Mainos
Mainos

Kriisityöntekijä: Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa yleisempää kuin luullaan

Seksuaalinen väkivalta tapahtuu yleensä suljettujen ovien takana ja tekijä on Raiskauskriisikeskus Tukinaisen tilastojen mukaan useimmissa tapauksissa uhrille tuttu. Uhkaavaa tilannetta ei välttämättä tunnista etukäteen, koska rakas kumppani voi muuttua hirviöksi vähitellen.

Seksuaalinen väkivalta on aina rikos ja syy on yksinomaan tekijän. Väkivaltaisessa suhteessa elävän naisen voi olla vaikea hahmottaa, missä raja normaalin seksuaalisen kanssakäymisen ja seksuaalisen väkivallan välillä kulkee. Väkivallan uhri voi ymmärtää vasta tilanteesta vapauduttuaan tulleensa raiskatuksi.

Seksuaalinen väkivalta on yleisempää kuin luullaan, sillä kaikki tapaukset eivät päädy tilastoihin. Moni uhri ei halua tehdä rikosilmoitusta, vaan hakee apua muiden kanavien kautta. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen vastaava kriisityöntekijä, perheterapeutti Helena Kallinen sanookin, että heille tulleiden yhteydenottojen sekä uhritutkimusten perusteella on paljon tavallisempaa, että tekijä on tuttu eikä suinkaan tuntematon ulkomaalainen, joiden osuus on poliisin raiskaustilastoissa korostunut.

Parisuhteessa tapahtuva seksuaalinen väkivalta ei yleensä vaadi toteutuakseen fyysistä pakotusta, sillä vääristynyt vallankäyttö tunkeutuu pariskunnan välisiin rooleihin kaikkialla arjessa. Nainen voi esimerkiksi ryhtyä seksiin myötäilläkseen väkivaltaista kumppaniaan. Tällöin on kyse alistamisesta, ei seksistä.

Kallinen sanoo, että väkivalta alkaa yleensä silloin, kun kumppani on saatu "nalkkiin". Tekijä ei ole aina mies, vaan myös naiset osaavat käyttää erityisesti henkistä väkivaltaa.

– Väkivalta on peiteltyä. Parisuhdeväkivallassa on tyypillistä, että alku on hurmaavaa ja väkivalta alkaa vasta, kun on esimerkiksi muutettu yhteen, menty kihloihin tai otettu yhteinen laina.

Jumissa väkivaltaisessa suhteessa

Pariskuntien olisi hyvä puhua rehellisesti seksiin sekä suhteeseen liittyvistä pelisäännöistä.

– Kun löytää parin, olisi hyvä opettaa toiselle, mitä pitää rakkautena ja arvostuksena sekä kuunnella tarkasti, mitä toinen opettaa itsestään. Näin voidaan välttyä siltä, että toinen arvostaa ruoanlaittoa ja tiskaamista ja toinen kaipaa vain ruusuja ja kynttiläillallisia.

Täältä apua:

Raiskauskriisikeskus Tukinainenwww.tukinainen.fi, kriisipuhelin 0800-97899

Naisten Linja väkivallan uhreille: www.naistenlinja.fi, tukinumero 0800-02400

Nettiturvakoti väkivallan uhreille: www.turvakoti.net

Rikosuhripäivystyswww.riku.fi, auttava puhelin 0203 16116

Miesten kriisikeskus: puhelin 09 612 9370

Kallinen muistuttaa, että on normaalia, että seksin määrä suhteessa vaihtelee ja on kausia, jolloin toinen osapuoli kaipaa seksiä enemmän kuin toinen. Kompromissien tekeminen on hyvästä silloin, kun molemmat osapuolet ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Väkivalta kuitenkin normalisoituu, kun sen ympäröimänä elää jatkuvasti. Tällöin voi olla vaikeaa hahmottaa, milloin on kysymys todellisesta suostumuksesta.

– Jos toinen suostuu seksiin ostaakseen itselleen tai lapsille nukkumarauhan, puhutaan väkivallasta. Jos toinen suostuu seksiin välttyäkseen pahoinpitelyltä, puhutaan väkivallasta.

Sairaanhoitaja Juha Ruokola kirjoittaa lopputyössään Hurmaavaa narsistia on vaikea vastustaa, että "on olemassa paljon hyvin kasvatettuja naisia, jotka ovat jo lapsesta asti tottuneet kestämään erilaisia tilanteita. Ihmiset voivat ajatella, etteivät voi tehdä suhteilleen mitään, ja kun mikään ei näytä muuttuvan, he pitävät parhaana pysyä siinä, mitä on ja elää toivon varassa. Jos nainen uskoo kerta toisensa jälkeen, ettei voi elää ilman miestä, hän palaa aina takaisin jatkamaan katastrofaalista suhdettaan. Tällainen avuttomuus johtuu siitä, ettei ihminen enää usko voimiinsa ja kykyynsä muuttua."

Puhuminen parantaa

Uhrin kokemus sekä tuska on aina omanlaisensa ja trauman aiheuttamat tuntemukset vaihtelevat henkilöiden välillä. Seksuaalisen väkivallan uhrit hyötyvät kuitenkin useimmiten valtavasti sekä yksilö- että vertaistuesta. Kallinen sanoo, että terapiaryhmissä kiitellään eniten nimenomaan muiden uhrien jakamia kokemuksia, sillä niissä on yleensä paljon samastumispintaa. On helpottavaa kuulla, ettei olekaan ainoa, jolla on esimerkiksi häpeän tunteita.

Seksuaalisen väkivallan uhrin tuska alkaa hiljalleen helpottaa, kun hän saa apua ja pääsee puhumaan vaikeista kokemuksistaan.  Apua on saatavilla monesta paikasta, kun vain ottaa ensimmäisen askeleen ja myöntää, mitä itselle on tapahtunut. Esimerkiksi Tukinaisessa yksilötuki on suurin osa auttajien työtä. Kallisen kokemuksen mukaan uhriin suhtaudutaan nykyään ammattiavun piirissä hyvin.

– Useimmiten työntekijät ovat ammattitaitoisia ja suhtautuvat uhriin vakavasti. Välillä kuulee kuitenkin tapauksista, joissa auttaja alkaakin tarinan kuullessaan itkeä. Tällöin uhri sulkee suunsa eikä varmasti puhu aiheesta enää koskaan.

Yleensä auttajat osaavat kuitenkin kuunnella ja olla uhrille läsnä tai vastaavasti ohjata uhrin ammattitaitoisemman avun piiriin. Kallinen sanoo, että hyviä asioita tapahtuu, kun uhria kuunnellaan. Tällöin paraneminen voi alkaa.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme