Mainos
Mainos

Missä he ovat nyt: Jokeri Pokeri Boxista tuttu Simo – "On pienoinen ihme, että tällä voi itsensä ja perheensä elättää"

Vuonna 1989 Simo Aalto jätti virkansa lastentarhanopettajana kokeillakseen, elääkö taikuudella. Sillä tiellä hän on edelleen. 

Taikuri Simo Aalto vastaa puhelimeen sanomalla nimensä. Ääni herättää nostalgiantunteen ja sisäisen lapsen: se kuulostaa 1990-luvulta, niiltä lastenohjelmilta, joissa Aalto taikoi lasten iloksi. Taikasanana toimi monelle niin tuttu Jokeri Pokeri Box.

– Olen kiitollinen siitä, että on saanut tehdä näin harvinaisen pitkän uran. Ensimmäisestä keikastani on 40 vuotta, ensiesiintymisestä vuonna 1976 koulun joulujuhlissa. Lasken urani alkaneeksi vuonna 1978, kun rupesin tekemän rahasta keikkaa, eli sain maksun esityksestäni. Kahden vuoden päästä on varsinainen 40-vuotistaiteilijajuhla, Aalto sanoo.

"Mukavalta tuntui silloin, ja mukavalta tuntuu nyt"

Vuonna 1989 Aalto jätti virkansa lastentarhanopettajana. Tarkoitus oli olla virkavapaalla vuosi ja kokeilla, onko taikurinhommista elättäjäksi.

Seuraavana vuonna hän irtisanoutui ja ryhtyi päätoimiseksi taiteilijayrittäjäksi.

Aalto esiintyi muun muassa Ylen lastenohjelmissa, kuten Veturissa, Simon Taikateltassa ja Puoli kuudessa. Puhelimeen hän vastaa haastattelupäivänä Oulusta. Aalto on edelleen samalla, noin 40 vuotta sitten valitsemallaan tiellä.

Kirsti-vaimon kanssa kuljemme yhdessä. Se on se hieno puoli, yksinään tien päällä oleminen olisi rankkaa, mutta kaksin kun jakaa rankkuuden, se helpottaa. Olemme avioparina olleet yhdessä 24/7 monta kymmentä vuotta, ja homma toimii. Hotellielämä voisi olla aika kuluttavaa, jos siellä yksin joutuisi olemaan. Näin luulen. En ole ikinä ollut, kun olemme olleet yhdessä, Aalto pohtii ja nauraa.

Tv-ohjelmista on jäänyt kauniita muistoja. Samat työt jatkuvat edelleen: kesällä 2016 tuli uusia jaksoja Pikku Kakkosesta.

– Ajat eivät meille hirveästi ole muuttuneet, mutta tv-tarjonta lapsille on tuhatkertaistanut niistä ajoista, kun aloittelimme, Aalto kuvaa.

Niin, silloin oli Pikku Kakkonen. Ja siinä se.

– Siitä ajat ovat muuttuneet. Mukavalta tuntui tehdä näitä juttuja silloin, ja mukavalta tuntuu nyt. Kyllä ilman muuta ihmistä kaivataan lastenohjelmiin, ja lapsille, Aalto sanoo.

Hän uskoo vakaasti siihen, että live-taikuruus voisi tehdä paluun, jopa lisääntyä.

– Piirretyt ja animaatiot tulevat toki säilymään, mutta myös live-esitykset. Eihän mikään voita live-esitystä, kun ihminen oikeasti on paikalla ja tekee sen hauskan jutun, sen ihmeen. Se ei tule koskaan kuolemaan, siihen en usko, Aalto sanoo.


"Kaikki on tullut vähän vahingossa"

Aalto keikkailee nykysin Jokeri Pokeri Box -osakeyhtiön nimissä Suomessa. Jokeri Pokeri Box tekee taikuutta lapsille, Crazy Joker aikuisille. Lisäksi on tilauskeikkoja, tv-ohjelmia ja mystinen projekti, josta Aalto ei vielä halua kertoa enempää.

– Aikuisten taikuutta olen myös tehnyt koko ajan. Maailmanmestaruuskin tuli aikuisten taikuudesta vuonna 2000. Lähitaikuus on varsinainen lempilajini, sitä teen mielelläni. Crazy Joker -hahmo on tullut yleisön pyynnöstä. Lastenjuttukin lähti yleisöltä, joka löysi sen, samalla tavalla Crazy Jokerista aikuiset kyselivät, että eikö ole jokerihahmoa aikuisille. Vastasin, että on… Kohta, Aalto heittää.

Kaikki on aina lähtenyt yleisöstä, kuin itsestään.

– Kaikki on tullut vähän vahingossa, kun mennään elämän virran mukana. Intuition mukaisesti on menty. Ei ole hirveästi laskelmoitu tai markkinoitu, menty vain, miltä tuntuu. Hyvältä on tuntunut, ja näin mennään edelleenkin, Aalto sanoo.

Esiintymisgeeni tosin kulkee Aallon suvussa: Iso-Britannian X Factorissa mainetta niittävä Saara Aalto on Simon veljentytär.

– Olemme jo tietenkin tienneet lähes 30 vuotta, että Saarasta tulee huippumuusikko. Se on vain muille yllätys. Se on näkynyt hänestä jo ihan pienestä asti. Yksivuotiaana hän jo lauloi, Aalto kuvaa.

Simon oma tytär Sari Aalto on kisannut Suomen Talentissa vatsastapuhujana. Sari on Suomen ainoa ammattilaisnaisvatsastapuhuja.

– Meillä on tällaista taiteilijaverta. Isäni on taidemaalari ja dokumenttielokuvien tekijä Eeli Aalto. Eli tällaista pientä ”hulluutta” on suvussa, geeneissä ja ilmapiirissä, kun kaikki tekevät enemmän tai vähemmän jotakin taiteeseen liittyvää.

Taikapuhallus, än yy tee, nyt!

Videolla Aalto laskee sormissaan olevia pehmopalloja. Kaksi plus kaksi on neljä, mutta paljonko on neljä plus neljä?

– Taikapuhallus, än yy tee, nyt!

Lapset puhaltavat. Pallojen määrä tuplaantuu; yksi niistä on punainen, juuri sopivasti Aallon nenän kohdalla.

Se naurattaa.


Video on vuodelta 2013. Voisi luulla, etteivät keltaiset ja punaiset pallot enää kiinnosta nykylasta, mutta totuus on toinen. Samantapaiset temput purevat edelleen.

– Ehdottomasti lasten suosikki olivat silloin ja ovat nyt elävät eläimet. Se on sitä, mitä piirretyt eivät voi antaa, kun siinä silmien edessä ihan oikea pupu taiotaan, tai elävä lintu ilmestyy. Onhan se sellainen ihme, että pieni ihminen muistaa sen koko loppuelämänsä, kun sen on nähnyt livenä. Piirrettyjä lapsi näkee joka päivä, Aalto kuvaa.

– Tässä ammatissa saa antaa suuria kokemuksia pienille ihmisille, silloin, kun ihminen on avoimena ja ottaa vastaan kaikkea. Se, että saa antaa hienoja elämyksiä ja on korvaamaton juttu, jota ei voita mikään.

Nykylapsi on rohkeampi kuin aiempien vuosikymmenten lapsi. Hän tulee urheasti näyttämölle ja avustamaan.

– Ennen lavalle tulo oli pelottavaa. Nyt kun kysyy, kuka tulee avustajaksi, puolet salista nostaa käden ylös. Ennen vanhaan yksi ujo nosti käden puoleen väliin, ja sitten häntä piti houkutella sinne. Muuten yleisöt eivät mielestäni ole muuttuneet.

Vuoden 2000 herkkuhelmi

Uran mieleenpainuvinta esitystä on Aallon mukaan vaikea valita. Jokainen ilta on erilainen.

– Jokainen keikka on aina mieleen jäävä juttu, ne eivät koskaan ole samanlaisia, koska se on vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Lapset varsinkin huutavat ja kertovat, mitä näkevät ja kokevat, ja niihin saa reagoida. Tämä ei ole teatteriesitys, joka menee sanasta sanaan joka kerta, vaan se muuttuu, temput muuttuvat koko ajan tilanteiden mukaan mennään, Aalto sanoo.

– Jos yksi ohjelma pitää sanoa, toki se maailmanmestaruus (vuonna 2000) on sellainen herkkuhelmi. Siellä kun sai 2500 taikurille esiintyä Lissabonin suurella areenalla, kyllä se tietenkin on sellainen, jonka muistaa, ja jollaisia ei tule joka viikko tai vuosi, ehkä vain kerran elämässä, kun voittaa maailmanmestaruuden. Kyllähän se tietenkin on sellainen, jonka muistaa, ja joka on helppo nostaa esille.

Aalto myöntää, että hänen kilpailu-uransa on jo takana päin. Se antoi kaiken, mitä annettavissa oli. Taikurina Aalto haluaa jatkaa uransa loppuun asti. 

 – Saa olla kiitollinen siitä, että on saanut tehdä näin kauan aikaa, ja että yleisöä on riittänyt. Se on jo pienoinen ihme, että tällä voi itsensä ja perheensä elättää ja saattaa lapset aikuisiksi, Aalto sanoo.

Unelma elämän pituisesta urasta voi myös toteutua. Haastattelupuhelun loputtua hän lähtee Kempeleeseen tilauskeikalle.

– En ole ikinä mitään muuta uraltani toivonut kuin että saisi näin ihanalla ja hienolla tavalla itsensä elättää: ilahduttamalla toisia ihmisiä.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme