Mainos
Mainos

Heidin lapsi kuoli kohtuun päivää ennen laskettua aikaa: ”Tekisin sen kaiken uudelleen”

Jo raskausaikana Heidi ja hänen avopuolisonsa päättivät, että jos heidän lapsensa näyttäisi syntyessään Mallalta, hän tulisi saamaan tämän nimen. Tammikuun 15. päivä tummatukkainen Malla syntyi enkelinä.

Huomenna 14.5. on Heidin ensimmäinen äitienpäivä. Vaikka naisella ei ole yhtään elävää lasta, hän kokee tulleensa äidiksi sinä päivänä, kun hänen tyttärensä syntyi. Hän oli äiti jo silloin, kun kantoi lastaan kohdussa. Heidi elää nyt sellaista äitiyttä, joka hänelle on annettu.

– Se oli elämäni paras asia. Tekisin sen kaiken uudelleen; olisin yhdeksän kuukautta raskaana ja voisin pahoin sen koko ajan, jotta saisin olla edes pienen hetken oman lapseni kanssa. Vaikka saisin uudestaan kuolleen lapsen syliini, Heidi kertoo.

Vaikka lapsi ei saanutkaan elää kohdun ulkopuolella, äidin ja lapsen yhteinen yhdeksän kuukauden mittainen matka on asia, jota kukaan ei voi ottaa heiltä pois.

Huoli puolisosta valtasi mielen

Laskettua aikaa edeltävä päivä oli ollut täysin normaali tammikuinen päivä, eikä Heidi ollut tuntenut olossaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Illalla häntä alkoi kuitenkin mietityttää lapsen liikkumattomuus; vaikka päivällä liikkeitä ei tuntuisi, illalla oli yleensä toisin. Heidi lähti avopuolisonsa kanssa Kätilöopistolle tarkistuttamaan asian.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä pariskunta sai kuulla, että heidän lapsensa oli menehtynyt kohtuun.

Koko tilanne tuli stressitöntä raskausaikaa viettäneelle Heidille shokkina. Hän ei osannut olla huolissaan mistään, ja vielä sairaalaan mennessäänkin hän ajatteli, että onneksi on sairaalakassi jo kotona pakattuna, jos reissu päättyisi hätäsektioon. Mikään ei valmistanut häntä siihen tietoon, että jokin voisi olla vialla. Siihen, että hän joutuisi lähtemään sairaalasta ilman vauvaa.

–  Sinä hetkenä, kun lääkäri kertoi, mitä oli tapahtunut, katsoimme avopuolisoni kanssa toisiamme silmiin. Päällimmäisenä ajatuksenani oli vain se, että miten hän selviää tästä. En ajatellut siinä vaiheessa, miten itse selviän, Heidi kertoo.

Epäusko ja synnytyksen miettiminen täyttivät Heidin ajatukset. Hän huusi ja vaati sektiota. Yön yli asiaa mietittyään he tulivat lääkäreiden kanssa yhdessä siihen tulokseen, että lapsi olisi parasta synnyttää luonnollista tietä.

– Koko viikonlopun aikana en miettinyt muuta kuin synnytystä ja sen suorittamista. Avopuoliso sen sijaan alkoi jo enemmän miettiä, mitä oli tapahtunut.

Tyttärelleni Mallalle

Kun kuulin sinusta, täytyin odotuksesta
Sinä kasvoit sisälläni, ja minä kasvoin kanssasi sinusta,
Kasvoin Äidiksi
​​​​​​​
Sinä teit minusta ehyemmän, kokonaisemman
Löysin rauhan

Kun sain sinut syliini
Olit kauneinta, mitä maailma on minulle koskaan näyttänyt

Ihan kaikelta olisin sinua suojellut
Ja kaiken sinulle antanut,
Kaikki murheesi pois tuudittanut

Sinä olet täällä aina läsnä
Sinun Isässäsi, ja Äidissä
Me emme koskaan luovu sinun muistostasi
Annan matkaasi osan itseäni, sydäntäni

Rakas tyttäreni, nyt on sinun vuorosi kantaa minua

Seuraavana yönä kolme tuntia synnytyksen käynnistämiseen tarkoitetun lääkkeen oton jälkeen supistukset voimistuivat ja muutamassa tunnissa koko synnytys oli ohi. Malla-tyttö syntyi ja kuoli 15.1.2017 kello 2.34 51 senttimetrin pituisena ja 3160 gramman painoisena. 

– Kun tytär syntyi, aika pysähtyi. Kun sain ottaa oman tyttäreni syliin, ja se oli elämäni paras hetki. Sain nähdä, miltä hän näyttää.

Väsyneet vanhemmat viettivät yöllä synnytyksen jälkeen tyttärensä kanssa hetken aikaa yhdessä. Seuraavana päivänä he kävivät katsomassa lasta vielä muutaman kerran ennen kotiinlähtöä niin kahdestaan kuin perheenkin kanssa. Malla jäisi sairaalaan, mutta heidän oli lähdettävä kotiin.

– Oli aika rankkaa, kun muut vanhemmat lähtivät kotiin elävä lapsi mukanaan. Siinä näki tapahtuneen konkreettisesti. Muilla oli jotain, joka itseltä kokematta, ja se tuntui kaikkein pahimmalta, Heidi kuvailee.

Kotona odotti valmiiksi laitettu lastenhuone ja vauvanvaatteita roikkui vielä narulla kuivumassa. Huoneen ovi painettiin kiinni.

"Tyttö pääsi käymään edes kerran kotona"

Ruumiinavauksessa selvisi, että sekä äiti että tytär olivat täysin terveitä. Kuolinsyyksi paljastui sikiökalvosta irronnut rihma, amnion jänne, joka oli kietoutunut napanuoran ympärille estäen virtaukset.

– On lohdullista ajatella, että ei ollut mitään sairautta, mutta samaan aikaan se on aika paljon raskaampi ymmärtää. Kun täysin terve lapsi ei saa elää, se tuntuu omalla tavallaan pahalta. Sitä ei olisi voinut estää, se tapahtui niin nopeasti. Se oli vain onneton sattuma, joka on ollut pakko hyväksyä.

Reilu kuukausi synnytyksen jälkeen vanhemmat pitivät esikoistyttärelleen siunaustilaisuuden Kätilöopiston kappelissa. Kahden kesken pidetty tilaisuus oli Heidin mukaan juuri sellainen, kuin mitä he olisivat halunneetkin sen olevan; itse kirjoitettu runo, omaa musiikkia ja tyttö viimeisen kerran vanhempiensa sylissä. Arkkuun laitettiin leluja ja kirjeitä mukaan viimeiselle matkalle.

Ennen krematorioon viemistä vanhemmat kantoivat tytön arkussa kotiinsa. 

– Kun tulimme kotiin ja menimme tytön huoneeseen, tuli todella hyvä olo siitä, että huoneella oli jokin tarkoitus. Tyttö pääsi ainakin kerran käymään kotona.

Pari viikkoa siunaustilaisuuden jälkeen järjestettiin uurnan lasku, jonne oli kutsuttu paikalle pariskunnan vanhemmat ja veljet puolisoineen. Heidistä oli tärkeää tehdä paljon itse, jotta hautajaisista jäisi mahdollisimman paljon muistoja. Malla laskettiin haudan lepoon vanhempiensa itse tekemässä uurnassa, ja hautapaikkaa koristaa avopuolison isänsä kanssa tekemä väliaikainen risti.

– Symbolisesti avopuoliso kantoi tytön hautaan. Sanoin hänelle, että olin kantanut tyttöä yhdeksän kuukautta, nyt olisi hänen vuoronsa.

– Vaikka niin kamala asia, kuin oman lapsen hautajaiset voivat oikein olla, ne olivat niin kauniit, kuin ne pystyivät sillä hetkellä olemaan, Heidi kuvailee.

Suru on muuttunut ymmärrykseksi yhteisistä kokemuksista

Jo synnytyssairaalassa vanhempia kehotettiin ottamaan valokuvia, mutta vasta näin myöhemmin Heidi on toden teolla ymmärtänyt sen, kuinka tärkeä asia muistot oikein ovat. 

– Ei sitä sillä hetkellä tajunnut, kuinka tärkeitä niistä kuvista oikein tulisi. Nyt välillä miettii, että niitä kuvia olisi pitänyt ottaa monta sataa kertaa enemmän, ihan kaikesta aina raskausajan peilin edessä otetuista kuvista lähtienkin. Niistä kuvista on tullut todella tärkeitä.

Vanhemmat saivat Kätilöopistolta mukaansa kortin, johon oli painettu lapsen käden ja jalan jäljet. Nyt tämä kädenjälki koristaa tatuointina Heidin rintaa. Mallan muisto kulkee aina hänen sydämessään.

– Alussa äitiys ja lapsen menetys tuntuivat hyvinkin fyysisesti; sylini huusi pientä lastamme luokseen. Olisin kaivannut jotain tuuditettavaksi ja lohdutettavaksi. Sittemmin se alkoi muuttua enemmän henkiseksi kaipaukseksi, Heidi kertoo.

Alussa Heidi kertoo nähneensä joka puolella asioita, joita he eivät saisi Mallan kanssa kokea yhdessä. Paikat, joissa Heidi oli vielä raskaana ollessaan tyttärensä kanssa käynyt, tekivät hänet surulliseksi. Myöhemmin suru muuttui ymmärrykseksi yhteisistä kokemuksista.

Malla oli toivottu ja suunniteltu lapsi, ja toive lapsista elää edelleen vanhempien mielissä. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, ensin on vain annettava keholle ja mielelle aikaa palautua. Mallan huone on jätetty paikoilleen odottamaan, jos se joskus saisi uuden käyttäjän. 

Kohtukuolema

  • Kohtukuolemasta puhutaan silloin, kun sikiö kuolee raskauden tai synnytyksen aikana yli 22-viikkoisena tai yli 500 gramman painoisena. Vuosittain Suomessa noin kaksisataa perhettä menettää lapsensa, ennen kuin lapsen elämä on ehtinyt edes alkaa.
  • Kohtukuoleman syy selviää 90 % tapauksista. Kun syy jää selviämättä, puhutaan kohtukätkytkuolemasta. Yleisimpiä kohtukuoleman syitä ovat infektiot, istukan toiminnan häiriöt, napanuorakomplikaatiot, vauvan sairaudet tai epämuodostumat, verenvuoto istukan ja napanuoran suonista, veritulpat ja veren hyytymishäiriöt
  • Lääketieteellisin perustein suositellaan, että kuollut lapsi synnytetään alateitse, mikäli se on mahdollista.
  • Lain mukaan yli 22 raskausviikon jälkeen syntyneet lapset tulee haudata tai tuhkata.
  • Kun raskaus on kestänyt yli 22 viikkoa, on kohtukuolleen lapsen äiti oikeutettu 105 arkipäivän äitiyslomaan ja -rahaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä.

***


Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme