Mainos
Mainos

Olisitko uskonut? Näin suomalaiset purkavat salaisimmat huolensa ja murheensa

Sanat "Rakas päiväkirjani..." ovat koristaneet monien lukollisten päiväkirjojen ylärivejä, kun omista murheista ja iloista haluttiin avautua salaa. Millaista päiväkirjaa suomalaiset pitävät tänä päivänä: perinteistä päiväkirjaa, kaikille avointa blogia vai videopäiväkirjaa?

Perinteisen, henkilökohtaisen päiväkirjan tarkoituksena on ollut kirjoittaa ylös muistiinpanoja, tuntemuksia ja kokemuksia omasta elämästä niin, ettei kukaan muu näe niitä. Tänä päivänä päiväkirjat ovat nurinkurisesti muuttuneet julkisiksi, kun ihmiset kirjoittavat ajatuksistaan ja kuulumistaan blogiin eli verkkopäiväkirjaansa kaikkien nähtäväksi. Mutta millaista päiväkirjaa suomalaiset pitävät tänä päivänä?

AVAn kyselyn perusteella suurin osa, peräti 41 prosenttia kirjoittaa perinteistä päiväkirjaa, johon purettiin kaikki rakkaudesta, huolista, murheista ja päivän tapahtumista. Myös runoja ja tarinoita kirjoitettiin lukollisen päiväkirjan uumeniin.

Millaista päiväkirjaa suomalaiset pitävät?

1. Perinteistä päiväkirjaa (41 prosenttia)

2. Kalenteria (26 prosenttia)

3. Blogia (16 prosenttia)

4. Puhelimen muistiota (9 prosenttia)

5. Jotain muuta (8 prosenttia)

Millaisista asioita suomalaiset sitten kirjoittavat päiväkirjoihin, blogeihin tai vihkoihin? Lue vastaukset!

"Poksahtaisinkin jos en pitäisi päiväkirjaa!"

AVAn kyselyssä kävi ilmi, että monet perinteistä päiväkirjaa pitävät henkilöt olivat kirjoittaneet päiväkirjaa jo lapsesta tai nuoruudesta saakka. Monet kokivat terapeuttisena sen, että päiväkirjojen sivuille pystyi palata myöhemmin. Päiväkirjoihin kirjoitettiin ylös huolet, murheet, sydänsurut, mutta myös jännittävimmät elämänkäänteet.

"Kirjoitan ylös noin A5-sivun verran kerrallaan tapahtumia ja jäsenneltyjä ajatuksia. Aihepiireinä niin mielipiteen muodostusta päivän politiikasta kuin myös tavanomaista teini-ikäisen draamaa. En välttämättä jaa kaikkea suoraan kavereille vaan purkaudun ensin vihkon sivuille. Poksahtaisinkin jos en pitäisi päiväkirjaa!"

"Päiväkirjan sivuilla saan ajatukseni koottua, sillä pystyn ns. itseni kanssa keskustelemaan valinnoista ja päätöksistä. Tunteet, ilot ja surut paperille saaminen auttaa. Aloitin kirjoittelun 12-vuotiaana ja nyt olen 24-vuotias. Keskivertoisesti kaksi päiväkirjaa vuodessa tullut kirjoitettua. Ja lisää tulee."

"Päiväkirjaan on hyvä purkaa tunteita ja kirjoittaa ylös ajatuksia. Vihaisena ja surullisena saatan kirjoittaa kolme sivuakin tekstiä ja heti olo alkaa helpottamaan."

"Olen kirjoittanut päiväkirjaa 8-vuotiaasta saakka, eli kahdenkymmenen vuoden ajan Nykyisin kirjoitan lähinnä rakkauselämästä, huolista ja murheista, elämän mietteistä ja ajatuksista, fiilispohjalta. Välillä menee päiviä joskus jopa viikkoja etten tartu kynään, toisinaan kirjoitan päivittäin. Kynnys tarttua kynään on korkein silloin, kun on sattunut jotain ikävää joka myllertää mieltä, silloin ei uskalla eikä pysty kohtaamaan itseään "sanasta sanaan", vaan asioita on sulateltava tovi ennen sitä. Kirjoittaminen on auttanut elämän ylä- ja alamäissä suunnattoman paljon!"

"Kirjoitan perinteistä päiväkirjaa, koska se on enemmän yksityinen ja henkilökohtainen. Voin kirjoittaa sinne ihan mitä haluan ja kertoa kaikki tuntemukseni, mitä en välttämättä kertoisi edes parhaille ystäville. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta asti ja olen nyt 18-vuotias. Siitä on jäänyt tapa ja on mukava selailla vanhoja päiväkirjoja."

"Kirjoitan perinteistä päiväkirjaa, johon kirjoitan tuntemuksiani ja asioita joita en halua tai pysty kertomaan kenellekään. Päiväkirjan sivuille voin purkaa tunteeni eikä se moiti eikä arvostele. Pidin taukoa kirjoittamisesta, mutta 15-vuotiaana jatkoin kun elämäni oli aika pahasti solmussa. Keväällä täytän 19 ja kirjoitan päiväkirjaan viikoittain. Kirjoituksiin voi sitten myöhemmin palata."

"Tapaamiset ja muutkin muistamista vaativat asiat kirjoitan puhelimeni kalenteriin. Kirjoitan kahdelle yläasteen aikaiselle ystävälleni "etanapostia" jossa puran tuntojani. En kuitenkaan ihan sisimpiäni, ja negatiivisetkin asiat aina positiivisesti... Aiemmin pidin päiväkirjoja joita kertyi useampi. Säilytin ne kaikki. Olin yksinäinen nuori. Kun ne joutuivat ilkeämielisen mummoni käsiin poltin ne kaikki lapsuudenkotini pannu-uunissa puiden mukana. Oloni oli häväisty, pettynyt, häpesin... Ihan kuin olisin joutunut raiskatuksi – vieläpä kun mummoni kommentoi niitä ruokapöydässä ja muualla. Sen jälkeen en ole pitänyt päiväkirjaa."


Ne jotka eivät surujaan, murheitaan tai huoliaan halunneet päiväkirjoihin kirjoittaa, halusivat kuitenkin kirjoittaa ylös arkiset ja käytännölliset asiat ylös. AVAn kyselyn mukaan monet suomalaiset pitivät kalenterin pitämistä kätevänä. 26 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoikin pitävänsä kalenteria.

"Viiden vuoden kalenteriin mahtuu tietoja, joita ehkä tulevina vuosina on tarvis etsiä. Oikein hyvä tapa."

"Kalenteriin kirjaan työvuorot (vuorotyö), muistettavat asiat kuten kampaaja, auton huollot yms. Lisäksi kirjaan muistutukset eri asioista, sekä soitot ja viestit mitä olen saanut. Kirjaan melkein kaiken, johtuu kai työstäni?"

"Kalenteriin laitan lyhyesti päivän tärkeimmät tapaukset, lämpötilat, menot ja lyhyesti mielentilat ja pidän menokirjanpitoa. Sopivan kokoinen opus, ei tartte runoilla mitään pidempää. "

Lifestyle ja -muotiblogit suosituimpia

AVAn kyselyssä kävi ilmi, että etenkin lifestyle- ja muotiblogit olivat erityisen suosittuja: 16 prosenttia kertoi pitävänsä blogia. Blogeissa jaettiin avoimesti omia ajatuksia, kuvia ja kerrottiin harrastuksista tai jopa perhe-elämästä. Vaikka blogeissa aiheet saattoivat olla henkilökohtaisia, silti itse-sensuuri on vahvaa.

"Kirjoitan sekä perinteistä päiväkirjaa että blogia. Perinteiseen päiväkirjaan kirjoitan silloin, kun haluan purkaa "salaisia" murheita ja tunteita. Blogiin päivitän kuulumisia ja ajatuksia yleisesti elämästä, toki niidenkin julkaiseminen välillä jännittää, vaikka en blogia hirvästi ole mainostanutkaan. Blogi on tapani päivittää ajatuksia ja kuulumisia myös ihmisille, jotka asuvat ulkomailla ja joiden kanssa ei tule oltua niin usein yhteydessä."

"Kirjoitan päiväkirjamaista blogia, jossa avaan elämääni iloineen ja suruineen. En tahdo vatvoa asioita liiaksi, jota tekisin kirjoittamalla yksityistä päiväkirjaa. Julkista blogia kirjoittamalla pitää itsellään tietyn sensuurin. On toisaalta helpottavaa tietää, että joku saattaa lukea tekstejäni ja ehkä kommentoida ongelmiani tms. ja saan uutta näkökulmaa asioihin."

"Pidän käsityöblogia, jossa kerron pääasiassa käsityöharrastukseeni liittyvistä asioista ja esittelen valmistuneita käsitöitäni. Mutta saatan sivuta myös muita elämääni koskettavia asioita."

"Blogini on lifestyle-tyylinen. Kirjoitan ihan juuri siitä mistä mieleni tekee. Omista mietteistä, käsitöistäni, säästä, eläimistä, sairauksista ,kynsien lakkaamisesta, kaikesta sellaisesta mikä elämääni jollain tavalla koskettaa."

Käytännöllisyys on tärkeää

AVAn kyselyn vastauksista voinee päätellä, että suomalaiset ovat käytännöllisiä: perinteisiin päiväkirjoihin hukutettiin murheita, mutta muutoin erilaisiin kalentereihin ja vihkoihin kirjoitettiin ylös käytännönasioita. Sääpäiväkirjat olivat monien harrastys. Valokuvaaminen oli myös yksi tapa verestää muistoja.

Monet kyselyyn vastanneista myös mainitsivat, että Facebook toimi tänä päivänä "päiväkirjana": sinne kaikki kuulumiset ja elämänkäänteet kirjoitettiin.

"Välillä ajatukset on niin sotkussa stressin ja kaiken vuoksi, joten kirjoitan vaan ajatuksia paperille mitä mieleen juolahtaa. Sen jälkeen luen tekstin läpi ja ymmärrän paremmin mikä mättää elämässä."

"Otan paljon valokuvia ja kuvaan videoita. Kokoan niistä sitten koneelle tapahtuma tai kuukausikansioita. On yllättävää miten vuosia sitten kuvattu arkipäiväinen tilanne tuntuu niin muistorikkaalta. Yksi ainoa valokuva voi herättää minussa tunteiden lisäksi myös maku ja tuoksumuistoja. Toisinaan muistan myös mitä musiikkia tuli niihin aikoihin luukutettua."

"Kirjoitan harvakseltaan päiväkirjaa, valokuvaan ja kokoan saamiani tekstiviestejä (sisällöltään tärkeitä) yhteen tiedostoon – sivuja on jo satoja. Toimii yllättävän hyvin hieman erilaisena päiväkirjana."

"Pidän rakennus- ja remonttipäiväkirjaa valokuvaamalla kaikki työvaiheet tarkkaan. Kuvissa näkyy aina päivämäärä, jolloin työvaihe on valmistunut. En jaksaisi kirjoitella niistä, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!"

"Olen ladannut AppStoresta ohjelman, joka on siis aivan kuin tavallinen päiväkirja mutta kulkee vain mukanani joka paikkaan. Minulla siinä on vielä lukitusjärjestelmä ettei kukaan pääse kurkkimaan päiväkirjaani."

"Pidän sääpäiväkirjaa ja vuodenaikojen kulkua: vertailen eri vuosien sääilmiöitä."

"Facebook on päiväkirjani."

"Pidän harjoituspäiväkirjaa, ruokailusta ja liikuntamäärästä, joten näkee viikkojenkin kuluttua, onko tapahtunut kehitystä ja pysyykö rytmi samana, yms."

"Kirjoitan runoja ja novelleja ja jotain niiden väliltä. Kirjoitan kaikesta, tunnelmista, tunteista, hetkistä."

"En pidä päiväkirjaa. Elämäni on nykyisellään melko tylsää. Nuorena ulkomailla asuessani kirjoitin pari vuotta perinteisesti vihkoon. Olen lukenut niitä vuosien jälkeen ja ne ovat todella hengästyttävää luettavaa. Huono puoli päiväkirjoissa on se, että niiden lukeminen saa nykyisen elämäni vaikuttamaan entistäkin tylsemmältä."

Kyselyyn osallistui yhteensä 1 500 AVAn lukijaa. Tykkää AVAsta Facebookissa!


AVA on myös InstagramissajaTwitterissä. Käyttämällä twiitissäsi hashtagia #avatv viestisi voi päästä telkkariin.

Carrien päiväkirjat, osa 2

Katsomo-video ei ole saatavilla


AVA

Kuva: Shutterstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme