Mainos
Mainos

Mikä yhdistää suomalaista ja afrikkalaista? Elämiä muuttava hyväntekijä Joy Conradie kertoo

Joy Conradie, 32, ei saa työstään palkkaa, mutta taistelee päivittäin parantaakseen vähäosaisten naisten elämää Etelä-Afrikassa. Mutta mitä samaa on suomalaisissa ja afrikkalaisissa naisissa?

Joy Conradie, 32, muuttaa elämiä. Hän on ollut mukana pysäyttämässä ihmiskauppaa, pelastamassa naisia kaduilta ja taistelee päivittäin köyhyyden aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia vastaan Umgeni Community Empowerment Centren, lyhyemmin siis UCECin, riveissä.

Etelä-Afrikassa toimivan, hyväntekeväisyystyötä tekevän UCECin perustivat Joyn vanhemmat Rodney ja Gloria De Gee.

– Projekti alkoi vaatimattomalla tavalla vuonna 2003, kun vanhempani alkoivat ruokkia vähävaraisia yhteisöjä Kwa Zulu Natalissa. He ymmärsivät pian kaikki ne haasteet, joita näillä yhteisöillä on, ja alkoivat tarjota köyhyydessä eläville perheille ruoan lisäksi huopia, vaatteita, keskusteluapua, suojaa pään päälle ja kaikenlaista kuntoutusta, Conradie kertoo.

– Kasvoin näiden mahtavien vanhempien kanssa. Lapsuuteni aikana he usein tarjosivat suojapaikan erilaisille apua tarvitseville ihmisille, hän jatkaa.

Conradien mukaan oli vain luonnollista, että hän liittyi mukaan vanhempiensa köyhyydenvastaiseen taisteluun vuonna 2008. Conradie toimii muun muassa projektikoordinaattorina, naisia auttavan Women of Worth Street Ministry -projektin vapaaehtoisena ja ihmiskaupan estämiseen keskittyvän Anti-Human Trafficking Programmen johtajana.

– Tuolloin löysin todellisen kutsumukseni ja intohimoni elämässä, Conradie kuvaa.

"Maailma tarvitsee UCECia"

UCECilla on käynnissä useita erilaisia ohjelmia ja projekteja, joihin kuuluu muun muassa köyhyydessä elävien ja usein HIV:stä kärsivien lasten hoitamista, kaduilla tehtävää valistustyötä ja avunantoa kriisissä eläville tai traumasta toipuville.

– Etsimme myös työtilaisuuksia asiakkaillemme, autamme hankkimaan henkilötodistuksia ja avaamaan pankkitilejä. Avuntarvitsijat voivat myös tulla hiustenleikkuuseen, ja autamme heitä valmistautumaan työhaastatteluun, Conradie kuvailee.

UCEC on toiminut jo kymmenen vuotta. Järjestö auttaa myös orpoja ja kodittomia lapsia sekä työttömiä tai köyhyydessä eläviä perheitä. Työtekijöille ei makseta palkkaa.

– Tiedämme, että jonain päivänä joku ymmärtää tekojemme arvon ja haluaa avustaa meitä samalla tavalla, kuin me autamme köyhyydessä eläviä, Conradie toteaa.

Hänen on vaikeaa uskoa, ettei valtio halua avustaa järjestöä sen saavutuksista huolimatta. Järjestön olemassaolosta tiedetään, sillä avuntarvitsijoita on ohjattu UCECin hoiviin myös valtion taholta.

– Maailma tarvitsee UCECia, koska olemme tavallisia ihmisiä tekemässä erityislaatuista työtä. Kukaan ei rahoita meitä. Annamme aikaamme, rakkauttamme, omistaudumme ja palvelemme epätoivoisia, vähemmän onnekkaita, hylättyjä, murtuneita ja hyväksikäytettyjä, Conradie kuvailee.

Voiko nainen valita prostituoidun uran?

Eräs UCECin tärkeimmistä avustuskohteista ovat hyväksikäyttöä kohdanneet naiset ja seksityöläiset, ihmiskaupan uhreiksi joutuneet sekä päihdeongelmaiset. Autettavan iällä, sukupuolella, uskonnolla tai rodulla ei kuitenkaan ole merkitystä.

– Uskon, että kaikki prostituution muodot ovat vain tapa normalisoida sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa, jota naiset kokevat. Naisia "opetetaan" seksityöläisen osaan, koska he ovat objekteja yhteiskunnassamme. En usko, että nainen voi valita prostituoidun uran. Jotta voisi tehdä valinnan, täytyy olla erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Jos sellaisia ei ole, kyse ei ole valinnasta vaan selviytymisestä, Conradie analysoi.

Conradien mukaan kyse ei ole vain stereotypian mukaisista naisista tai lapsista, jotka kidnapataan ja pakotetaan seksityöläisiksi. Nainen voi myös joutua huijauksen kohteeksi ja huomata yllättäen olevansa valtavia rahasummia velkaa miehelle, joka näin hallitsee naista. Moni myös uskoo, että prostituutio on ainoa tapa tienata elanto.

Työskennellessään Women of Worth -projektin mukana kaduilla Conradie työtovereineen tapasi 16-vuotiaan seksiä työkseen myyvän tytön.

– Kun lähestyimme häntä ja kerroimme halustamme tarjota hänelle vaihtoehtoista tapaa elää, hän alkoi välittömästi nyyhkyttää. Hän pyysi meitä puhumaan leskeksi jääneelle äidilleen, joka tietoisesti oli lähettänyt hänet maaseudulta kaupunkiin tekemään tätä ihmisarvoa alentavaa työtä ja elättämään neljää nuorempaa sisarustaan sekä köyhää, työttömyydessä elävää leskiäitiään.

"Sillä rahalla olisi vaikeaa huolehtia edes koiranpennusta"

Afrikkalaisten naisten suurimmat ongelmat ovat Conradien mukaan köyhyys ja koulutuksen puute. Myös päihteidenkäyttö, väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi joutuminen ja työttömyys ovat yleisiä ongelmia. Esimerkiksi eläkeikäisen rahat saattavat mennä kokonaisuudessaan asunnon kuluihin, jolloin hän tarvitsee apua ruoan, vaatetuksen tai hygieniatuotteiden hankkimiseen.

– Maaseudulta kotoisin olevilla, työtä etsivillä naisilla voi olla hyvin vähän tai ei lainkaan koulutusta tai taitoja. He ovat haavoittuvassa asemassa, ja joutuvat lopulta hyväksikäytetyiksi.

Conradien mukaan Suomessa valtio tukee naisia paremmin kuin valtio hänen kotimaassaan. Suomessa naiset voivat luottaa saavansa apua sitä tarvitessaan.

– Uskon, että suomalaiset naiset ovat koulutettuja, eivätkä he siksi joudu samalla tavalla hyväksikäytetyiksi kuin eteläafrikkalaiset naiset, Conradie pohtii.

Conradien mukaan hänen kotimaassaan valtio antaa esimerkiksi yksinhuoltajaäidille avustusta noin 280 randia kuussa. Yksi euro on noin 11 randia, joten kuukaudessa tukea irtoaa noin 25 euroa.

– Sillä rahalla olisi vaikeaa huolehtia edes koiranpennusta, lapsesta nyt puhumattakaan.

Monilla UCECin auttamilla naisilla ei olekaan rahaa elämän perusasioihin, kuten ruokaan, vaatteisiin tai kotiin.

– Heidän epätoivonsa kumpuaa tarpeesta selviytyä ja huolehtia lapsista. Selviytyminen on vaikeaa, koska maamme työttömyysluvut ovat korkeat, eikä valtio auta.

Suomalaiset ja afrikkalaiset vahvatahtoisia ja kauniita naisia

Conradie vieraili kesällä 2012 Suomessa. Eroavatko afrikkalaiset naiset jotenkin suomalaisista? Conradie uskoo, että selkeimmät erot löytyvät kulttuurista, uskonnosta, uskomuksista ja elämäntavasta.

– Uskon kuitenkin, että olimmepa suomalaisia tai eteläafrikkalaisia, olemme vahvatahtoisia ja kauniita naisia. Nautin jokaisen kohtaamani suomalaisen naisen seurasta ja vieraanvaraisuudesta vieraillessani kauniissa maassanne, hän hehkuttaa.

Jos Conradie saisi viedä Suomesta jotakin Afrikkaan, hän toivoisi rahaa maan köyhien auttamiseen. Hän haluaisi myös Afrikassa kokea saman täydellisen turvallisuudentunteen kuin Suomessa.

– Sellaista en ole oikeastaan koskaan kokenut omassa maassani. Kun vierailin Suomessa, kävelimme kaupungilla keskiyöllä, ja se oli normaalia kaikille suomalaisille. Minulle se on kuitenkin yksi omituisimpia tekemiäni asioita. Kotimaassani ei ole turvallista kuljeskella ympäriinsä vapaasti tai jättää ovia lukitsematta.

Conradie haluaisi myös oman kotimaansa hallituksen ponnistelevan edes puoliksi niin kovasti kuin suomalaisten poliitikkojen.

Afrikasta Conradie haluaisi tuoda suomalaisten tietoisuuteen Nelson Mandelan ja pitkät, loputtomalla kuumuudella ja auringonpaisteella kruunatut päivät.

– Lisäksi haluaisin esitellä Suomelle rotujen ja kulttuurin monipuolisuuden, joka on paitsi jakanut Etelä-Afrikan, myös tuonut meidät yhteen ponnistelemaan yhteisen hyvän vuoksi. Olemme todellinen sateenkaarivaltio.

"Prostituution ja hyväksikäytön täyttämä elämä muuttuu"

Vuonna 2012 Conradie sai tunnustusta työstään: hänet valittiin Mail & Guardian Onlinen 200 Young South Africans -listalla yhdeksi Etelä-Afrikan menestyneimmistä nuorista suoriutujista kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisen oikeuden saralla. Mikä raskaassa hyväntekeväisyystyössä on parasta?

– Palkitsevin asia on lukemattomien miesten, naisten ja lasten elämänarvon parantaminen silloin, kun he jo olivat luopuneet kaikesta toivosta ja antaneet periksi elämän ja rakkauden suhteen, Conradie sanoo.

Helmikuussa 2012 Conradie oli esimerkiksi mukana auttamassa 16 nuorta ihmiskaupan uhria kotikaupungissaan.

– Se oli yksi Etelä-Afrikan suurimpia ihmiskauppatapauksia, ja olimme eturintamassa antamassa apua uhreille. Yksi tapauksen tytöistä oli 12-vuotias ja raskaana. Tytöt pakotettiin myymään itseään ja käyttämään huumeita, ja he olivat jo luopuneet kaikista pelastumistoiveista, Conradie kuvailee tunteisiin käynyttä kokemusta.

Toivosta ei kuitenkaan saa luopua. Raadollisinkin kohtalo voi muuttua, ja toivoa on aina.

– On aina hyvin palkitsevaa nähdä, kun naiset, joita autamme, pääsevät pois kadulta ja muuttamat elämänsä suunnan. Prostituution ja hyväksikäytön täyttämä elämä muuttuu kunnollisen uran, perheen ja avioliiton määrittämäksi elämäksi.


Lue myös:

Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Shutterstock (Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.)

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot