Mainos
Mainos

Pienten lasten äidin koskettava avautuminen oman vanhemman menettämisestä: "Yhtä helvettiä”

Kimberly Mayer joutui käymään läpi tuskallisen surutyön menettäessään äitinsä.

Vanhempien menettäminen silloin, kun omat lapset ovat pieniä, on yhtä helvettiä, Kimberly Mayer kirjoittaa Scary Mommy -sivustolla. Hän kertoo olleensa ystäväpiirinsä ensimmäinen, joka joutui saattamaan vanhempansa hautaan.

Mayerin vanhempi tytär oli 4-vuotias ja nuorempi vain yhdeksän kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä menehtyi 67-vuotiaana joulunpyhien alla.

Mayer ehti olla äitinsä tukena tämän kuolinvuoteella kolmen viikon ajan. Hän ei kuitenkaan halunnut omien lastensa joutuvan luopumaan omista rutiineistaan tai joulun ilosta, joten hän pyöritti samaan aikaan lastensa arkea ja hoiti jouluvalmisteluja.

– Minä olen se, jolta he saavat rakkautta, huomiota ja turvaa, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin huolehtia heistä sillä tavalla, mihin he ovat tottuneet, Mayer kirjoittaa.

Tämä tuntui hänestä ainoalta oikealta vaihtoehdolta, sillä äidin tunteet heijastuvat myös lapsiin. Hän halusi pysyä mahdollisimman positiivisena, vaikka hänen oma äitinsä teki kuolemaa.

"Elämän on jatkuttava"

Kun äiti lopulta menehtyi, Mayer jatkoi arjen pyörittämistä laskupinoineen ja pyykkivuorineen samalla, kun tyhjensi äitinsä asuntoa, hoiti paperitöitä ja vastaili surunvalitteluihin.

– Kun ihmiset kysyivät, pärjäätkö varmasti, vastasin, että kyllä, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Elämän on jatkuttava.

Hän sai surutyön aikana omista lapsistaan myös paljon lohtua. Lasten ilon hetket muistuttavat häntä myös lasten isoäidin poismenosta.

– Kun lapseni ottaa ensiaskeleitaan tai hammas irtoaa, kun hän keksii hassun laulun tai sanoo jotain hölmöä, tartun puhelimeeni lähettääkseni äidilleni kuvan tai viestin, kunnes muistan, etten voi enää tehdä niin. Tieto siitä, että hän ei pääse kokemaan näitä asioita kanssani, tekee todella kipeää.

Ystävät lohduttavat Mayeria sanomalla, että aika parantaa haavat. Mayer on toista mieltä.

– Aika saa oloni tuntumaan pahemmalta. Ajan kuluminen vain muistuttaa minua siitä, mitä kaikkea äitini menettää, ja lista pitenee joka päivä.

"Osa minusta kuoli äitini mukana"

Mayerin katsellessa äitinsä mustavalkoisia lapsuudenkuvia, hänen nelivuotias tyttärensä sanoi ikävöivänsä isoäitiään.

Silloin Mayer ymmärsi saman surun koskettavan myös hänen pieniä lapsiaan. Myös he joutuisivat aikanaan jättämään lopulliset hyvästit äidilleen ja kohtaamaan saman tuskan, jota hän kävi parhaillaan läpi.

Silti hän toivoo lähtevänsä tästä maailmasta ennen heitä, ja uskoo oman äitinsä toivoneen samaa. Ajatus siitä, että joutuisi hautaamaan oman lapsensa, olisi musertava.

Vaikka suru painaa Mayeria edelleen, hän saa voimaa perheestään.

– Osa minusta kuoli äitini mukana, mutta jatkan sen vaalimista, mikä on vielä jäljellä.

Lähde: Scary Mommy

***


Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme