmiset jättivät niille uhreja pelastaakseen lapsensa.

Monet afrikkalaiset heimot uhrasivat verta kuolleitten esi-isiensä hengille. Jotkut henget näyttivät tyytyvän eläinten vereen, mutta ellei niitä kunnioitettu veriuhreilla, ne palasivat kylvämään kuolemaa ja sairautta elävien sukulaistensa keskuuteen. Haamut olivat sitä vaarallisempia, mitä enemmän aikaa oli kulunut kuolemasta. Joskus henki palasi julmana, ihmisiä syövänä eläimenä.

Paholaisvampyyrit

Malesialainen Langsuir pystyi muuttumaan pöllöksi. Se oli kaunis nainen, joka palasi kuolleista hyökätäkseen pienten lasten kimppuun. Se joi heidän verensä niskassaan olleen reiän kautta.

Polong-niminen vampyyri oli vain ihmisen pikkusormen pään mittainen. Se hyökkäsi ihmisten kimppuun "pelesitiksi" sanotun heinäsirkan avulla. Se kaivautui uhrin ruumiiseen tehden tietä Polongille. Ne aiheuttivat yhdessä uhrilleen hirveän mielisairauden, johon sairastunut usein hullaantui kissoihin.

Polong ja pelesit oli yleensä luotu taikomalla. Polong oli tehty murhatun miehen verestä, jota oli pidetty viikon ajan pullossa ja sille oli samalla luettu loitsuja. Pelesit taas oli tehty kuolleen lapsen kielestä. Kun nämä paholaiset kerran olivat syntyneet, niille oli annettava verta ruuaksi joka päivä.


Malesian viidakoiden paholaisista epämiellyttävimpiin kuului Bajang. Joidenkin Bajangien sanottiin syntyneen vastahaudattujen, syntyessään kuolleiden lasten sieluista. Taikuri kävi haudalla keskiyöllä ja houkutteli sielun ruumiista loitsuja laulamalla, omiin hyppysiinsä. Bajangeja, kuten muitakin vampyyreja, epäiltiin syyllisiksi ihmisten sairastuessa selittämättömiin sairauksiin.

Bajangin tuhoamiseksi oli löydettävä sen luoja ja tuhottava hänet. Mutta jos Bajangin luojaksi epäilty hukutettiin jokeen, Bajangin sanottiin pakenevan sisiliskona hukkuvan ihmisen nenästä.

Moderni vampyyri seikkailee valkokankailla

Vaikka vampyyreihin ei enää yleisesti uskota, on niillä vahva asema myyttisinä hahmoina. Nykyisemmän vampyyrikuvan mukaan vampyyri on mustaan, goottityyliseen pukuun pukeutunut elegantti ja oppinut mies tai kuvankaunis, viettelevä nainen, joka kulkee öisin äänettömästi, kykenee lentämään ja nukkuu päivisin maan alla ruumisarkussa. Vampyyri ei kestä suoraa auringonvaloa, sillä se saa hänen ihonsa höyrystymään ja muuttaa hänet tuhkaksi. Vampyyrin kuvajaista ei näy peilissä, eikä olentoa voi valokuvata tai filmata.

Nykyajan moderni vampyyri on pitkälti televisiosarjojen ja elokuvien tuotosta, jotka rikkovat vampyyrimyyttien rajoja. Säännöt ovat tehty rikottavaksi.

Televisiosarjoissa, kuten True Bloodissa, näitä uskomuksia on kumottu – vampyyrien valokuvaaminenkin näyttää onnistuvan mainiosti. Twilight-elokuvien teinivampyyrit taas näyttävät kiiltelevän auringonvalossa, eikä kulmahampaita hirmuisesti vilahda.

Joidenkin myyttien vampyyrit eivät voi mennä taloon sisälle, jos niitä ei ole ensin kutsuttu sinne. Tähän perustuu esimerkiksi Låt den rätte komma in -kirja ja elokuva, suomenkieliseltä nimeltään Ystävät hämärän jälkeen (2008).

Jo ennen Twilight-komistuksia vampyyreista tuli seksikkäitä Brad Pittin ja Tom Cruisen myötä Verenvangit-elokuvassa (1994), jossa nämä verta imevät herrat olivat oikeita sydämensärkijöitä.

Vampyyrit ovat saaneet myös 2010-luvulla varsin komediallisia piirteitä:Lesbovampyyrien tappajat (2009) puolestaan kumarsi tarkoituksella kauhukomedialle kieli poskella ja kulmahampaat kaulalihassa. Elokuvan nimi kertonee jo kaiken oleellisen.

Tim Burtonin ohjaama elokuva Dark Shadows (2012) perustuu vuosien 1966–1971 kauhusaippuasarjaan Yön vampyyrit. Tämä elokuva herättää pikemminkin naurunpyrähdyksiä, kuin kauhunsekaisia tunteita: Johnny Depp kalpeana kalman- ja intiimin kanssakäymisen nälkäisenä 200-vuotiaana vampyyrina etsimässä sopivaa nukkumapaikkaa komeroista on varsin kaukana kammottavimmista vampyyrimyyteistä.

Abraham Lincoln: Vampire Hunter (2012) on myös näyttävä elokuva, jossa katalan kaameita, veret seisauttavia vampyyreita jahtaa itse Yhdysvaltain presidentti.

Monissa nykyisissä vampyyrielokuvissa herää katsojalla usein kysymys: mikä sääntö pätee nykyisillä vampyyreilla siihen, muuttuko vampyyrin pureman saanut itse kuolleeksi, verenjanoiseksi olennoksi vai kuoleeko pureman saanut uhri siinä samaisessa sekunnissa? Ovatko vampyyrit vain tappovälineitä, nälkäisiä verellä lotraajia vai yrittävätkö ne koota kokonaista vampyyriarmeijaa?


Olivat vampyyrit katalia tappajia, komeita miesten- tai naistennielijöitä, voisikin sanoa, he – tai ne – ovat aina muodissa.

Lue myös:


AVA

Lähde: Noidan käsikirja (1979), Wikipedia, Elokuvan hirviöt (John Landis, Nemo)

Kuvat: Shutterstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme