Mainos
Mainos

Lukupiiri: Kun pakeneminen on ainoa keino selviytyä

Lukupiirin viikon kirjana on tällä viikolla toisen maailmansodan Berliiniin sijoittuva omaelämänkerrallinen Sitten juoksin pakoon. 

Kirja: Sitten juoksin pakoon 
Kirjailija: Marie Jalowicz Simon
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 4
Kenelle: Historiasta ja ihmiskohtaloista kiinnostuneelle


"Minun oli pidettävä itseni kaikin keinoin kurissa kävelläkseni hitaasti seuraavaan kadunkulmaan asti. Sitten lähdin juoksemaan. Puhuttelin ensimmäistä kelvollista miestä, vanhahkoa työläistä, ja kerroin lyhyesti, mistä oli kyse."


Kun Gestapo tuli hakemaan nuorta saksanjuutalaista Marie Jalowiczia "kuulusteluihin", hän pakeni. Pako kesti läpi toisen maailmansodan. Mutta hän vältti siirron itään, eli keskitysleirin. Marie pakeni läpi sodan. Vieraiden ihmisten nurkissa asumista, piiloutumista ja huijaamista, kaupankäyntiä sillä mitä on.

Ennen pakoa, kun juutalaisten tilanne saksassa kävi yhä tukalammaksi ja toisia vain katoili ympäriltä, Marie kokeili selviytyä pois Saksasta mitä erilaisin keinoin. Esimerkiksi yrittämällä avioitua kiinalaisen työmiehen kanssa tai väärennetyillä henkilöpapereilla. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat ja kun Marien vuoro oli lähteä Gestapon matkaan, pako maanalle oli ainoa vaihtoehto.

Jos näin voi sanoa, Marien selviytymistä helpotti se, että hän oli yksin. Nuorella naisella ei ollut vielä miestä ja lapsia. Sisaruksia ei ollut ja vanhemmat olivat kuolleet. Helpointa on, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään.

Marien tarinan mukana pääsee seuraamaan miten muut saksalaiset suhtautuivat sotaan ja natsismiin. Olihan hänen majoittajien joukossa niin anti-semitistejä ja natsismin innokkaita kannattajia kuin myös niitä jotka halusivat kotimaansa häviävän sodan. Kaikki saksalaiset eivät tietenkään kannattaneet sotaa ja kansallissosialismia mutta eipä mielipide-eroja voinut julkisesti huudella.

Sodan ja pakomatkan aikana Marie kasvaa aikuiseksi, löytää seksuaalisuutensa ja itsensä. Tekee virheitä mutta oppii niistä.

Toisen maailmansodan aikaan sijoittuvia kertomuksia on tullut luettua useampiakin, tämä oli niistä ehdottomasti erilaisin. Ei keskitysleirikuvausta vaan sitä, millaista elämä oli sodan aikana Berliinissä, pakoilevana juutalaisena. Kun tietää mitä kaikkea juutalaisille tapahtui sodan aikana, on suorastaan ihme, että Marie selvisi ja vielä natseja vilisevässä Berliinissä. Hän ei joutunut keskitysleirille, häntä ei ilmiannettu. 

Nuoren tytön naiivius naurattaa ja välillä hirvittääkin kirjaa lukiessa. Ihme ettei hän päässyt sen vuoksi hengestään mutta toisaalta, se on varmasti se syy miksi hän pysyi hengissä. Hän oli päättänyt selviytyä, hän ei suostunut tottelemaan tai tyytymään kohtaloonsa. Sisukkuus ja nuori hulluus olivat hänen suojansa. Kun muut lähtivät kohtaloonsa alistuneena Gestapon mukaan, nuori Marie ei. Jos hän olisi lähtenyt, tätä kirja-arvosteluakaan ei olisi kirjoitettu.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme